Käytin tuotantotaukoa hyväkseni ja tulin poikkeamaan täällä Los Angelesin auringossa. Nyt on kylläkin ollut säiden puolesta välillä jopa melko pilvistä – biitsillä hengailun sijaan olenkin keskittynyt toisenlaisiin nautintoihin, lähinnä kulinaristisiin. Mutta se kai kuuluu tähän Amerikan meininkiin.
Tässä kohtaa haluaisin jälleen kiittää kaikkia teitä, jotka olette lähetelleet viestejä ja kysymyksiä tänne blogiin! Käyn niitä juuri läpi ja on tosi kiinnostavaa lukea, millaisia ajatuksia vaikkapa sarjan tapahtumat ovat herättäneet – aika moni oli samaistunut esimerkiksi siihen, miten kaveruus joskus muuttuukin romanttiseksi suhteeksi. Oli kiinnostavaa lukea ihan oikeita pohdintojanne aiheesta. Ja hauskaa, että meidän toteuttama juonikuvio on ollut teille mieleen!
French Toast, American way!
On myös kiinnostavaa lukea ajatuksianne leimoista. Eräs kirjoitti leimautuneensa toisten silmissä ujoksi, ja miten tuo leima oli alkanut seurata häntä ja elää vähän niin kuin omaa elämäänsä. Vaatii vahvuutta ja itsetuntoa, ettei anna muiden oletusten haitata liikaa elämää. Jokainen tietää itse, mitä ja millainen on. Eihän välitetä, mitä meidän päälle yritetään kaataa, jooko! Tsemppiä omalle polulle!
Paistoi se aurinkokin välillä...
Yksi juttu jota aika paljon on kysytty – ja johon täältä Losista käsin onkin tosi ajankohtaista vastata – on se että mitä vinkkejä minulla olisi antaa näyttelijäksi haluavalle. Isoin vinkkini on se perinteinen: treenaa ja opiskele. Mutta muista: opinahjoja sekä treenimahdollisuuksia on paljon erilaisia. Vaikka et pääsisi juuri sinne mihin ensisijaisesti haluat, muista että vaihtoehtoja on maailma täynnä. Ja myös itseopiskelu ja oma treenaaminen ovat tärkeitä juttuja! Usko, usko, usko. Mene ja tee. Ja muista, että kotoa ei välttämättä tulla hakemaan – unelmaan pitää tarttua!
Mistään ei löydy yhtä hyviä vegeruokia kuin täältä, mmm!
Itse olen tälläkin hetkellä täällä Losissa vain yhtä tarkoitusta varten; kehittyäkseni työssäni. En usko että taide- ja viihdealalla ollaan ikinä valmiita. Jos niin luulee, astuu harhaan. Kehitys on aina vaiheessa ja hyvä niin. Matkasta voi kuitenkin nauttia, ja välillä ihania onnistumisiakin tulee. Mutta aina pitää olla valmis olemaan aloittelija – uudelleen ja uudelleen.
Pian sitten palaankin taas varsinaisen sorvin ääreen kun kuvaukset jatkuvat! Ihanaa!
Losin lämmöstä french toast -annoksen ääreltä,
Irina