Jari Isometsän mukaan suomalaisen hiihdon pitää uudistua nyt, tai kohta Keski-Euroopan maatkin painelevat Suomen ohi.
Suomi otti Trondheimin MM-kisoista kaksi mitalia, molemmat miesten puolella. Ruotsi kahmi naisten puolella kaikki kultalaatat, Norja Johannes Kläbon johdolla miesten jokaisen kullan.
– Jos Iivo olisi ollut mukana, voisi mitalitaulukko olla toisennäköinen. Mutta on myönnettävä, että ei me ihan parhaita olla. Eihän me hirveän kaukana olla kärjestä, mutta takamatkaa on. Olympiavuosi on tulossa, ja jotain tarvitsisi tehdä, Isometsä sanoo.
– Suomalaisten pitää miettiä valmennussysteemiä, maajoukkuetoimintaaja ja sitä, mitä nykyinen maastohiihto on. Tämä ei ole enää perinteisen väliaikahiihtoa, karpaasi lausuu painokkaasti.
Ensi vuoden olympialaisia ajatellen nopeita korjausliikkeitä on vaikea tehdä, mutta Isometsä tarkoittaakin, että suomalaisessa hiihdossa pitäisi tehdä isompia muutoksia, joilla on pidempiaikainen vaikutus.
– Isoimpana muutoksena haluaisin nähdä Suomessa, että palattaisiin tällaiseen kunnon maajoukkuetoimintaan. Parhaat hiihtäjät olisivat samoilla leireillä ja tekisivät kovia harjoituksia yhdessä.
Isometsä haluaisi nähdä myös maajoukkueen päävalmentajan erilaisessa roolissa.
– Enemmän päävalmentajavetoisuutta. Nyt päävalmentaja on leireillä, muta hän ei valmenna. Jokaisella urheilijalla on henkilökohtaiset valmentajat ja henkilökohtaiset ohjelmat. Se on semmoinen sekametelisoppa, että sillä ei kehitystä ole tullut viime aikoina, Isometsä pohtii.
– Pientä diktatuuria sinne valmennukseen ja hiihtäjät samoille paikoille treenaamaan yhdessä kovia treenejä päivästä toiseen. Kilpailu tuo kehitystä.
Yhteisharjoittelu hävinnyt Suomesta
Suomessa on harjoiteltu aikanaan päävalmentajavetoisella järjestelmällä, jossa maajoukkuehiihtäjät treenaavat paljon yhdessä. Siitä on kuitenkin pikku hiljaa luovuttu.
– Ei se oikein liity mihinkään. Jos me ajatellaan Ruotsin joukkuetta, joka vei täällä naisissa kaikki kultamitalit – heillä on hyvin vahva joukkuehenki ja he harjoittelevat todella paljon yhdessä. Ei sielläkään ihan kaikki, mutta valtaosa, Isometsä kertoo.
– Norjalaiset vallankin, sekä naisten että miesten maajoukkue. Koko ajan treenataan yhdessä, jopa kotioloissa. Sitä kautta saadaan tehokkaampia harjoituksia. Se, miksi se on suomesta hävinnyt, niin sitä en tiedä.
Isometsä korostaa, että tähän asiaan pitää saada muutos.
– Se on osittain rahakysymys ja resurssikysymys, mutta se on vähän selitys.
Isometsä esittää kehitysehdotuksen myös urheilijoiden henkilökohtaisille valmentajille, ja kehottaa heitä katsomaan peiliin.
– Nyt pitää näiden henkilökohtaisten valmentajien miettiä, jotka pitävät omista urheilijoistaan kiinni kynsin hampain, että ovatko he riittävän hyviä viemään urheilijoita maailman huipulle. Jos eivät ole, niin pitäisi rohkeasti antaa avaimet jollekin muulle. Suomessa on vähän sellainen jääräpäinen tapa, että ”tämä on minun urheilija, ja minä valmennan tämän kehdosta hautaan”.
Nopeus, kimmoisuus ja räväkkyys katoaa
Isometsä näkee yhden kehityskohteen lasten ja nuorten harjoittelulinjauksissa.
– Yleinen suomalainen harjoittelulinjaus lähtee jo junioritasolta., että harjoitellaan peruskestävyyttä pitkään ja hiljaa. Jos sitä tehdään riittävän paljon, niin se nopeus, kimmoisuus ja räväkkyys katoaa ja se näkyy sitten kiritaisteluissa.
Suomalaiset eivät ole pärjänneet kirikamppailuissa viime vuosina kovinkaan hyvin. Lauri Vuorinen oli Trondheimissa poikkeus, ja se tuottikin Suomen kisojen ainoat mitalit.
– Nykypäivän hiihto yhteislähtöineen, lyhyine matkoineen ja helppoine latuineen vaatii rytminvaihtokykyä, nopeutta ja pelisilmää. Tämmöiset meidän harjoittelukulttuurista puuttuu ja valitettavasti tällainen kulttuuri on jo 14-16 vuotiaissa. Pitäisi nopeasti saada muutos sille, tai ollaan muuten takamatkalla. Keski-Euroopan maatkin tulevat aika kovaa.
Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, jos homma jatkuu samalla tavalla kuin tähän asti.
– Jos puhutaan naisista, ei näkymä ole kovin hyvä. Siellä on tietysti Jasmin Kähärä, eikä Jasmi Joensuukaan mikään ikäloppu ole ensi vuoden jälkeen. Meillä on nuorten maailmanmestareita ja mitalihiihtäjiä, mutta he ovat taantuneet vuosi vuodelta. Pitää mennä todella pitkälle, jotta tulee joku, jonka voisi näiden kahden lisäksi mainita. Saattaa tulla hiljaiset ajat, Isometsä sanoo huolissaan.