Mies oli luopua joulupukin roolista toteutettuaan sairaan pikkupojan viimeisen toiveen.
Yli 180 senttimetriä pituutta ja 140 kiloa painoa. Kiltti ja lempeä mies kertoo omistavansa juuri sopivan kokoisen sylin, jotta lapset mahtuvat istumaan siihen. Tämä valkopartainen mies on Eric Schmitt-Matzen, joka heittää vuosittain yli 80 keikkaa joulupukkina.
Mies ja hänen joulumuorina toimiva vaimonsa haluavat levittää iloa ja hauskuutta ympärilleen parhaalla mahdollisella tavalla. Hauska joulunodotusaika sai kuitenkin surullisen käänteen muutama viikko sitten.
– Itkin koko matkan kotiin. Itkin niin kovasti, että minulla oli vaikeuksia nähdä tarpeeksi hyvin ajaakseni, Schmitt-Matzen kertoo tapahtuneesta, joka sai hänet lähes luopumaan roolistaan.
Koskettava hetki sai ymmärtämään roolin merkityksen
Eräänä iltapäivänä koneinsinöörinä työskentelevä Schmitt-Matzen sai puhelun nashvillelaisesta sairaalasta. Puhelimessa sairaanhoitaja kertoi, kuinka vakavasti sairas pikkupoika halusi viimeisenä toiveenaan nähdä joulupukin. Viisivuotias poika oli hoitajan mukaan niin sairas, ettei pyyntöön suostuneelle miehelle annettu aikaa vaihtaa edes joulupukin asua ylleen. Luonnostaan valkea parta ja henkselit saivat kelvata.
Viidentoista minuutin ajomatkan jälkeen mies saapui sairaalaan, jossa poika ja hänen perheensä jo odottivat malttamattomina pukin saapumista. Pojan huoneeseen päästyään joulupukki ojensi pojalle lahjan, jonka perhe oli pojalle ostanut.
– Hän oli niin heikko, että pystyi tuskin avaamaan käärepaperia. Kun hän näki, mitä sisällä oli, hänen kasvoillaan välähti iso hymy ja hän laski päänsä takaisin alas, lelun pojalle ojentanut pukki kertoo.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Väsynyt poika kertoi kuolevansa, halasi pukkia ja pyysi valkoparralta vielä yhtä palvelusta. Pojan pyyntö jäi hänen viimeisekseen.
– Kiersin käsivarret hänen ympärilleen. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän kuoli. Annoin hänen vain olla ja pidin häntä sylissäni.
Pian huoneen ulkopuolella tilannetta seuranneet perheenjäsenet tajusivat, mitä oli tapahtunut ja juoksivat itkien huoneeseen.
Pojan menetys ja äidin epätoivo vaikuttivat mieheen niin syvästi, että tapahtuneen jälkeen hän oli valmis ripustamaan pukin pukunsa ja luopumaan roolistaan.
– Tiedän, että sairaanhoitajat ja lääkärit näkevät tällaista päivittäin, mutta en tiedä, kuinka he kestävät sen, Schmitt-Matzen kertoo.
Lopettamispäätöksestään varma mies keräsi kuitenkin voimansa työskennelläkseen vielä yhdessä esityksessä. Se kannatti, sillä esitys sai miehen muuttamaan mielipidettään tulevaisuutensa suhteen.
– Kun näin kaikki ne nauravat lapset, se sai minut luopumaan päätöksestäni. Se sai minut ymmärtämään roolini merkityksen, jota minun täytyy esittää.
– Heitä ja minua varten, Schmitt-Matzen toteaa.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: USAToday