Kun Jessica oli raskaana, sikiöllä todettiin aivokasvain, jonka vuoksi tämä ei eläisi kovin pitkään. Jessica ja hänen miehensä päättivät, että pikkuisesta tulisi kuolemansa jälkeen elinluovuttaja. Se antoi heidän mukaansa tytön lyhyelle elämälle tarkoituksen.
Yllä olevalla videolla kerrotaan, mitä voit tehdä, jos vauva on vaarassa tukehtua.
Amerikkalainen Jessica Shnurmanin ja hänen miehensä Sampsonin ensimmäinen lapsi, Abel, syntyi vuonna 2016.
Vuoden päästä Jessica tuli uudelleen raskaaksi.
Ultrassa näkyi kasvain
Kymmenennellä raskausviikolla helmikuussa oli ensimmäinen ultran aika.
Kävi ilmi, että vauvan kallon takaosassa oli kysta, joka esti selkäydintä ja aivoja kehittymästä normaalisti, kertoo paikallisivusto Des Moines Register.
Koska sikiö oli niin pieni, eivät lääkärit voineet vielä sanoa, oliko kyseessä vakava ongelma.
Sairaanhoitajana työskentelevän Jessican mielessä vilisivät erilaiset kauhukuvat. Hän tutki lehtiä ja kyseli neuvoja kaikilta lääkäreiltä, jotka hän tunsi.
He eivät voineet kuitenkaan tehdä muuta kuin odottaa seuraavaan ultraan, jonka aika olisi kolmen viikon päästä.
Tieto varhaisesta kuolemasta
Seuraavassa ultrassa he saivat kuulla musertavan tiedon. Vauva kärsi aivotyrästä, joka pullistuu kallon luissa olevan aukon läpi. Hän ei eläisi kauan.
Lääkärit puhuivat surun murtamille vanhemmille vaihtoehdoista, joista yksi oli raskauden keskeytys.
Jessica ja Sampson päättivät pitää lapsen.
Kertoivat läheisilleen
Pariskunta kertoi huonot uutiset läheisilleen. He eivät halunneet piilotella asiaa.
– En halunnut teeskennellä olevani raskaana, Jessica kertoi.
– Tämän kokemuksen myötä opin olemaan huomaavaisempi toisia kohtaan. Vaikka näyttäisi siltä, että jonkun elämä olisi täydellistä, niin ei välttämättä ole.
Uutinen vauvan kohtalosta tuntui musertavalta.
Surua ja vihaa
Raskaus tuntui Jessican mukaan kaikin tavoin normaalilta. Vauva liikkui ja potki.
Pariskunta suri tytärtään raskauden edetessä. Joskus Jessica tunsi olonsa vihaiseksi. Miksi näin kävi juuri hänelle?
Tytöstä elintenluovuttaja
Uskonnollinen vakaumus sai Jessican päättämään, että tytöstä tehtäisiin elintenluovuttaja. Lapsen sisäelimet olivat nimittäin kehittyneet normaalisti.
– Tyttö ei olisi maailmassa kauan, mutta hän saattaisi auttaa muita lapsia elämään, Jessica mietti.
Iowa Donor Network -järjestö kiittelee Shnurmaneja.
– Teemme koko ajan töitä luovuttajien perheiden kanssa, mutta vauvojen tapauksessa se on erityisen haasteellista, kertoo järjestön tiedottaja.
– Ihmiset eivät yleensä pysty tai halua surunsa takia edes harkita tätä.
Jessicalle päätös elintenluovutuksesta antoi traagiselle tapahtumalle tarkoituksen.
Tyttö syntyi elävänä
Tyttövauva syntyi 38. raskausviikolla. Lilahin päässä oleva kysta oli niin suuri, että Jessica pelkäsi hänen jo menehtyneen, mutta kun vauva painoi päänsä hänen rintaansa vasten, hän itki ja avasi silmänsä.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Lilah eli yön yli, mikä oli yllätys niin vanhemmille kuin lääkäreille.
Mercy Medical Center -keskuksen vastasyntyneiden saattokoti lainasi pienokaiselle vaatteita ja muita tarvikkeita tytön viimeisiksi hetkiksi.
Hetken kuin normaali vastasyntynyt
Jessica ja Sampson olivat vauvansa vierellä koko ajan. He valvoivat vuorotellen vauvan kanssa.
He pitivät Lilahin kapaloituna suurimman osan ajasta piilottaakseen kasvaimen.
– Muuten hän oli kuin normaali vauva, Jessica sanoi.
– Hän liikkui, avasi silmänsä. Hän kuuli meidät. Hän oli vain hieman levollisempi kuin muut vauvat.
Abel-poika oli innoissaan pikkuisesta. Hän halusi pidellä tätä. He suukotteli siskoaan toistuvasti, kuten tekivät muutkin vierailemaan tulleet ystävät ja perheenjäsenet.
– Lilah koki elämässään vain rakkautta.
Vanhemmat olivat lapsensa luona koko ajan. Kuvituskuva.
Eli yhdeksän päivää
Lilah kuoli yhdeksän päivää myöhemmin, neljän aikaan syyskuun seitsemäntenä päivänä. Pian sen jälkeen elintenluovutusjärjestö vei Lilahin, jotta he voisivat antaa hänen elimensä tarvitseville lapsille.
Keuhkot ja sydämen läppä olivat etenkin sellaisia, joita järjestö tarvitsi.
Tiedottajan mukaan Lilahin ja hänen vanhempiensa tekoa ei voi kylliksi arvostaa.
– En tiedä kahdeksan vuoden aikana kokeneeni mitään näin epäitsekästä.
Kaipaus läsnä kaikkialla
Jessica ja Sampson kaipaavat tytärtään kaiken aikaa. Hän oli heidän luonaan vain hieman yli viikon. Abel kyselee, missä vauva on. Äidistä se tuntuu pahalta, mutta poika ei vielä ymmärrä, mitä ”kuolema” tarkoittaa.
Menetyksen tuskaa on hieman lievittänyt tieto siitä, että hän voi auttaa muita lapsia.
– Tiedän, että teimme oikein. Vaikka hän oli luonamme vain hetken, saimme rakastaa häntä ja ymmärtää, kuinka arvokas asia elämä on.
Lähde: Eu.desmoinesregister.com