Suomen kuuluisimmasta ja vaarallisimmasta hämähäkistä on kirjoitettu lukuisia juttuja, joten MTV Uutiset lähti Helsingin Luonnontieteelliseen museoon etsimään eläviä rusohämähäkkejä.
Oppaksi lähtee Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen konservaattori Janne Granroth.
– Hämähäkit ovat erittäin ujoja ja arkoja, joten on suorastaan lottovoitto, jos rusohämähäkin onnistuu näkemään museotiloissa. Näitäkin havaintoja on tehty muutamia, toteaa Granroth.
Museon kokoelmissa on kymmeniä museosta löydettyjä rusohämähäkkejä.
Biotieteiden laitoksen tutkija Henry Pihlströmin mukaan Suomi on ainua maa Euroopassa, johon Etelä-Amerikassa elävä myrkyllinen rusohämähäkki on kotiutunut. Runsaimmin hämähäkkiä tavataan Chilessä.
– Se tuli tänne 1960-luvulla laivalla hedelmälastin mukana Etelä-Amerikasta. Emme vieläkään tiedä, mitä se tarkalleen ottaen täällä museossa syö, mutta jotain sopivaa on löytynyt, koska kanta elää yhä täällä. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon niitä täällä on, kertoo Pihlström.
Rusohämähäkkihavaintoja on tehty erityisesti museon pannuhuoneessa, mutta se remontoitiin uudestaan toiseen käyttöön eikä kukaan tarkalleen tiedä, missä hämähäkki nyt parhaiten viihtyy.
Uusille työntekijöille kerrotaan museon erikoisuudesta. Neljännen kerroksen museon historiaosuudessa on mukana aiheesta tehty tabloidi.
Uusi havainto hämähäkistä?
Etsimme hämähäkkiä museon kellaritiloista siinä onnistumatta. Mutta juuri kun olemme poistumassa museosta törmäämme matkalla tuohtuneeseen työntekijään, joka arvelee nähneensä rusohämähäkin.
– Olen aika kypsä, kun näin rusohämähäkin pukuhuoneessamme työkaverini takin olkapäällä. Samassa huomasin siellä pari muutakin, jotka surutta listin, paljastaa tuohtunut työntekijä.
Granrothin mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että kyseessä olisi ollut juuri legendaarinen rusohämähäkki.
– Ruskohämähäkki aika arkisen näköinen, ja muille kuin eläintieteilijälle sen tunnistaminen lajilleen voi olla vaikeaa. Toisin sanoen maallikko olettaa kaikki ruskeat hämähäkit museossa ruskohämähäkeiksi, Granroth muotoilee.
Hämähäkillä on tilaa mellastaa museon laajoissa kellaritiloissa, joita on kahdessa kerroksessa. Granrothin ja Pihlström käyttävät myös välillä kellarissa sijaitsevaa työskentelytilaa.
Granroth kertoo itsekin nähneensä elävän hämähäkin eräänä yönä, kun hän jäi sitä varta vasten etsimään museon sulkeuduttua.
– Näin sen varastotiloissa, kun siirtelin tavaroita. Hämähäkki tuli esiin, mutta arkana eläimenä se katosi saman tien. Oli mielenkiintoista nähdä se omin silmin.
– Vaikka hämähäkki on myrkyllinen ja sen pisto voi aiheuttaa kuolion, ainakaan minun tiedossani ei ole yhtään tapausta, josta hämähäkki olisi aiheuttanut vamman.
Granrothin mukaan ei tiedetä varmuudella, onko museon hämähäkki koskaan purrut ketään.
– Lisäksi sen myrkyn haitallisuus riippuu jokaisen ihmisen yksilöllisestä vasteesta, kertoo Granroth, joka ei pelkää Suomen myrkyllisintä hämähäkkiä.