Isoäiti lahjoitti munuaisensa jo nyt pelastaakseen lapsenlapsensa myöhemmin: "Kuolinvuoteellani aion sanoa, että..."

Kun yhdysvaltalainen Meghann Adams sai vuonna 2015 tietää olevansa raskaana, hän oli mielettömän onnellinen. Hän oli aviomiehensä Chrisin kanssa yrittänyt perustaa perhettä, mutta se ei ollut helppoa. Nyt hän kuitenkin odotti kaksosia. Lapset saisivat nimikseen Delly ja Aubrey.

Koko perhe valmistautui iloisina pienten saapumiseen. Meghannin äiti Jamie McNeil oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle ja muuttavansa heidän luokseen, jotta hän voisi auttaa lastenhoidossa.

– Se oli maailman paras tunne, 35-vuotias Meghan kertoo CNN-sivustolle.

Dysplastinen rakkulamunuainen

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa Meghan kävi tutkimuksessa, jossa sikiöiden kehitys mitattiin. Aubrey voi ja kasvoi hyvin, mutta ultraäänessä paljastui, että Dellyn toisessa munuaisessa oli kystia.

Dellyllä todettiin dysplastinen rakkulamunuainen (MCDK). Se tulee, kun munuainen on epämuodostunut ja täynnä kystia. Niinpä munuainen ei toimi kunnolla.

CNN-sivuston mukaan useimmissa tapauksessa yhden munuaisen omaavat lapset voivat elää normaalia elämää. Ainoa munuainen hoitaa molempien velvollisuudet. Joissain tapauksissa voidaan tarvita munuaisen siirto.

Kaksosten isoäiti Jamie halusi ryhtyä lahjoittajaksi. Ei kuitenkaan tiedetty, tarvitsisiko Delly munuaissiirtoa ollenkaan, ja jos tarvitsisi, milloin sen aika olisi.

Epätietoisuus stressasi koko perhettä.

– Se tuntui murskaavalta, Meghan kertoo.

Delly saman tien tehohoitoon

Delly ja Aubrey syntyivät kuusi viikkoa etuajassa, joulukuussa 2015. Delly vietiin saman tien vastasyntyneiden tehohoito-osastolle tarkkailuun.

– En saanut edes pidellä häntä hänen synnyttyään, Meghann kertoo.

Ensimmäiset päivät menivät sumussa. Meghann oli toipumassa keisarileikkauksesta. Hän yritti myös oppia imettämään.

Dellyä tutkittiin, ja hänen munuaistaan tarkkailtiin, jotta varmistuttaisiin siitä, että se toimii. Kuuden päivän ikäisenä hänen munuaisensa alkoi pettää.

– En tiennyt, mitä ajatella ja mitä tehdä, Meghann kertoo.

– Mielessäni poukkoili miljoonia ajatuksia.

Todennäköisesti tarvitaan siirto

Lääkärit alkoivat puhua dialyysistä ja munuaisen siirtoleikkauksesta. Delly oli kuitenkin liian pieni ja nuori sellaiseen operaatioon.

Dellyn munuainen alkoi kuitenkin toimia normaalimmin. Ensimmäinen kuukautensa hän vietti vastasyntyneiden teho-osastolla. Häneltä otettiin verikokeet joka päivä.

Kun Delly oli kolmen kuukauden ikäinen, hänen verenkuvansa näytti vakaalta. Dellyn ensimmäisen elinvuoden loppuun mennessä hänen terve munuaisensa ei kuitenkaan ollut kasvanut niin paljon kuin lääkärit olivat toivoneet.

Häntä hoitanut lääkäri kertoi, että Delly todennäköisesti tarvitsisi munuaissiirron. Ei saman tien, mutta tarve voisi tulla jo lähitulevaisuudessa.

Isoäiti ryhtyi lahjoittajaksi

Munuaissiirtoa tarvitsevat joutuvat odottamaan kauan. CNN kertoo, että viime vuonna 100 000 ihmistä odotti munuaista, mutta vain 20 prosentille löydettiin sopivanlainen siirrettäväksi. Näin kertoo United Network of Organ Sharing -järjestö. Organisaation mukaan kestää kolmesta viiteen vuotta löytää oikeanlainen munuainen.

Dellyn seuraava kohtalonhetki koittaa murrosiässä. Silloin nähdään, kasvaako munuainen samaan tahtiin muun kehon kanssa.

Koska Meghann ja Jamie tiesivät, että Delly saattaa jonain päivänä päätyä munuaissiirtojonoon, he alkoivat tutkia vaihtoehtoja sitä varten.

Jamie ei epäröinyt: hän oli toivonut pääsevänsä lahjoittajaksi. Hän oli kuitenkin 50-vuotias ja saattaisi olla liian vanha munuaisenlahjoittajaksi siinä vaiheessa, kun Delly todella sitä tarvitsisi.

Videolla puhutaan influenssasta. Artikkeli jatkuu videon alla.

"Munuaisvaraus" lahjoituksen kautta

Jamie ja Meghann löysivät kuitenkin uuden elinsiirto-ohjelman nimeltä ”The National Kidney Registry’s Voucher Program”. Sitä kautta Jamie saattoi lahjoittaa munuaisensa tuntemattomalle, joka tarvitsee sitä nyt. Näin Jamie hankki Dellylle oikeuden saada munuaissiirto myöhemmin joltain toiselta, jos ja kun sen aika tulisi.

