Kysyimme lukijoiltamme, onko lapsen raivokohtaus aiheuttanut heille ongelmia matkoilla. Saimme kertomuksia useista eri näkökulmista!
Kerroimme helmikuussa 2017 tilanteesta, jossa lapsiperheelle ilmoitettiin lentokentällä, ettei heitä enää otettaisi kyytiin. Australialainen Kimber kertoi, että hänen kaksivuotiaansa sai raivokohtauksen lennolla, ja tämän vuoksi Jetstar-yhtiö ei halunnut päästää perhettä paluulennolle. Yhtiön mukaan syy oli äidin käytös.
"Juuri kaksivuotias heräsi kesken unien, kun piti alkaa laskeutumaan, ja neiti ei suostunut istumaan omalle paikalle. Lentoemännät tulivat sanomaan, ettei saada laskeutumislupaa ennen kuin neiti istuu. Kyllä tuli hikikarpalot otsalle, ja iso taistelu tyttöä vastaan ja raa’alla voimalla piti neiti pitää väkisin tuolissa, kunnes oltiin alhaalla."
– Nimimerkki Jessi80
"Lapsi oli vuoden vanha ja valitettavasti hänellä oli ja on kova ääni. Ei siis itkenyt, vaan kiljui. Teimme kaikkemme, että ei kiljuisi (kyseessä ei ole ensimmäinen lapsi). Lapsi kuitenkin huusi aika kovaa. Edessä oleva rouva noin 12-vuotiaan lapsensa kanssa päätti valittaa lapsestamme henkilökunnalle. Mitä ihmettä Finnairin henkilökunta voi lapselle tehdä? Rouva päätti laskea päivälennolla istuimensa täysin alas, jotta meille jäi vielä vähemmän tilaa, ja lapsella, jolla ei iän johdosta ole omaa paikkaa, oli vielä ahtaampaa. Sehän varmasti asiaa auttoi! Henkilökunta lähinnä pyöritteli päätä naisen takia ja me saimme kaikki sympatiat. Tietenkään lapsi ei kiljunut koko 11 tunnin lentoa, mutta ajoittain kyllä, huolimatta jatkuvasta viihdytyksestä."
– Nimimerkki Lennolle
"Kun kuuntelee lasten rääkymistä mannertenvälisellä lennolla, niin rauhallisempikin suuttuu. Jos vanhemmat eivät kykene vaikuttamaan lastensa käytökseen, niin ei pitäisi lähteä minnekään. Mielestäni juopot ja lapset eivät kuulu lentokoneisiin!"
– Nimimerkki Pena
"Finnmatkojen yölento Rhodos–Helsinki-Vantaa joskus kahdeksan sitten. Istuimme koneen takana toiseksi viimeisessä rivissä. Hehkutin jo huippu-istumapaikasta, kun taaksemme tuli pariskunta noin 4–5-vuotiaan ”Pekka”-pojan kera. Nousu sujui hienosti, mutta pian pääsi helvetti irti. Olin juuri nukahtanut, kun heräsin. Infernaaliseen huutoon ja potkimiseen! Pekka-poika siellä takana toteutti itseään!
Huuto ja raivoaminen jatkui aina Helsinki-Vantaalle asti. Sinä yönä ei nukuttu, eikä naurattanut. Laskeuduttuamme kuulin äidin kuiskaavan isälle "me mennään kyllä viimeisenä ulos koneesta". Olin ilmeisestikin onnistunut sanattomassa viestinnässäni, mulkaisin olkani yli muutaman kerran vertahyytävän katseen Pekan kaitsijoihin päin! Nyt vähän jo hymyilyttää! Terveisiä vaan Pekalle ja vanhemmille! T. Uneton kaljupää"
– Nimimerkki Kalju K Kojootti
"Yksi paluulento Nizzasta oli hyvin, hyvin pitkä, kun takanani istui arviolta seitsenvuotias poika, joka koko lennon potki joko tuolin selkämystä tai istuinta, jolla istuin ja samaan aikaan "säesti" operaatiotaan huudolla.
Äiti tosin pariin kertaan sanoi "älä viitsi", joka ei yhtään tilannetta parantanut. Ennemmin sama aika romuautossa, jonka katto vuotaa sateessa!"
– Nimimerkki MasaTku
Auttaisiko tämä vaikealla lennolla?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.