Näin käy joskus tosielämässä sekä elokuvissa: miniä ja anoppi eivät tule toimeen. Tulee riitoja ja yhteentörmäyksiä – ehkä mököttämistäkin. Mistä tämä johtuu?
Kalifornialainen psykologi Melanie Greenberg sanoo, että anopin ja miniän erilaiset luonteet voivat aiheuttaa riitatilanteita, joiden aikana unohtuu, että ainakin muutama asia heillä on yhteistä.
– Molemmat rakastavat samaa miestä ja haluavat parasta lapsille.
Greenberg kannustaa riitaantumiseen taipuvaisia anoppeja ja miniöitä etsimään samastumispintaa toisistaan. Ymmärrys ja myötätunto nousevat sellaisista asioista, jotka ovat molemmille yhteisiä.
Kokeneempana ja kypsempänä henkilönä anoppi voi ottaa vetovastuun siinä, että etsii tapoja, joilla samastua miniään ja samalla rakentaa toimivan suhteen hänen kanssaan. Grandparents.com-sivusto listasi erilaisia tapoja, joilla pärjätä hankalan miniän kanssa.
Pitääkö miniä jyrkästi kiinni säännöistään?
Kasvattaako miniä lapsia haluamallaan tavalla ja pitää tiukasti kiinni muualta kuin sinulta saaduista kasvatusohjeista? Muista, että kasvatustavat muuttuvat sukupolvittain. Todennäköisesti viittasit itsekin kintaalla anopin ohjeille ja teit niin kuin lastenlääkäri suositteli.
Toisekseen, kokemattomat äidit ovat taipuvaisia noudattamaan sääntöjä tiukasti. On hyvä muistaa, että lapset kasvavat pääsääntöisesti yhteiskuntakelpoisiksi erilaisista kasvatustrendeistä huolimatta.
Jos huomaat miniän painiskelevan jonkin asian kanssa vanhemmuudessaan, voi häneltä ystävällisesti kysyä ”Oletko harkinnut..?” Jos hän on vastaanottavainen, niin hienoa. Ellei, anna asian olla.
Onko miniäsi kontrollifriikki?
Kontrolloivat ihmiset usein kärsivät luottamuksen puutteesta itseään ja muita kohtaan. Kukaties miniän vanhemmat olivat epäluotettavia? Voi olla, että miniäsi tarkastelee ihmisiä mahdollisina luottamuksen pettäjinä. Olemalla luotettavin ja rehdein anoppi ja isovanhempi koskaan, voit osoittaa, että hän on väärässä.
Anoppina kannattaa kunnioittaa ja seurata miniän pyyntöjä sen suhteen, että milloin lapset tuodaan kotiin ja mitä ruokaa lapsille annetaan. Samalla tulee osoittaneeksi, että on luottamuksen arvoinen.
Kannattaa esittää avoimia kysymyksiä, jotta kanssakäyminen on läpinäkyvää. Anoppina voit esimerkiksi sanoa, että näkisit lapsenlapsia mielellään viikonloppuna ja sinulla on joustava aikataulu. Kysy sitten, että miten tapaaminen voisi onnistua?
Eikö miniä osoita arvostusta?
Muistele aikoja, jolloin itse olit pienten lasten äiti. Stressaavina aikoina käytöstavat saattoivat joskus unohtua? Tai ehkä miniäsi ei osoita arvostusta, koska hänelle ei ole koskaan opetettu kuinka osoittaa sitä – joten se ei tapahdu luontaisesti?
Mieti omia motiiveitasi ja tapojasi osallistua miniäsi elämään. Teetkö mitä teet, jotta sinua kiitetään? Vai osallistutko heidän arkeensa puhtaasta auttamisen ilosta?
Greenberg kehottaa anoppeja joskus vähentämään avuntarjouksia tai muuttamaan odotuksia.
Rauhallisena hetkenä anoppina voi myös kertoa miniälle, miltä se tuntuu, kun hän ei osoita arvostusta. On mahdollista, ettei miniälläsi ole mitään tietoa siitä, millainen vaikutus hänen käytöksellään on. Voit esimerkiksi sanoa, että oli mukavaa hoitaa lapsia ja samalla tarjota omaa aikaa miniällesi, mutta sinusta tuntui pahalta, ettei kukaan perheestä kiittänyt sinua.
Onko miniäsi negatiivinen?
Toiset ihmiset ovat pessimistisempiä kuin toiset. Greenberg sanoo, että toiset luontaisesti vain kallistuvat ensimmäisenä kielteiseen vastaukseen.
Kannattaa hienovaraisesti lähteä purkamaan sitä, mistä miniän vastustus ja kielteisyys nousee. Vastustaako hän jotain todella, vai onko hän vain tottunut sanomaan ei harkitsematta asiaa? Seuraavan kerran kun hän torjuu jonkin ehdotuksen, kysy minkä takia hän kieltäytyi. Mikä ehdotuksessa huolettaa? Onko taustalla jokin todellinen syy vai ei? Niin tai näin, kannattaa hänen kanssaan yhdessä pohtia, josko lopputulos voisi ollakin myönteinen.
Miniälle voi myös tarjota useita vaihtoehtoja, jolloin hän saa osallistua päätöksentekoon, eikä vain sanella hänelle asioita.
Kilpaileeko miniäsi kanssasi pojastasi?
Kun poika menee naimisiin, on äidin hyväksyttävä, että paikka pojan elämän tärkeimpänä naisena on vaihtunut vaimolle, muistuttaa Greenberg. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, etteikö äiti saisi olla yhä läheinen poikansa kanssa. Ensisijainen tehtävä vain on tukea pojan ja miniä liittoa, eikä pönkittää äiti-poika-suhdetta.
Kisailiko sinun anoppisi kanssasi? Muistele miltä se tuntui. Miehestäsi ei varmasti ollut mukavaa olla kahden tärkeän naisen välissä, kun he riitelivät. Älä pistä omaa poikaasi samaan väliin.
Anoppina sinulla on mahdollisuus edistää positiivisuutta. Etsi yhteistä maaperää ja myötätuntoa miniäsi kanssa. Samalla saatat auttaa poikaasi luomaan hyvin toimivan parisuhteen valitsemansa naisen kanssa.
Kuva: Colourbox.com