CNN kertoo, että tämä uudenlainen elinluovutusohjelma käynnistettiin Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa neljä vuotta sitten, kun silloin 64-vuotias Howard Broadman esitti yliopistolla munuaissiirto-ohjelmasta vastaavalle kirurgi Jeffrey Vealelle idean siitä, että hän voisi lahjoittaa munuaisensa tuntemattomalle ihmisille nyt vastapalveluksena siitä, että näin hän ”varaisi” mahdollisesti munuaissiirtoa tarvitsevalle pojanpojalleen Quinnille munuaisen tulevaisuudessa.

Dellyn tapaan Quinn, joka silloin oli 4-vuotias, oli syntynyt kroonisen maksasairauden kanssa. Jamien tapaan Howardkin olisi saattanut olla liian vanha lahjoittamaan munuaisen siinä vaiheessa, kun Quinn olisi tarvinnut sitä.

Veale pohti asiaa tarkoin. Elävät munuaislahjoittajat voisivat lyhentää jonotusaikoja vuosilla. Tutkimus oli myös osoittanut, että eläviltä ihmisiltä saadut munuaiset kestivät yleensä kauemmin kuin ne, jotka oli saatu jo menehtyneiltä.

Veale suostui Howardin ehdotukseen. Quinn taas sai vahvistuksen siitä, että hän voisi tulevaisuudessa tarvitessaan saada munuaisen.

– Kun tällaiset ”aikataulullisesti yhteensopimattomat” otetaan mukaan lahjoittajiksi, silloin kaikkien mahdollisuus saada elinsiirto paranee, kertoo lääkäri Nicole Turgeon, elinsiirtokirurgi Emoryn yliopistosta. Hän on myös Jamien lääkäri.

Britannian kansallinen The National Kidney Registry-munuaisrekisteri koordinoi tehtyjä ”varauksia”. Ainakin 36 varausilmoitusta on tehty, ja kaksi on lunastettu. Varauksen voi aktivoida ainoastaan se henkilö, jolle siirto on suunniteltu. Tositteen voimassaoloaika päättyy, kun sen haltija kuolee.

CNN-sivuston tietojen mukaan kolme ”siirtotositetta” saivat aikaan 25 siirtoa.

Riskit eivät pelottaneet isoäitiä

Jamie oli kauan toivonut pääsevänsä lahjoittajaksi. Kun tämä eläköitynyt sairaanhoitaja sai kuulla, että hänen kollegallaan oli pitkälle levinnyt rintaäsyöpä ja hän tarvitsi luuydinsiirron, Jamie ilmoittautui saman tien lahjoittajaksi. Jamielle muiden ihmisten auttaminen on todella tärkeää.

Lahjoittajaksi ryhtymiseen liittyi kuitenkin riskejä. Kyseessä on kuitenkin leikkaus, josta saattaisi seurata pitkäaikaisia vaikutuksia, kuten kipua ja hermovaurioita.

Jamie ei epäröinyt mahdollisista uhkakuvista huolimatta.

– Olen sairaanhoitaja, joten tiedän, mitä tuo kaikki tarkoittaa. Minä kuitenkin tiedän, että näin pitää tehdä, koska haluan lahjoittaa uudelleen, Jamie kertoi ennen leikkausta.

– Hyväksyn kaiken, mitä voi tapahtua.

"Unelma käynyt toteen"

Syyskuussa Jamie lahjoitti munuaisen tuntemattomalle ihmiselle. Hänen tekonsa inspiroi kolmeamuutakin tekemään siirron. Kaikki lahjoitus- ja vastaanotto-operaatiot sattuivat vieläpä samalle päivälle.

– Tuntui kuin unelma olisi käynyt toteen.

Jamielle kyse ei ole pelkästään lahjasta tyttärentyttärelleen. Kyse on suuremmasta yrityksestä tehdä hyvää ympärille oleville. Hän toivoo, että hänen esimerkkinsä innoittamana moni muukin lahjoittaisi munuaisen tarvitseville.

Jamie kertoi, että leikkauspäivä olisi yksi hänen elämänsä merkittävimpiä.

– Kuolinvuoteellani aion sanoa, että olen kaikkein ylpein siitä, mitä tapahtui tuona päivänä, hän kertoi CNN-kanavan haastattelussa.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.

Siirretty munuainen toimii

Jamie palasi kotiin vain päivän kuluttua leikkauksesta. Vaikka hän olikin heikossa kunnossa, hänestä tuntui mielettömän hyvältä.

Jamien munuainen lähetettiin vastaanottajalle Rochesterin yliopiston sairaalassa New Yorkissa. Siellä olevan lahjoittajan munuainen lähetettiin Mayon klinikalle Minnesotaan, jossa oleva lahjoittaja taas lähetti yhden Jeffersonin sairaalaan Pennsylvaniaan. Ketju päättyi siihen, että viimeinen lahjoittaja Jeffersonista lähetti munuaisen vastaanottajalle New Yorkissa.

McNeil oli innoissaan kuultuaan, että hänen munuaisensa oli vastaanotettu, ja että se toimi kuten pitikin.

Delly ei ole perillä siitä ainutlaatuisesta lahjasta, jonka hän on saanut isoäidiltään. Hän tietää vain, että hänen isoäidillään on yksi munuainen kuten hänelläkin.

Lähde: Edition.cnn.com