Huvakka Bhimappan neitsyys myytiin halvalla. Kun Bhimappa oli vielä tyttö, hänet raiskasi oma eno, ja vastalahjana tyttö sai sari-huivin ja koruja.
Näin alkoivat hänen koettelemuksensa devadasina eli seksityöhön uskonnon varjolla orjuutettuna ihmisenä.
Nykyään nelikymppinen nainen pakeni sittemmin orjuutuksestaan, mutta seksityöhön pakottamisen pitkä varjo on seurannut häntä läpi elämän. Sen leima on tehnyt hänestä hylkiön monien silmissä.
Bhimappa raapii kasaan elantonsa peltotyöstä, josta hän ansaitsee vajaan euron verran päivässä.
– Jos en olisi ollut devadasi, minulla olisi ollut perhe, lapsia ja rahaa. Olisin elänyt hyvin, kertoo Bhimappa uutistoimisto AFP:lle.
Nainen kertoo rakastuneensa kerran erääseen mieheen, mutta naimisiinmeno ei olisi tullut kuuloonkaan entiselle devadasille.
Uskonnollisesti orjuutettuja yhä kymmeniätuhansia Karnatakassa
Intiassa uskonnon varjolla salassa harjoitettu tyttöjen orjuuttaminen seksityöhön jatkuu yhä nykyäänkin, vaikka käytäntö on ollut lailla kielletty jo vuosikymmenten ajan.
Intian ihmisoikeuskomissio arvioi viime vuonna, että Bhimappan kotiosavaltiossa eteläisen Intian Karnatakassa on yhteensä noin 70 000 devadasia – vaikka perinne kiellettiin lailla osavaltiossa jo vuonna 1982.
Devadasien perinne juontaa juurensa vuosisatojen taakse, mutta sen muoto on muuttunut rajusti Intian niemimaan historiassa.
Vuosisatojen takaiset devadasit olivat yhteisöissään arvostettuja ja usein korkeasti koulutettuja esiintyjiä, jotka saivat itse valita kumppaninsa. Perinteiset devadasit hallitsivat klassisen musiikin ja tanssin.
– Tämä ajatus uskonnon siunaamasta seksuaalisesta orjuutuksesta ei ollut osa tuota alkuperäistä järjestelmää, kertoo historiantutkija Gayathri Iyer AFP:lle.
Brittivallan aikana perinteet muuttuivat
Tutkijan mukaan raju käänne nähtiin Britannian siirtomaavallan aikana, kun perinteinen järjestelmä muuttui uskonnon varjolla toteutetuksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
Nykyisin devadasi-järestelmä on köyhien perheiden tapa hankkiutua eroon tyttäristään. Myötäjäisperinteen vuoksi varattomat perheet näkevät usein tyttärensä taakkana, jonka naimakaupat käyvät kalliiksi.
Jos tytär sen sijaan luovutetaan devadasiksi jumalattaren "morsiameksi", voi perhe myötäjäisten maksamisen sijasta ansaita rahaa ja saada uskonnollisen siunauksen. Monet uskovat, että devadasi perheessä tuo onnea tai voi parantaa läheisen sairauden.
– Kun muut menevät naimisiin, on sekä morsian että sulhanen. Kun minä tajusin olevani yksin, aloin itkeä, muistelee AFP:lle Sitavva D. Jodatti, 49, jonka perhe luovutti devadasiksi vain 8-vuotiaana.
Kun hänen isänsä sairastui, Jodatti otettiin pois koulusta ja pakotettiin seksityöhön hoitojen maksamiseksi.
– Kun olin 17-vuotias, minulla oli kaksi lasta, hän kertoo.
Intian korkein oikeus on luonnehtinut tyttöjen orjuuttamista temppeleissä "pahuudeksi", mutta käytäntö jatkuu salassa.
Silloin tällöin vanhempia vastaan nostetaan syytteitä tytärtensä luovuttamisesta devadaseiksi.
Entinen devadasi Rekha Bhandari, 45, pakotettiin seksityöhön äitinsä kuoltua 13-vuotiaana, jolloin 30-vuotias mies riisti tältä neitsyyden. Pian tämän jälkeen hän tuli raskaaksi.
– Tavallinen synnytys oli vaikea. Lääkäri huusi perheelleni ja sanoi, että olin liian nuori synnyttämään.
Terveysongelmat piinaavat orjuutettuja
Monet devadasit kärsivät sukupuolitaudeista kuten hi-virustartunnasta suojaamattomien sukupuoliyhteyksien vuoksi.
– Tiedän tartunnan saaneita naisia, jotka ovat välittäneet sen lapsilleen. Naiset piiloutuvat ja elävät sen kanssa salassa. Monet naiset ovat kuolleet, kommentoi AFP:lle nimettömäksi jättäytynyt aktivisti, joka työskentelee devadasien kanssa.
Entisille devadaseille on myönnetty valtion eläke, joka on 1 500 rupiaa kuukaudessa eli noin 17 euroa.
Sillä ei pitkälle pötkitä edes Intiassa, ja entiset devadasit elävätkin useimmiten äärimmäisessä köyhyydessä.
Intian viranomaiset väittävät, ettei uusia tyttöjä ole enää "viime aikoina" luovutettu temppeleille.
Mediassa käytännön on kuitenkin paljastettu jatkuvan. Seurauksena ihmisoikeuskomissio on määrännyt Karnatakaa ja muita osavaltioita selittämään, mitä ne tarkalleen ottaen ovat tehneet käytännön estämiseksi.
Muita entisiä devadaseja järjestötyössä auttava Sitavva D. Jodatti kaipaa kaltaisilleen samaa kunnioitusta kuin julkisuudessa nähdyille seksuaalisen hyväksikäytön uhreille, jotka tulivat esiin osana metoo-kampanjaa.
– Katsomme uutisia ja joskus näemme kuuluisia ihmisiä, ja ymmärrämme heidän tilanteensa olevan samankaltainen kuin meidän. Myös he ovat kärsineet. Mutta he elävät vapaudessa. Me olemme kokeneet saman, mutta emme saa samaa kunnioitusta. Devadasi-naisia ylenkatsotaan yhä.