Iinan koira Kerttu joutui tappeluun koirahoitolassa ja kuoli myöhemmin eläinlääkärissä – kuvat voivat järkyttää

Iina Enbergin koira kuoli pari viikkoa sitten sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä jouduttuaan koirahoitolan mukaan tappeluun lauman toisen koiran kanssa, joka oli samassa koirahoitolassa.

Enbergin kaksi koiraa, 3-vuotias Tor ja 2-vuotias Kerttu olivat koirahoitolassa Enbergin lomamatkan aikana. Koirat olivat hoitolassa 12 päivää. Hakupäivänä koirille syntyi väitetysti riitaa, joka johti fyysiseen yhteenottoon.

Tappelutilanne tuli Enbergille täytenä yllätyksenä muun muassa siksi, että uros on sokea ja koirat ovat aiemmin tulleet todella hyvin toimeen.

– En olisi koskaan voinut kuvitella koirien tappelevan, sillä ne eivät ole aiemmin tapelleet enkä ole todistanut uroksella vastaavaa tunteiden kuumentumista muissakaan olosuhteissa. Lisäksi uros on näistä kahdesta pehmeämpi luonteeltaan ja väistää riitatilanteissa. Suolistosairauden vuoksi se on saman painoinen nartun kanssa, Enberg pohtii.

"Hän sanoi, että kaikki on hyvin"

Koirille oli sovittu haku 12. maaliskuuta sunnuntaina kello 18. Enberg sai kuulla tappelusta hieman ennen yhtä, kun koirahoitolan omistaja soitti hänelle ja kertoi koirien tapelleen.

– Hoitolan omistaja totesi puhelimessa, että kaksi koiraani ovat ottaneet yhteen. Hän sanoi, että kaikki on hyvin. Hän kuvaili Kertun pitävän tassuaan ylhäällä ja istuvan tarhassa, Enberg kertaa.

Enberg sanoo tajunneensa eläimen terveydentilan vakavuuden vasta, kun hän tuli hakemaan koirat hoitolasta. Kun hän ilmoitti olevansa myöhässä sovitusta hakuajasta, hoitolayrittäjä oli sanonut koiran olevan jo huonona.

– Siinä kohtaa hän laittoi viestiä, että koira on huonona ja että kaulassa tuntuu turvotusta. Ja että koira on nukkunut suurimman osan päivästä. Hän kertoi puhdistaneensa koiran haavoja vetyperoksidilla.

– Kun hain koiran, tajusin, että on kiire, sillä koira vaikutti melkein elottomalta. Pelkäsin koiran kuolevan käsiini. En vielä siinä kohtaa vielä edes käsittänyt, miten paljon haavoja todellisuudessa oli. Näin ne oikeastaan vasta eläinlääkäriltä saamistani kuvista, sillä koira meni viltin sisällä eläinlääkäriin asti.

Eläinlääkärissä Kerttu-koiran havaittiin olevan hyvin huonossa kunnossa. Eläinlääkärin papereista selviää, että koiran syke ei ollut kuultavissa eivätkä sen pupillit reagoineet valoon. Koiralla havaittiin useita pistohaavoja ja mustelmia etujaloissa, rintakehässä, päässä ja kasvoissa. Sillä oli sarveiskalvohaava vasemmassa silmässä ja sen vulvasta tuli veristä eritettä.

Koiraa elvytettiin ja sille annettiin muun muassa adrenaliinia. Koira jäi osastolle yöksi, jossa sille annettiin antibiootteja ja kipulääkettä sekä nesteboluksia. Yöllä koira lakkasi hengittämästä ja menehtyi elvytyksestä huolimatta.

Enberg on järkyttynyt koiransa kuolemasta ja sanoo, että aikoo tehdä rikosilmoituksen asian vuoksi.

Hoitolan omistaja: Sanoin, että koira tarvitsee eläinlääkäriä

Koirahoitolan omistajan Jan Skogsterin mukaan tilanne eteni toisella tavalla. Hän kiistää sanoneensa, ettei eläin olisi tarvinnut eläinlääkäriä.

– Kun kuulin tarhasta poikkeavaa, korkeaa ääntä, menin välittömästi paikalle selvittämään tapahtunutta. En varsinaisesti nähnyt itse tappelua. Mutta narttukoira oli mennyt tarhassa sijaitsevan rampin alle ja uros juoksi kiihtyneenä viereisen aidan sivustaa haukkuen naapurin saksanpaimenkoiralle. Narttu istui tassu ylhäällä, sillä oli puremista haavoja, ja se oli selvästi saanut selkäänsä urokselta.

– Soitin heti koirien omistajalle ja kerroin tilanteen ja että millainen nartun kunto oli sillä hetkellä. Kysyin, että pääsisikö hän hakemaan koirat aiemmin, narttu kannattaisi viedä eläinlääkäriin. Tiedustelin, pääsisikö hän hakemaan niitä aiemmin. Omistaja oli sitä mieltä, ettei se voi olla kovin vakavaa, että hän pitää kiinni sovitusta hakuajasta. Vein koiran sivuun tarhasta ja kävin päivän aikana katsomassa sitä neljään otteeseen.

– Kun lähellä hakuaikaa koiran kunto alkoi heikentyä ja omistaja vielä ilmoitti myöhästyvänsä hakuajasta, olin huolestunut. Tarkkailin koiran ikeniä sisäisen verenvuodon varalta ja silloin ne ainakin vielä vaikuttivat olevan vaaleanpunaiset, jota pidin hyvänä merkkinä muutoin huonosta kunnosta huolimatta.

Ei vastaavaa tapausta hoitajan uralla

Skogster pitää tapausta erittäin valitettavana. Hän kertoo pitäneensä koirahoitolaa 11 vuoden ajan eikä vastaavaa ole sattunut.

– Aiemmin toimintatapani on ollut, että jos koiralle sattuu jotain, otan omistajaan yhteyttä ja konsultoin eläinlääkärin tarpeesta. Ajattelen nyt, että totta kai minun olisi pitänyt viedä koira eläinlääkäriin heti, vaikka omistaja oli sitä mieltä, että hän hoitaa sen tarvittaessa myöhemmin itse. Vammojen perusteella tulkitsin tilanteen väärin ja mielestäni siinä kohtaa näytti siltä, että vammat kestävät odottamisen, kunnes koiran kunto alkoi heikentyä.  

Hän on varma, että vammat syntyivät koirien välisestä tappelusta, sillä hänen hoitolansa tarhat on rakennettu paitsi pakovarmoiksi, myös niin korkeiksi ja ulkotarhat on katettu, ettei esimerkiksi petoeläin voi hänen mukaansa päästä sinne.

– Lisäksi on hyvä muistaa, että koirat saattavat käyttäytyä eri tavalla tarhaoloissa, vaikka kotioloissa ne eivät koskaan olisi tapelleet keskenään. Jatkossa aion vaatia helposti kiihtyvien koirarotujen kohdalla koirien sijoittamista eri tarhoihin, vaikka omistaja vakuuttaisi niiden tulevan toimeen keskenään.