Ikääntyneiden aseman paraneminen työelämässä on tilastovirhe, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tiina Pensola.
– Näyttää siltä, että alle 63-vuotiaiden työvoima on kasvanut, kun eläkesiirtymiä on vähemmän ja eläkkeelle jäädään aiempaa myöhemmin. Mutta he eivät ole töissä, vaan työttöminä.
Aiemmin ikääntyneet eivät näkyneet samalla tavalla piikkinä työttömyystilastoissa, koska he ovat olleet eläkeputkissa, tutkija arvelee.
Hän allekirjoittaa työnantajan näkemyksen, ettei osa-aikaeläke ole onnistunut. Sitä ei ole käytetty tarkoituksenmukaisesti työkyvyn ylläpitämiseen. Se vaatii myös usein liian pitkän poissaolon työpaikalta, kun maksimityöaika on 60 prosenttia.
– Jos se poistetaan, sen ei pidä tarkoittaa, ettei tehdä mitään. Silloin pitää miettiä kaikille osapuolille parempi systeemi.
Pensolan mielestä eläkeiän nostaminen vaatii, että työntekijöiden työkyvystä aletaan pitää huolta jo kymmenen vuotta ennen alaikärajaa, esimerkiksi työaikaa lyhentämällä ja töitä keventämällä.
Asiantuntijatehtävissä työskentelevistä noin 80 prosenttia pystyisi hänen mukaansa jatkamaan nykyiseen 63 vuoteen ja vanhemmiksikin, jos he saavat pitää työnsä.
– Henkiseen uupumukseen voisi auttaa, että tekisi joka toinen viikko nelipäiväistä viikkoa. Se voisi olla vaihtoehto osa-aikaeläkkeelle.
Hän nostaisi asiantuntija-ammateissa eläkeiän alarajaa, mutta ruumiillisen työn tekijöillä se pitäisi tehdä porrastetusti ja yksilölliset erot huomioon ottaen.
– Ei työkyvyttömyyseläke halpa ratkaisu ole työnantajalle.
Pensola ehdottaa lisäksi kattoa suuriin eläkkeisiin.
– Kun pienet eläkkeet voivat entisestään pienentyä, eikö myös isoja eläkkeitä pitäisi rajoittaa. Onko järkeä maksaa 20000 euron eläkkeitä, jos eläkerasitekertymää miettii.