Asiantuntijat kannustavat rehelliseen keskusteluun niin omien kuin appivanhempienkin kanssa, mutta väkisin ei tarvitse tulla toimeen
Suhteen aloittaessaan parit tuovat yhteen kaksi erilaista perhekulttuuria. Kun mukaan tulevat vielä appivanhemmat, voi syntyä rikas eri kulttuureiden yhdistelmä – tai kiistaa siitä, kenen on tehtävä kompromissi.
Perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta sanoo, että kumpikaan parisuhteen osapuoli ei voi lavastaa lapsuutensa perhemallia parisuhteeseen sellaisenaan.
– Tuskin koskaan parilla on täsmälleen samanlaista tarvetta sosiaalisiin suhteisiin ja läheisyyteen suvun kanssa. Jotkut ovat boheemeja ja kulkevat omilla avaimilla toistensa luona, kun taas joillakin rajat ovat hyvin tarkat.
LUE MYÖS: Anoppi luikki sylittelemään vastasyntynyttä ennen tuoretta äitiä: "Olen niin vihainen ja järkyttynyt"
Mikä on yhdelle tungettelua, voi olla toiselle toivottua apua. Oulasmaa ja ohjelmajohtaja Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta muistuttavat, että oudolta vaikuttavan käytöksen taustalla on yleensä jotain muuta kuin pahansuopaisuutta. Joku appivanhempi voi kärsiä yksinäisyydestä tai anoppi saattoi kaivata apua omien lasten ollessa pieniä ja haluaa siksi uupuneenakin olla koko ajan käytettävissä.
– Joskus isovanhemmalle on helpotus kuulla, että vähemmälläkin avulla pärjätään, Rautava sanoo.
Toisinaan käytös voi olla täysin asiatonta. Oulasmaalle asiakas on kertonut anopista, joka kävi järjestämässä miniän alusvaatekaapin pariskunnan itse ollessa poissa. Lapsettomilta pareilta on udeltu perheaikeista tai appivanhemmat heittäytyvät marttyyreiksi, jos lapsenlapsia ei ole luvassa.
Lapsi muuttaa pelin hengen
Oulasmaa sanoo, että suhde appivanhempiin muuttuu usein lastenlasten myötä. Lapsen synnyttyä omasta lapsesta tulee vanhempi ja itsestä isovanhempi.
– Kun lapsia ei ole, monet tuntuvat viettävän kuherruskuukautta myös appivanhempien kanssa. Lapsen tultua kaikkien roolit muuttuvat, ja silloin paljastuu myös, onko omasta, aikuistuneesta lapsesta osattu päästää irti.
Jotkut isovanhemmat intoutuvat neuvomaan niin, että sävy muuttuu tuomitsevaksi. Kaikki eivät välttämättä kunnioita lapsiperheen ideologisia valintoja.
Ärtymystä voi aiheuttaa sekin, jos vanhemmaksi tullut kokee omien vanhempiensa olevan kiinnostuneempia lapsenlapsista kuin aikoinaan omista lapsistaan.
– Jos ihminen kokee, että hänen olisi pitänyt vanhempana olla enemmän läsnä, hän saattaa kompensoida sitä olemalla maailman paras isovanhempi. Olen kuullut jonkun sanovan, että oma äiti oli surkea äiti mutta loistava isoäiti, Rautava sanoo.
LUE MYÖS: Kaikkien aikojen kamalin anoppi? Selvitti tulevan lapsenlapsensa sukupuolen vanhempien selän takana
Kissa pöydälle – hallitusti
Vaikeita asioita ei kannata nieleskellä. Kuvituskuva.
Asiantuntijat eivät näe ristiriitatilanteisiin muuta ratkaisua kuin rehellisen ja avoimen keskustelun. Oulasmaa huomauttaa, että suora puhe on ihmisille monesti pelottavaa.
– Mallina on se, että nieleskellään vaikeita asioita, kunnes ne poksahtavat epäasiallisesti ja hallitsemattomasti.
Sekä Oulasmaa että Rautava kannustavat pariskuntia jakamaan keskusteluvastuun niin, että kumpikin puhuu omille vanhemmilleen syyttämättä ketään osapuolta. Omalle äidillekin saa sanoa, ettei halua puhua tämän kanssa puhelimessa joka päivä.
– Samalla voi kertoa, että vanhemmat ovat tärkeitä ihmisiä ja että suhdetta ei olla katkaisemassa, Oulasmaa opastaa.
Rautava muistuttaa, että joskus on tilanteita, joissa ei kerta kaikkiaan tulla toimeen. Silloin on syytä miettiä, onko toisen oltava aina mukana appivanhemmilla kyläiltäessä.
– Pitää olla itselleen armollinen ja antaa lupa toimia omilla ehdoillaan, hän sanoo.
Molemmat asiantuntijat korostavat kuitenkin, että lasten suhdetta isovanhempiin kannattaa tukea, vaikka ei itse olisi omien tai puolison vanhempien kanssa läheinen.
LUE MYÖS: Jos joku on sinulle käly tai nato, kuka hän oikeastaan on? Tässä sukulaisuussuhteet selitettyinä
STT – ANNE SALOMÄKI