Huuhkajiin murtautunut Daniel Håkans, 22, on osoitus siitä, ettei nuoresta jalkapalloilijasta kannata vetää johtopäätöksiä liian aikaisin. Vielä 16-vuotiaana Håkans oli pieni ja heiveröinen, pelasi eri pelipaikalla kuin nykyisin, eikä puhunut sanaakaan suomea.
LUE MYÖS: Joel Pohjanpalon sopimuksessa kihelmöivä seikka – paljastaa MTV Urheilulle yksityiskohdan, joka voi johtaa huippusiirtoon
LUE MYÖS: Lukas Hradecky vertaa Huuhkajien EM-vastusta tuttuun viholliseen – vaarallisimmasta pelaajasta ei epäselvyyttä: “Hänet pitää laittaa ruotuun”
– Nuorena minä en ollut nopea pelaaja. Vanhat kaveritkin ovat myöhemmin sanoneet, että en ollut nopea. Olin tosi pieni. Muistan, että vielä B-junioreissa kaikki käyttivät kroppaansa minua vastaan, enkä päässyt mihinkään. Kaikki olivat paljon isompia, vahvempia ja nopeampia kuin minä, Daniel Håkans muistaa.
Suomen miesten jalkapallomaajoukkueeseen ensimmäistä kertaa valittu Håkans on hyvä esimerkki siitä, miten yksittäisen pelaajan kehitys- ja kasvukäyrät voivat poiketa merkittävästi toisistaan myös matkalla huipulle.
Håkans ei ollut lapsitähti, mutta pärjäsi fyysisten ominaisuuksien sijaan hyvällä tekniikallaan ja haastamistaidoillaan. Hän pelasi enimmäkseen keskikentällä.
16-vuotiaana Håkans koki kasvupyrähdyksen ja muutkin fyysiset ominaisuudet alkoivat kehittyä pituuden ohella.
– Jossain vaiheessa SJK:ssa huomasin, että olin kasvanut enemmän ja saanut lihaksia luiden ympärille. Tuli nopeutta aika yllättävän paljon lyhyessä ajassa. Olin ehkä 18 tai 19. Olen aina ollut aika terävä, mutta kun sain lihaksia, minusta tuli räjähtävä, Håkans muistaa.
– Luulen, että se on ollut minulle tosi hyvä juttu. Ensin on pitänyt pärjätä tekniikalla, kun muut ovat olleet nopeampia ja vahvempia kuin minä.
Nykyisin laitahyökkääjänä Norjan Vålerengassa pelaava Håkans, 22, on joukkueensa nopein pelaaja ja oli sitä myös viime kauden norjalaisseurassaan FK Jervissä.
– GPS-datan perusteella huippunopeus on usein 36 kilometriä tunnissa. Nuo eivät ole kuitenkaan sataprosenttisen luotettavia lukemia. Joka tapauksessa olen ollut joukkueen nopein pelaaja, Håkans kertoo.
Ei suomea ennen Seinäjokea
Daniel Håkans nousi Huuhkajiin pelattuaan vahvan alkukauden Norjassa. Vielä viime kaudella hän edusti Seinäjoen Jalkapallokerhoa.
Vaasassa kasvanut VIFK:n kasvatti Håkans nimeää isänsä merkittävimmäksi henkilöksi urallaan.
– Hän on tullut aina vapaa-ajalla kentälle kanssani ja hakenut palloa, kun vetelen ja treenaan ekstraa. Hän on aina ollut siinä ja uskonut minuun. Hän on ollut se tärkein ihminen siinä, Håkans kertaa.
– Ensimmäinen A-maajoukkuekutsu oli ylpeä hetki meille molemmille. Hän oli iloinen.
Puhelinkeskustelussa isän ja pojan mieleen muistuivat mielikuvaharjoittelu takapihalta.
– Siellä mä unelmoin, kuinka ohitan pari pelaajaa ja teen maalin maajoukkueessa. Isä oli maalissa.
Håkansin molemmat vanhemmat ovat ruotsinkielisiä niin kuin oli hänen koko kasvuympäristönsä Vaasassa.
– Kävin ruotsinkielisen koulun, ja VIFK:ssa kaikki puhuivat ruotsia. Kaikki kaverit olivat ruotsinkielisiä. Vaasassa pärjää hyvin ruotsin kielellä. Se on myös huono juttu, Håkans sanoo.
– Silloin kun siirryin SJK:hon, en puhunut oikeasti sanakaan suomea. En ymmärtänyt mitään. Olin alkuun aika hiljainen kopissa.
Neljä vuotta Seinäjoella ja vuonna 2020 suoritettu asepalvelus Urheilukoulussa opettivat kielen jo niin sujuvaksi, että haastattelun tekeminenkin onnistuu suomeksi.
– Nyt pystyn sanomaan, mitä haluan ja myös ymmärrän, mitä muut sanovat. Se on kuitenkin se tärkein. Sanaston ja kieliopin kanssa on vielä vähän vaikeuksia, Håkans tunnustaa.
Pelipaikka löytyi Pikkuhuuhkajista
Seinäjoella pelatessaan Håkans haki vielä ihanteellista pelipaikkaansa. Kahdella viimeisellä kaudellaan hän pelasi Veikkausliigan kärkivalmentajien Jani Honkavaaran ja Joaquín Gomezin alaisuudessa. Jälkikäteen voi arvioida, että kenties väärillä pelipaikoilla.
