Huuhkajien entinen päävalmentaja Mixu Paatelainen toimii käynnissä olevissa jalkapallon EM-kisoissa Uefan teknisenä tarkkailijana. Taannoisten Suomen A-maajoukkueen kanssa vietettyjen vuosien jälkeen Paatelaisen tie on vienyt myös suuntiin, jotka kysyvät rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.
Kesällä 2015 lähtöpassit Huuhkajista saanut Paatelainen suuntasi Skotlantiin, jossa hän valmensi Dundee Unitedia vajaan vuoden ajan.
Seuraava työnantaja oli tammikuussa 2018 vähemmän tunettu Ubon United Thaimaan pääsarjasta. Pesti päättyi kuitenkin osapuolten yhteisestä päätöksestä vain muutamaa kuukautta myöhemmin.
– Siitä (Thaimaasta) jäi käteen oikeastaan se, että siellä päävalmentajat eivät tee päätöksiä, vaan presidentit. Se on aika turhauttavaa, kun harjoittelet viikon, sinulla on seuraavaa ottelua varten selvä pelisuunnitelma ja presidentti tulee ottelupäivää edeltäviin treeneihin ilmoittamaan, miten pelataan. Thaimaalaiset pelaajat kuuntelevat uskollisena presidenttiä, palkanmaksajaansa, Paatelainen kertoi MTV Urheilun haastattelussa Pietarissa.
– Thaimaa on kuitenkin mahtava maa ja paikalliset ovat upeita ihmisiä. Kokemus rikastutti minua valmentajana ja ihmisenä. Minulla on ollut hyvä säkä, että olen päässyt työskentelemään erilaisiin kulttuureihin – ja itseasiassa olen hakeutunutkin niihin.
Paatelainen ei levännyt laakereillaan, vaan toukokuussa 2018 hänet nimitettiin Latvian A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Yhdeksästä ottelusta tuloksena oli yksi voitto, neljä tasapeliä ja kolme tappiota.
Paatelainen sai lähteä joulukuussa, mutta pelaajat saavat yhä kiitosta vastaanottavaisuudestaan.
– Latvia on urheilumaa. Pelaajat ovat jo geeneiltään urheilullisia, suhteellisen isokokoisia ja vahvoja – jopa aika skandinaavisia. Aikani siellä jäi lyhyeksi, koska se oli oma päätökseni. En halunnut jatkaa siellä. Ilmoitin Latvian liiton presidentille, että haluan etsiä muita vaihtoehtoja.
Huhtikuussa 2019 Paatelaisen vaihtoehdoista suodattui Hongkong.
Kahden vuoden aikana Paatelainen on antanut maassa panostaan jalkapallon kehittämiseen laajemminkin.
– Siellä riittää töitä. A-maajoukkue on ensisijainen pestini, mutta olen mukana myös junioripelaajien kehittämisessä. Kyseessä on ollut taas täysin erilainen kulttuuri.
Jalkapallon taso ei ole Hongkongissa kaksinen.
– Taso ei ole sitä luokkaa, mitä haluaisimme sen olevan. Pelajat ovat suhteellisen hitaita, ja se korostuu kansainvälisillä kentillä Irania, Bahrainia ja vastaavia vastaan: vastustajat menevät heittämällä ohi. Pelaajat eivät ole hirveän isokokoisia, eikä tietysti tarvitse ollakaan, jos on nopea. Jompikumpi niistä olisi kuitenkin ehdottomasti kiva olla. Tällä puolella pitää tehdä töitä, Paatelainen sanoo.
Paikallisen pääsarjan pelaajat ovat keski-iältään 34 vuoden tuntumassa.
– Mukana on 40-vuotiaitakin pelaajia. Siellä nuoret eivät saa vastuuta. Siihen olisi tärkeää saada muutos.
Paatelaisen pesti on voimassa kesäkuun loppuun, mutta jatkosta hän ei halua vielä puhua.
– Neuvottelemme heidän kanssaan tällä hetkellä. Toivon, että tiettyihin asioihin tulisi muutoksia. Kaikki on auki. Katsotaan seuraavan parin viikon sisällä, mitä tapahtuu.
– Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jatkaisin. Hongkong on loistava paikka, ihmiset ovat aivan fantastisia ja siellä on kehitettävää. On hienoa tehdä kaksin käsin töitä, Paatelainen hymyilee.