Huuhkajien maalin erinomaisella keskityksellään syöttänyt Jere Uronen kertoi, miten Suomen maajoukkue käsitteli ottelun keskeyttänyttä järkyttävää tapahtumaa pukukopissa.
Tunteiden vuoristorata on kulunut ilmaisu, mutta se kuvaa hyvin Kööpenhaminan Parkenin tapahtumia Suomen maajoukkueen kannalta.
Suomi kairasi 1–0-voiton ennakkosuosikki Tanskasta uhrautuvalla puolustuspelillä, Joel Pohjanpalon maalilla ja rankkarin pysäyttäneen Lukas Hradeckyn huimilla torjunnoilla.
Pohjanpalon maalin syöttäneelle Uroselle pelistä puhuminen oli vaikeaa ottelun jälkeen.
– Jos miettii nopeasti taaksepäin, niin ei se varmaan mikään hyvä peli meiltä ollut. Puolustussuuntaan oltiin joo vahvoja, mutta en mä tiedä… Mun mielestä tuntuu oudolta puhua futiksesta. Mä en ole hirveän valmis ehkä siihen vielä. Ei me olla oikein juhlittu voittoa vielä. Se vain otti tosi syvältä, mitä tapahtui, Uronen sanoi ääni väristen.
Uronen seurasi kauhulla tapahtumia, jotka olivat kuin hidastetusta filmistä Christian Eriksenin lyyhistymisen jälkeen. Tanskalaistähteä elvytettiin minuuttikaupalla, ja epätoivon aalto ehti jo pyyhkäistä koko Parkenin stadionin.
– Aika tuntui vain seisovan paikallaan, kun olimme kentällä ja odotimme. Ihmisenä ainoa asia, jota tuossa tilanteessa haluaa tehdä, on auttaa toista. Mutta tässä tilanteessa parhaiten autoimme kuitenkin vain sillä, että pysyimme kauempana ja annoimme hoitohenkilökunnan auttaa häntä. En voi edes kuvitella, mitä Tanskan maajoukkue kävi läpi, Uronen päivitteli.
– Ainoa tärkeä uutinen tänään oli se, että hän on kunnossa. Se on ainoa asia, millä on nyt merkitystä. Minulla oli vaimo katsomossa ja lapsi kotona… En tiedä oikein, mitä sanoa. Olen vain niin onnellinen, että hän on kunnossa, Uronen sanoi.
Eriksenin päästyä sairaalaan Suomen pelaajat istuivat pukukopissa ja odottivat positiivista uutista.
– Pukuhuoneessa oli melkein täysin hiljaista. Päätimme todella nopeasti, että annamme tukemme Tanskan joukkueelle ja olemme valmiita tekemään, mitä he vain halusivat. Kun kuulimme, että hän oli jutellut videopuhelulla joukkueelle ja pyytänyt heitä pelaamaan ottelun loppuun, olimme valmiita jatkamaan.
Kukaan ei hymyillyt
Ottelun jatkaminen tunnin tauon jälkeen tuntui Urosesta erikoiselta ja vaikealta.
– Paria tuntia aiemmin olimme lämmittelemässä ja näimme yleisön stadionilla. Tajusin, että olemme tosiaan ensimmäistä kertaa mukana EM-kisoissa. En pystynyt lopettamaan hymyilemistä, olin vain niin innoissani ja ylpeä siitä, että olemme täällä. Sitten tunti keskeytyksen jälkeen teimme samaa lämmittelyharjoitusta uudelleen, Uronen kertasi.
– Jalkapallossa kaunista on kuitenkin se, että kun pallo on pelissä, ajattelee vain pelaamista. Sen kyllä silti huomasi kesken ottelun, ettei kukaan hymyillyt enää, eikä jutellut tai vitsaillut.
Voittojuhlien aika koittaa myöhemmin, kun järkytys tapahtuneesta on laantunut. Suomi matkustaa seuraavaksi Pietarin kupeeseen Kuokkalaan valmistautumaan ensi viikolla pelattavaan Venäjä-otteluun.