Janne kiinnitti huomiota keskeneräiseen taloon – kuultuaan traagisen syyn keräsi talkooporukan suojaamaan perheen kodin: "Emme tavoittele sankarin viittaa"

Joulukuussa Janne Mäkinen, 50, oli vierailulla tyttärensä luona Huittisissa, kun hän huomasi naapurissa rakenteilla olevan talon. Työmaa seisoi, puolivalmiiseen rakennukseen satoi sisään. Tilanne oli ollut sama jo viikkojen ajan.

32 vuotta palokunnassa työskennellyttä ja ylipalomiehenä toimivaa Jannea tilanne jäi vaivaamaan.

– Sain tietää, että perheelleen taloa rakentaessaan mies oli menehtynyt tapaturmassa, ja sade piiskasi nyt suojaamatonta työmaata sisältä ja ulkoa. Itsekseni mietin, voisiko asialle tehdä jotain, Janne kuvaili myöhemmin Facebookissa. 

– "Palomies auttaa aina" -periaatteella lähdin selvittämään, voisiko Pirkanmaan ja Satakunnan pelastuslaitosten palomiehistä saada talkooporukan kasaan.

"Kaikki lupautuivat empimättä mukaan"

Naapurissa asuva tytär selvitti omaisten yhteystiedot, ja he antoivat luvan talkoisiin.

– Omaisten kanssa olimme puheissa. He olivat kiitollisia, että konkreettista apua tarjottiin. Otimme myös yhteyden rakennuksen pääsuunnittelijaan, Kaisa Teerikoskeen. Hän oli hyvin mielissään ja innoissaan, että lähdemme ajamaan tätä asiaa, Janne kertoo MTV Uutisille.

– Ei siinä hirveästi tarvinnut harkita, kun kuulin, että talo on viikkoja ollut säiden armoilla ja työmaa pysähdyksissä. Ajattelin, että täytyyhän jonkun puuttua tähän asiaan. Ajatus kirkastui nopeasti. Lähinnä mietin toteutusta: miten ja kuinka suurella väkimäärällä se olisi mahdollinen.

Talkoolaisia alkoi pian löytyä esimerkiksi Pirkanmaan pelastuslaitokselta. Vaikka Satakunnan pelastuslaitoksen palomiehet olivat Jannelle ennestään tuntemattomia, Jannella oli vahva luotto siihen, että myös Satakunnasta löytyy "palomieshenkeä".

– Ei ollut hetkenkään epäilystä siitä, ettemmekö saisi valjastettua palomiehiä tällaiseen hankkeeseen, ja Satakunnan pelastuslaitoksen puolelta saimmekin heti apua. Kaikki lupautuivat empimättä mukaan talkoohengellä, Janne sanoo.

Hyvä yhteishenki siivitti talkoita

Talkoopäiväksi valikoitui perjantai 27.12.2019. Päivän aikana rakennustyömaata suojattiin sateelta. Paikalliset yritykset tarjosivat ruokaa ja apuaan.

Sää oli talkoopäivänä sanalla sanoen raastava. Viima muutti muutaman pakkasasteen purevaksi kohmeeksi. Paikan päälle saavuttiin aamun hämärässä.

– Yhteishenki meillä oli alusta pitäen hyvä. Alussahan projekti oli vieras meille kaikille ja etenimme pääsuunnittelijan kertoman varassa. Kun vauhtiin pääsimme, sirkkelit alkoivat soida ja työ eteni koko päivän. Meidän osaltamme kyse oli yhden päivän työpanoksesta, jonka tavoite oli saada rakennus säältä suojaan, Janne sanoo.

–  Tekemistähän oli vähän oletettua enemmän, sillä emme halunneet tehdä tilapäisiä ratkaisuja. Päätimme yhteisesti, että jatketaan pysyvien rakenteiden tekemistä niin pitkälle kuin pystymme.

Suunnitelmissa vielä toiset talkoot

Ammattitaitoisesta talkooväestä huolimatta tavoitteeseen ei aivan täysin päästy – työtä oli niin paljon. Nyt rakennus on kuitenkin suojattu hyvin, vaikka se ei olekaan kokonaan säältä suojassa. Suunnitelmissa on toteuttaa vielä toiset talkoot. Talkooväki oli Jannen mukaan tyytyväinen aikaansaannokseensa.

– Hyvä mieli siivitti työtämme, ja varmasti kaikille jäi myös hyvä mieli. Auttamisen takiahan siellä olimme.

Aivan vastaavia projekteja ei Jannen uralla ole tullut vastaan, vaikka hän myöntääkin olevansa jo ammattinsakin puolesta auttamishaluinen.

– Se ajatus on varmaankin jo äidinmaidosta aikanaan tullut: omasta arjestaan voi hieman tinkiä, jos huomaa, että joku tarvitsee apua, vähäistä tai suurempaa. Miksei tällaista apua omasta turvallisesta ja tasaisesta arjestaan käsin sitten antaisi?

"Tämä sai uskomattomat mittasuhteet"

Talkoiden jälkeen Janne päätti kirjoittaa aiheesta Facebookissa. Ajatuksena oli vain kiittää talkoolaisia ja paikallisia yrityksiä, jotka antoivat aikaansa ja auttoivat.

– Vilpitön auttamisen halu välittyi näiltä kaikilta yrityksiltä, todella suuri kiitos ja kumarrus, Janne kiitteli julkaisussaan.

