Jääkiekkoilijoiden ja joidenkin yksilöurheilijoiden julkisista verotiedoista ei pysty tekemään kovinkaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä heidän todellisista ansiotasoistaan, sillä urheilijarahastoihin voi sijoittaa puolet urheilutuloista. Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön asiamiehen Jarmo Saarelan mukaan SM-liigassa rahastoja käyttää jopa 40 prosenttia nykyisistä suomalaisista pelaajista.
Edellisvuoden kotimaiset verotiedot muuttuvat julkisiksi marraskuussa, ja perinteisesti jääkiekkoilijoiden palkkatietoja käsitellään lehdistössä erilaisten juttujen ja listojen kautta. Näiden merkitys mediatilassa on vähentynyt viime vuosina huomattavasti, ja siihen on olemassa harvinaisen hyvin perusteltu syy.
LUE MYÖS: Jari Kurrille tuntuva tilipussi viimeisestä täydestä Jokerit-vuodesta
Verotiedoista voi vain harvoin päätellä kunnolla erityisesti hyvätuloisen urheilijan ansiotasoa, sillä tämä on saattanut siirtää puolet tuloistaan urheilijarahastoon. Näin tekee Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön asiamiehen Jarmo Saarelan mukaan yhä useampi liigakiekkoilija.
– Tällä hetkellä SM-liigassa pelaavista rahastoon on sijoittanut 143 pelaajaa, joka on karkeasti sanottuna noin 40 prosenttia suomalaisista pelaajista, Saarela kartoittaa.
Mitä kovempaa palkkaa pelaaja SM-liigassa saa, sen oletettavampaa on, että hän on sijoittanut urheilijarahastoon. Palkasta voi rahastoida (jos urheilutulo on vähintään 9 600 € kalenterivuodessa) verovapaasti puolet vuositulostaan mutta kuitenkin korkeintaan 200 000 euroa. Europerusteinen raja tuskin tulee tosin vastaan kovinkaan monelle liigakiekkoilijalle.
Yksinkertainen esimerkki: kovapalkkainen pelaaja saa seuraltaan palkkaa 200 000 euroa vuodessa, mutta verotietojen perusteella hänen ansiotulonsa (jos hän siirtää rahastoon 100 000 euroa) ovat vain puolet tästä eli 100 000 – verotettavaa tuloa vähentää toki vielä henkilön verotuksessa hyväksytyt tulonhankkimisvähennykset. Rahastoihin sijoitettu osuus ja mahdollinen tuotto ovat nostettavissa myöhemmin, ja siten myös verot rahastoidusta osuudesta maksetaan vasta tuloutusvuonna.
Urheilijarahastojen arvo noin 70 miljoonaa euroa
Kuvituskuva Tapparan ja Lukon välisestä ottelusta SM-liigassa.
Jääkiekkoilijoiden urheilijarahaston varallisuus ja sijoittajien määrä on kasvanut tasaisesti vuosien aikana. Yhteensä rahastoon sijoittaneita jääkiekkoilijoita – entisiä, nykyisiä, kotimaassa ja ulkomailla pelaavia – on Saarelan mukaan 419. Kaikki varansa rahastosta jo nostaneita on noin 230, joten kaikkinensa urheilijarahastoa on käyttänyt noin 650 urheilijaa.
– Markkinointi on ollut kaikille sen tyyppistä, että aloita heti, kun alat saada palkkaa ja laitat aluksi vaikka 50 euroa kuussa, että totut siihen säästämisajatukseen. Sitten kun alkaa tienata enemmän, voi laittaa sitten isompia summia, Saarela kuvailee.
– Valtaosa meidän urheilijarahastomme sijoittajista on jääkiekkoilijoita, mutta muutama vuosi sitten avasimme rahaston niin, että muidenkin lajien edustajat saavat rahastoida siihen. Siellä on yksilölajien edustajia ja myös e-urheilijoita, yhteensä noin 25 henkilöä.
Erilaisia urheilijarahastoja on Suomessa tällä hetkellä yhteensä kuusi kappaletta, joista jääkiekkoilijoiden rahasto on niin urheilija- kuin euromäärältään ylivoimainen muihin verrattuna. Muun muassa hiihtourheilussa, yleisurheilussa ja jalkapallossa on omat urheilijarahastonsa yleistä ammattiurheilijarahastoa unohtamatta.
– Kaikkien urheilijarahastojen yhteenlaskettu arvo on tällä hetkellä varmaankin noin 70 miljoonan euron luokkaa. Jääkiekkoilijoiden rahasto vastaa tuosta arvosta suurin piirtein 85–90 prosenttia, Saarela arvioi.
Rahastoinnin itu on se, että pääoman mahdollisen tuoton lisäksi aktiiviuralla kertyneitä tuloja voi jakaa urheilijauran jälkeisille vuosille, eikä tuloveron progressiokaan pääse välttämättä puraisemaan palkasta niin suurta summaa kuin normaalisti.
Urheilijarahastosijoitusten purkaminen tapahtuu nykyisen lain mukaan 2–15 vuoden aikaikkunassa uran päättymisen jälkeen. Kaikista rahastonostoista maksetaan ansiotuloveroa, myös sijoitetun pääoman tuotto menee urheilijarahastojen purkamisessa ansiotuloverotuksen piiriin.
Julkisia verotietoja tarkastellessa on myös muistettava, että yksilöurheilijoilla on myös mahdollisuus pyörittää urheilutulojaan oman yrityksen kautta, eikä ansio- ja pääomatuloista välttämättä saa tuolloin tarkkaa kuvaa henkilön todellisista tuloista.
On myös huomattava, että varsinkin yksilöurheilijalle usein merkittävät apurahat eivät ole verotettavaa tuloa, eivätkä ne siten näy henkilön verotiedoista.