Helsinkiläinen Jaana Saikkonen, 56, on ollut työttömänä 3,5 vuotta. Työttömyytensä aikana hän on lähettänyt yli 170 työhakemusta. Tuloksena tästä on ollut kutsu ainoastaan kolmeen työhaastatteluun.
Saikkosen mukaan työttömänä vietetty aika on ollut henkisesti hyvin raskasta. Suru, viha, epätoivo, masennus, kaikki ovat tulleet tutuiksi.
– Ennen kaikkea koen, että tämä aika on ollut nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa.
Saikkonen on ammatiltaan sihteeri, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa työn saantia suuren hakijamäärän vuoksi.
Hän uskoo oman ikänsä olevan myös suuri tekijä.
– Olen kuitenkin 56-vuotias. Se on jo aika ongelmajätettä työmarkkinoilla.
Kaikki ylimääräiset menot karsittu
Kerran päästyään työhaastatteluun asiakaspalvelutehtäviin hän sai kuulla, että yritys haki edustavampaa henkilöä palvelukseensa.
– Minulla ei ollut taloudellisesti mahdollisuutta käydä kampaajalla ennen haastattelua.
Pitkään työttömänä ollut Saikkonen on jo karsinut kaikki ylimääräiset menot. Rahat menevät vuokraan ja laskuihin. Bussilippukin on ylellisyyttä.
Saikkonen kokee, että ulkopuolinen apu tilanteessa on ollut vähäistä.
"Kelan toiminta mielivaltaista"
Saikkonen on joutunut pyytämään rahaa omalta pojaltaan ja muilta läheisiltään.
– Joudun pyytämään, en lainamaan. En tiedä, voinko maksaa takaisin.
Ansiosidonnaisen päivärahan loputtua hän sai asumistukea, toimeentulotukea sekä Kelan työmarkkinatukea.
– Kelan toiminta on aika mielivaltaista, riippuen käsittelijän omista elämänarvoista. Hän ratkaisee tietysti ohjeiden mukaan, mutta toisena kuukautena joku ratkaisija laski hyväksi minun koko vuokrani ja toisena sitten taas ei.
Työttömänä paperisota ja hakemusrumba ovat loputtomia.
Haut koulutuksiin olleet turhia
Saikkonen asuu yksin vuokra-asunnossa. Asunnot Helsingissä ovat kalliita.
Kela vaatii Saikkosta myös hakemaan halvempaa vuokra-asuntoa. Saikkonen on etsinyt, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Saikkonen on hakenut useampaan TE-toimiston järjestämään täydennyskoulutukseen. Hän ei ole päässyt mihinkään. Hakijoita on monta sataa, paikkoja parikymmentä.
Tulevaisuutta on vaikea ajatella
Kohtelu on ollut kovaa.
– Olen pettynyt yhteiskuntaan ja siihen apuun, mitä olen saanut.
– Olen yrittänyt kaikkeni ja etsinyt etsimästä päästyäni. Apua on tullut todella niukasti ja jatkuva raha-asioiden vatvominen ja huolet kuluttavat. Se on todella ahdistavaa. Varsinkin niinä yön synkkinä tunteina, kun uni ei tule ja mietit, että mistä saisit rahaa.
Saikkonen ei juuri ajattele tulevaisuutta. Elämä menee päivä kerrallaan. Tällä hetkellä hän on töissä palkkatuella helmikuun loppuun saakka.
– Sinne saakka on jonkinlainen toivo. En usko, että tulen työllistymään.
Korjaus 24.10.2019 kello 17.16: Videossa Jukka Haapakosken tittelissä on virhe. Jukka Haapakoski on Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja, ei Työttömien keskusliiton toiminnanjohtaja.