– Olin aina keskikenttä, wingback tai laitapuolustaja. Pelasin toki jotain kertoja kymppipaikalla ja myös laidoilla, mutta en paljon. Varmaan viisi tai kuusi peliä neljän vuoden aikana, Håkans muistelee.
– Olisin kyllä halunnut pelata hyökkäävässä roolissa. Sen takia yritin päästä ensin lainalle muualle, ja kun tuli siirto, oli tärkeä päästä jengiin, missä pääsisin pelaamaan hyökkäävänä laiturina. Jerv oli valmis siihen.
Siirto Norjaan toteutui pitkälle alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa annettujen näyttöjen perusteella. Nopea ja dynaaminen Håkans pääsi Juha Malisen Pikkuhuuhkajissa näyttämään vahvuuksiaan etenkin nopeissa suunnanmuutoksissa.
Viime karsintojen seitsemässä ottelussa Pikkuhuuhkajissa Håkans saalisti maalin ja kolme maalisyöttöä yhtenä joukkueensa avainpelaajista.
– U21-jengissä olin ihan kunnon laitahyökkääjä ja se oli varmasti tärkein juttu, että pääsin laitahyökkääjänä tänne Norjaan. Pakko olla kiitollinen Maliselle, joka antoi heti näyttöpaikkoja, Håkans sanoo.
Mitään kaunaa Honkavaaraa ja Gomezia kohtaan Håkansille ei kuitenkaan ole jäänyt.
– Ei ole mitään SJK:n valmentajia vastaan. Molemmat ovat huippuvalmentajia ja sain aina kuitenkin peliaikaa. Honkavaaran aikana kilpailin laiturina paikasta Denys Oliynykin kanssa, ja hänhän on hyvä pelaaja. Ei siinä mitään, Håkans kuittaa.
Maajoukkuevalmennus sai ihailla Käärijä-tuuletusta
Viime vuoden elokuussa lainasiirrolla Norjan pääsarjaan Eliteserieniin ja Jerviin siirtynyt Håkans onnistui komennuksellaan, mikä sai seuran maksamaan SJK:lle korvauksen pysyvästä siirrosta.
Sarjaporrasta alemmaksi pudonnut Jerv myi Håkansin kuitenkin eteenpäin jo saman talven aikana Vålerengaan 400 000 eurolla. Kausi 2023 Norjan pääsarjassa on alkanut laiturin osalta vahvasti.
– Olen viihtynyt todella hyvin täällä Vålerengassa. Mulla on hyvä ja sopiva rooli. On tullut tehoja, mikä on ruokkinut itseluottamusta, Håkans ruotii.
Håkans on tehnyt Vålerengassa pelaamissaan kahdeksassa liigaottelussa kolme maalia ja antanut yhden maalisyötön.
Maajoukkueen valmentaja Toni Korkeakunnas ja fysiikkavalmentaja Joni Ruuskanen olivat paikan päällä todistamassa, kun Håkans iski maalin HamKamia vastaan ja tuuletti osumaansa laajasti huomiota herättäneellä Käärijä-tanssilla.
Käärijän kappale Cha Cha Cha oli jäänyt edellisenä iltana hopealle Euroviisu-finaalissa Liverpoolissa.
– Juttelin kopissa ennen peliä meidän henkisen valmentajamme kanssa, ja hän sanoi, että Suomen olisi pitänyt voittaa. Vitsailin, että voisin tehdä sen Käärijä-tanssin, jos tekisin maalin. Hän oli sitä mieltä, että se olisi hyvä juttu. Maali tuli, Håkans myhäilee.
Pelitapa Norjassa on sopinut erinomaisesti Håkansille.
– Norjassa mennään nopeammin päädystä päätyyn. Kun voitetaan pallo, mennään mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Veikkausliigassa on ehkä vähän enemmän kontrolloidumpaa pelaamista. Voi olla, että tämä sopii paremmin minulle.
Kansainväliseen vauhtiin
Ennakkoon voisi ajatella, että Håkans istuu myös Huuhkajien kansainväliseen vauhtiin mainiosti ominaisuuksiensa ansiosta.
– Maajoukkue on ollut unelma pienestä pitäen. Todella hieno juttu. Odotan innolla, että pääsen mukaan, Håkans tuumaa.
– Olen nyt ensimmäistä kertaa mukana, joten en tiedä, millainen tai kuinka iso rooli on, mutta pystyn ohittamaan ja haastamaan ja sitä kautta luomaan maalipaikkoja. Olen vaarallinen pelaaja, koska nopeutta löytyy, Håkans tuumaa.
Viime aikoina maajoukkueeseen on murtautunut nuoria yllättävänkin nopealla tahdilla, kun Oliver Antman ja Anssi Suhonen ovat tunkeneet itsensä avauskokoonpanon pelaajiksi alle vuodessa.
Håkansille voi olla tilausta oikealla laidalla varsinkin nyt, kun Robin Lod on loukkaantuneena sivussa.
– Se olisi kiva. Pitää olla valmis siihen, jos näin tapahtuu. Pitää nyt nauttia, että pääsen olemaan mukana ja samalla olla valmiina siihen, jos vastuuta tulee, Håkans linjaa.
Suomen jalkapallomaajoukkue kohtaa EM-karsintaottelussa Slovenian Helsingin Olympiastadionilla perjantaina kello 19.