Elokuvassa "Viimeinen samurai" japanilainen samurai opettaa oppilaalleen miekkataistelua, mutta tämän ajatus ei pysy harjoitustilanteessa koossa. Samurai toteaa lyhyesti, että harjoittelijalla on liian paljon ajatuksia mielessään. Samurain ohje onkin, että "ei ajatuksia". Samaa ajatuksetonta olotilaa tavoitellaan myös huippu-urheilusuorituksessa.
Tavoitelluin olotila on tila, jossa urheilijan tietoinen mieli ei hidasta suoritusta, vaan se tulee automaattisesti selkäytimestä, ikään kuin itsestään. Huippusuoritus on kuitenkin monimuotoinen prosessi, sillä tähän niin sanottuun flow-tilaan pääseminen vaatii sekä vahvaa visualisointia että mielenhallintaa. Tuleva suoritus pitää ensin "nähdä", mutta itse suoritushetkellä mielen pitää olla mahdollisimman tyhjä.
- On aika ajatella ja aika toimia. Hyvän esimerkin tarjoaa portaiden alas juokseminen kovalla vauhdilla. Siinä ei voi alkaa kovin paljoa ajattelemaan, dosentti Niilo Konttinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta kiteytti.
Olipa kyseessä mikä huippu-urheilusuoritus tahansa, onnistunut liikesarja vaatii tuhansia toistoja. Liikesarjan opettelussa suorituksen joutuu jakamaan sekä mielessä että käytännössä osiin, ja kokoamaan jälleen eheäksi kokonaisuudeksi. Tämän analysointi + syntesointi -vaiheen jälkeen tavoitteena on saada monimutkainen liikesarja sellaiseksi, että se toimii automaatioasteella mahdollisimman yksinkertaisesti myös painetilanteessa.
Lisäksi erilaiset joukkue- ja kamppailulajit sekä pallopelit vaativat teknisten taitojen rinnalla luovuutta, jossa yksilö pystyy pelin sisällä reagoimaan nopeasti vaihtuviin tilanteisiin.
Persoona kaiken keskiössä
Nykyisin urheilupsykologia korostaa yksilöitä ainutlaatuisina kokonaisuuksina. Tämä tarkoittaa myös sen asian tunnustamista, että urheilija saattaa ammentaa voimansa erilaisista tunnetiloista. Siinä missä ilo, tyytyväisyys ja positiivinen ajattelu saavat yhden onnistumaan, toinen saattaa laiskistua, lamaantua tai tylsistyä. Tällaiselle urheilijalle jopa negatiivinen ajattelu, pelko, viha, ahdistus ja tuska saattavat toimia motivoivina tunnetiloina.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen entinen päävalmentaja Raimo Summanen kertoi Meidän päivä -kirjassaan, kuinka hän loi pelaajista tämän vuoksi erityisen "tunneprofiilin", jonka pohjalta pelaajan paras tunnetila pyrittiin optimoimaan.
Pesäpallossa Sotkamon Jymyn pelinjohtaja Janne Vuorisen mukaan 1990-luvun Jymyssä käytettiin samaa metodia.
- Reijo Jylhä ja Aulis Väisänen toivat nämä ajatukset. Itse edustan suoraviivaisempaa koulukuntaa, mutta totta kai omat pelaajat pitää tuntea. Me ihmiset olemme erilaisia, ja varsinkin painetilassa reagoimme eri tavalla. Joillekin pelaajille pitää olla välillä kovempi, joillekin pehmeämpi, Vuorinen huomautti.
(MTV3-STT)
Lue myös:
Henkinen valmennus osa huippu-urheilua
Mielikuvaharjoittelu osa huippu-urheilijan arkipäivää