Kun nykyinen hallitus astui Suomilaivan ruoriin kesällä 2015, maamme talous oli surkeassa kunnossa. Talouskasvu oli ollut miinuksella jo vuosia ja työttömyys kasvanut edellisen hallituskauden aikana noin 100 000 hengellä.
Hallituksen ensimmäinen tavoite oli kääntää Suomen talouden suunta. Kun katsoo talouden tilastoja tai eri tahojen talousennusteita, voidaan todeta, että tämä tavoite on saavutettu. Talous on kasvanut viime vuonna noin 1,5 prosentin vauhtia ja työttömyys laskenut yli 30 000 hengellä.
Luvut ovat hyviä, kun muistaa, että monet hallituksen työllisyyttä edistävistä uudistuksista tulivat voimaan vasta vuoden vaihteessa. Näitä ovat esimerkiksi työttömyysetuuden käytön avaaminen palkkatuen ja starttirahan rahoittamiseen, kolmen kuukauden määräaikaishaastattelut työttömille ja työllistämisen lainsäädännöllisten kynnysten alentaminen.
Virkamiesarviot näiden vuodenvaihteessa voimaan tulleiden uudistusten työllisyysvaikutuksissa liikkuvat useissa kymmenissä tuhansissa.
Vielä ei kuitenkaan ole syytä oman olan taputteluun, sillä työsarkaa riittää. Työttömyys – ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys – on aivan liian korkealla.
Useat asiantuntijatahot ovat myös arvioineet, että nykytoimilla hallituksen kovat tavoitteet työllisyyden ja velkaantumisen osalta eivät ole toteutumassa.
Yhteenvetona näistä lukuisista hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikkaa arvioineista raporteista voi todeta, että hallitus on tehnyt oikeansuuntaisia toimia, mutta toimet eivät vielä riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Kurssi on oikea, mutta kaasua on painettava lisää.
Niinpä meidän on puoliväliriihessä tehtävä lisää työllisyyttä edistäviä toimia. Hallitus on useaan otteeseen todennut, että työllisyys on sen tärkein tavoite puolivälinriihessä. On luonnollista, että tämä näkyy myös siellä tehdyissä päätöksissä.
Positiivisen rakennemuutoksen tukeminen on yksi tällainen keino. Maassamme on muutamia aloja ja seutuja, joissa kasvu on hyvässä vauhdissa. Paljon julkisuutta saaneiden telakka- ja autoteollisuuden lisäksi esimerkiksi matkailu on hyvässä nosteessa. On varmistettava, että emme pilaa tätä orastavaa kasvua itse omilla toimilla tai toimimattomuudella.
Ennen kaikkea on varmistettava, että pystymme vastaamaan yritysten kasvaviin työvoimatarpeisiin. Tämä tarkoittaa kasvualojen rekrytointipalvelujen ja -koulutuksen tehostamista sekä uusien ratkaisujen etsimistä työn perässä liikkumiseen ja työpaikkapendelöintiin.
Osa kokonaisuutta on myös kannustinloukkujen purkaminen, jolla pyritään varmistamaan, että työpaikka ei jää täyttämättä sen takia ettei sen vastaanottaminen ole työttömälle taloudellisesti järkevää.
Lisäksi harmaan talouden toimia tehostamalla on varmistettava, että mahdollisimman moni työpaikka ja urakka menee rehelliselle suomalaiselle yrittäjälle ja suomalaiselle duunarille.
Korjausta kaipaa myös se, että olemme selvästi muita pohjoismaita jäljessä aktiivisen työvoimapolitiikan henkilö- ja talousresursseissa. Esimerkiksi Ruotsissa työttömiä palvelee yli 4-kertainen määrä henkilöitä per työtön, ja ero Tanskaan on samaa suuruusluokkaa.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat linjanneet, ettei puoliväliriihessä tehdä lisäleikkauksia. Hyvä niin. Mutta julkinen talous on edelleen tiukalla, ja kun haluamme panostaa puoliväliriihessä työllisyydenhoidon lisäksi esimerkiksi koulutukseen, innovaatiotoimintaan ja turvallisuuteen, jostakin täytyy löytää näihin rahoitus.
Näin ollen järkevästi kohdennettuja veronkorotuksia ei ole syytä rajata työkalupakista. Varsinkin, kun olemme ottaneet vahvan etunojan veronkevennyksiin verrattuna hallitusohjelmaan. Sen kirjaukset verotuksesta eivät estä liikkeitä verotuksessa myös toiseen suuntaan.
Niinpä minusta hallitus ei voi sivuuttaa Valtionvarainministeriön veroasiantuntijoiden selvitystä yhteisöverotuksesta ja erityisesti heidän ehdotustaan osinkoverotuksesta. Ehdotuksessa on omat puutteensa, mutta sen on syytä toimia hallituksen verokeskusteluiden pohjana.
Ymmärrän, että yrittäjäjärjestöjä osinkoveron kiristykset eivät houkuta, mutta osa siitä saadusta tulosta voitaisiin käyttää esimerkiksi pk-yritysten kasvun ja innovaatiotoimien tukemiseen sekä verotuksen että suorien tukien kautta.
Tämäntapaisella muutoksella olisi varmasti myös positiivisia työllisyys ja kasvuvaikutuksia.