Kirjoitin viikko sitten kolumnin patriarkaatin sekavuudesta ja epätieteellisyydestä. Siitä kuohahti päiviä kestänyt Twitter-mylly, jonka yhteydessä törmäsin toiseen tasa-arvoa koskevaan hokemaan, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti, toimittaja-juontaja Ivan Puopolo.
Sen mukaan ammattien pitäisi jakautua sukupuolten kesken mahdollisimman tasan. Suomi on Euroopan kärkimaita siinä, että miesten ja naisten työt eriytyvät omiksi aloikseen.
Karkeasti ottaen Harrit painavat teknisiä duuneja ja Eveliinat ovat ihmisten kanssa. Sen vuoksi on ministeriön työryhmää, asennekampanjaa ja viisaita sanoja ihmisten pään kääntämiseksi.
Miksi ammattien eriytyminen on huono asia?
Mutta miksi ammattien tasainen jakautuminen sukupuolten välillä olisi parempi kuin se, että ammatit ovat eriytyneet? Olen kysynyt tätä usein saaden ties mitä kiemurtelua vastaukseksi.
Yksi kuuluu näin: kun miehiä ja naisia on enemmän samoissa töissä, se lisää työyhteisön hyvinvointia, koska ihmisten moninaisuus eli diversiteetti on suurempaa.
Jos väite pitää paikkansa, se tarkoittaa, että miehet ja naiset ovat keskenään ratkaisevasti erilaisia – muutenhan diversiteetti ei kasvaisi. Mikäli miehet ja naiset taas ovat ratkaisevasti erilaisia, silloin on ymmärrettävää, että he ovat kiinnostuneita eri asioista ja siksi myös hakeutuvat eri aloille.
Näin on napsautettu kehäpäättelyn napakymppi: Haluttaisiin, että Harrit ja Eveliinat olisivat kiinnostuneita samoista asioista, mitä perustellaan sillä, että Harrit ja Eveliinat ovat erilaisia.
Sivumennen totean, että väite miesten ja naisten erilaisuudesta totta tosiaan pitää paikkansa. Tutkimusnäyttöä on pilvin pimein. Esimerkiksi tämä ja tämä ja tämä.
Palomiehillä pitäisi olla töissä aivan kamalaa
Mikäli työyhteisön diversiteetti on niin kullanarvoista, sitä saataisiin kyllä kasvatettua monella muullakin tavalla.
Kaksikymppinen helsinkiläinen ateistimies ja viisikymppinen pohjanmaalainen vanhoillislestadiolainen mies ovat lähes varmasti keskenään erilaisempia kuin kalliolaiset kirjallisuuden maisterit Elias ja Aino – vaikka jälkimmäiset ovatkin eri sukupuolta.
Mutta itse asiassa ei ole edes mitään syytä olettaa, että diversiteetti automaattisesti lisäisi hyvinvointia. Miksi niin olisi? Jos se pitäisi paikkansa, palomiehillä pitäisi olla töissä aivan kamalaa. Suomen 3000 palomiehestä nimittäin alle 10 on naisia.
Epäilemättä on töitä, joissa on tarpeen olla sekä miehiä että naisia, mutta se on eri asia kuin saada sukupuolittuneet alat kategorisesti kaikkoamaan.
Sukupuolet eivät ratkaise kohtaanto-ongelmaa
Toinen silloin tällöin esitetty argumentti on, että jos miehet ja naiset tekisivät enemmän samoja töitä, se vähentäisi ns. kohtaanto-ongelmaa.
Kohtaanto-ongelma tarkoittaa, että avoimiin työpaikkoihin ei löydy tekijöitä, koska työpaikka ja työn tekijä ovat eri puolilla Suomea. Jos tekijät ovat Kajaanissa ja työt Helsingissä, on tietenkin aivan samantekevää, mitä sukupuolta työntekijät edustavat. Välimatka on ja pysyy.
Ajatuksena ehkä on, että jos Helsingissä olisi enemmän naisia vaikkapa koneistajina, ja avoimena olisi juuri koneistajan töitä, se auttaisi. Kyllä, mutta se myös tarkoittaisi, että koneistajanaiset olisivat pois jostain toisesta ammatista. Kyseessä on nollasummapeli, jota sukupuoli ei ratkaise.
Perusteluna käytetään usein ansioeroja
Selvästi useimmin kuultu argumentti kuitenkin on se, että tätä nykyä naiset sijoittuvat matalapalkka-aloille, ja siksi heidän ansionsa ovat pienemmät kuin miehillä.
Jos naisia olisi enemmän insinööreinä ja toimitusjohtajina, naisten ansiot kokonaisuutena kasvaisivat. Se pitää paikkansa, mutta tuollainen tavoite on hölmöläisten peiton jatkamista.
Kuvitellaan, että epäsuhtaa saataisiin tasattua siten, että uudessa tilanteessa miehet täyttäisivät puolet matalapalkka-alojen työpaikoista, jolloin naisille avautuisi tilaa paremmin palkatuissa töissä. On totta, että naisten tulot nousisivat, mutta miesten tulot vastaavasti putoaisivat.
Olisimme saavuttaneet tilanteen, jossa ihmiset saisivat yhtä paljon rahaa kuin aina ennenkin sillä erotuksella, että eri ihmiset olisivat matalasti palkattuja kuin aiemmin. Saataisiin siis Eveliinoja ylös kuopasta, mutta samalla työnnettäisiin Harreja kuoppaan.
Vaikea nähdä, millä logiikalla sellainen lopputulos olisi alkuperäistä parempi. Ei se olisi huonompikaan vaan täsmälleen sama, mutta on järjetöntä tavoitella paluuta lähtöruutuun.
Tavoite olisi järkevä vain siinä tapauksessa, että Eveliinoja saataiisiin enemmän hyvin palkattuihin töihin pudottamatta samalla Harreja huonommin palkattuihin töihin. Mutta yhtälöt eivät mitenkään väänny sellaiselle korkkiruuville: jonkun ne matalasti palkatut työt on tehtävä joka tapauksessa.
Naisvaltaisten alojen palkkojen nostaminen on ilman muuta erinomainen päämäärä, mutta se on eri asia kuin ripotella Eveliinoja ja Harreja tasaisesti kaikkiin mahdollisiin ammatteihin.
Minulla henkilökohtaisesti ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että miehet ja naiset tekevät samoja töitä, jos he niin haluavat, mutta kategorisesti sellainen pyrkimys ei mene jakeluuni.
Toisaalta olenkin aina ollut hirmu huono äkkäämään, miksi ihmiset eivät muka itse tietäisi, mikä heille on parasta.
Ivan Puopolo on toimittaja ja MTV:n Huomenta Suomi -ohjelman juontaja.