Yllättäen teksti sai valtavan suosion. Siitä tykättiin kymmeniä tuhansia kertoja; kommentteja sateli muutamassa päivässä tuhansia.

– Tämä sai uskomattomat mittasuhteet. Ei minun alun perin ollut tarkoitus tehdä asiaa tunnetuksi näin laajalti. Haluaisin keskittyä lähinnä lähimmäisen auttamiseen. Että ihmiset katsoisivat toisiaan ja näkisivät toisensa, Janne sanoo.

Vuorokaudessa huomiota tuli niin paljon, että Janne meni hämilleen. Hän jopa pohti, pitäisikö julkaisu poistaa, mutta päätti sitten toisin.

– Huomasin, että kommentoivat ihmiset halusivat myötäelää mukana tapahtumassa ja jakaa auttamisen henkeä. Tuoda julki ja kannustaa hyviin tekoihin.

"Haluan kohdistaa kaiken avun tälle surun kohdanneelle perheelle"

Jokaisen kommentin Janne on lukenut, vaikka kaikkiin ei olekaan ehtinyt reagoida. Myös yksityisviestejä on tullut satoja.

Eräs asia lämmittää erityisesti: tuhansien kommenttien joukosta ei ole löytynyt yhtään negatiivista. Sen sijaan talkoolaisille on jopa ehdotettu kutsua Linnan juhliin. Janne muistuttaa, ettei tempauksessa kuitenkaan ole pohjimmiltaan kyse hänestä tai muista talkoolaisista.

– Talkoisiin osallistuneet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Emme tavoittele mitään sankarin viittaa vaan hyvää mieltä. Toiselle hädän hetkellä tarjottu apu on syy, miksi siellä olimme, Janne sanoo.

– Yksityisviesteissä on tarjottu talkooapua, talkooväelle villasukkia ja kaikenlaista mahdollista ja mahdotonta. Kaikista viesteistä olen kiitollinen, mutta samalla haluan kohdistaa kaiken avun tälle surun kohdanneelle perheelle.

"Aina ehtii kysyä, tarvitsetko apua"

Janne toivoisi, että tapaus innostaisi muitakin auttamaa lähimmäisiään. Pienikin ele merkitsee hädän hetkellä paljon.

– Olisihan hienoa, jos tällaisella talkoopäivällä ja julkaisulla voisi kannustaa ihmisiä huomioimaan lähimmäisiään ja puuttumaan asioihin. Vahvasti uskon siihen, että kaikissa meissä asuu niin paljon hyvyyttä, että sitä voi jakaa toisillekin. Eikä hyvää jakaakseen tarvitse olla palomies, Janne vinkkaa.

– Omia, arkisia menojaan voi sen verran siirtää, että ehtii kysyä, tarvitsetko apua, oli avun tarvitsija sitten kuka tahansa. Esimerkiksi läheisensä menettänyt ja surutyötä tekevä ei välttämättä pysty äkillisen elämäntilanteen muutoksen koordinoimaan asioitaan tai kykene ottamaan apua vastaan.

Tärkeintä on olla ihminen ihmiselle

Ylipalomiehenä toimiva Janne on tehnyt parikymmentä vuotta vapaaehtoista kriisityötä. Monenlaiset ihmiskohtalot ovat tutuiksi.

Kriisitilanteessa jokainen ihminen on yksilö: järkyttynyt mieli voi torjua kaiken avun, tai sureva ei välttämättä kykene edes pyytämään apua.

– Siinä tilanteessa pitäisi pyrkiä etenemään hienovaraisesti. Tämä tosin varmaankin on yksi syy siihen, miksi apua on myös vaikeaa tarjota: surevalle ei välttämättä osaa tai uskalla mennä puhumaan, tai kokee, ettei osaa ilmaista auttamishaluaan oikein, Janne sanoo.

Kun mieli myllertää äkillisessä elämäntilanteen muutoksessa, ihminen ei välttämättä osaa toimia. Surutyötä tekevä voi sulkeutua tai töksäyttää, ettei halua apua, vaikka totuus olisi toinen. Reaktiot voivat pelottaa, puolin ja toisin. Tärkeintä olisi olla ihminen ihmiselle.

– Jos sureva ei kykene vastaanottamaan tarjottua apua, sitä voi tarjota uudelleen myöhemmin. Oli apu sitten pientä tai suurta, se on tärkeää. Pelkästään se, että tarjoaa apua, on iso asia, vaikkei välttämättä voisi antaa juuri sellaista apua, jota konkreettisesti tarvitaan. Mutta eihän mikään asia ei etene, jos joku ei ota asiaa esille.

Jannen saaman viestitulvan jälkeen tragedian kohdannut perhe on avannut sähköpostiosoitteen, johon ottaa vastaan esimerkiksi talkooilmoittautumisia. Rahaa heille ei kerätä. Perheen sähköpostiosoite on kotiperheelle.huittinen@gmail.com.

LUE MYÖS: Kaverit hylkäsivät viime hetkellä – Teresan surullinen polttari-ilta sai epätavallisen käänteen tuntemattomien naisten ansiosta: "En olisi uskonut, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa"

Lue lisää lifestyle-aiheista!

Juttua korjattu 20.1.2020 klo 8.28: jutussa oli aiemmin väärä sähköpostiosoite, oikea osoite on muotoa kotiperheelle.huittinen@gmail.com.