Jarkko Niemi tiesi jo lapsena haluavansa näyttelijäksi – kertoo hetkestä, kun kipinä syttyi: "Olin rimpuillut ja juossut lavalle"

Näyttelijä Jarkko Niemi, 38, on astunut mukavuusalueensa ulkopuolelle kuluvana syksynä viikko toisensa perään Tanssii Tähtien Kanssa  -parketilla tähtiopettaja Kia Lehmuskosken  oppilaana. Vaikka Niemi on yleisölle entuudestaan tuttu muun muassa televisiosarjoista Sunnuntailounas, Syke sekä Modernit miehet, on hän omien sanojensakin mukaan haavoittuvaisempi sekä enemmän auki julkisesti, kuin on ollut koskaan aikaisemmin. 

Tanssii Tähtien Kanssa on nyt puolessa välissä, ja intensiivistä harjoittelua on takana parin kuukauden edestä. Niemi kertoo syksyn olleen hänelle jo tähän mennessä hyvin merkityksellinen, ja hän on saanut siitä paljon myös oman työnsä kannalta. Konkreettisen vaikutuksen hän huomasi vastikään eräässä koekuvauksessa.

– Tuntui ihanalta näytellä, kun se tuntui niin vaivattomalta jotenkin, että tästä tiedän, mitä teen. Kun tässä on päivittäin suurimman osan ajasta niin, etten ihan ole varma nyt mitä teen, mutta yritän pysyä mukana ja esittää, että nyt olen tässä tilanteen päällä. Koska niinhän ne livet pitää tehdä. Vaikka siellä voi käydä niin, että en muistakaan mikä jalka meni mihinkin ja mikä paino, mutta pitää vaan antaa mennä. Siitähän tanssissa on kyse ja se on myös todella yhdistävä tekijä näyttelemisen kanssa.

Niemi kuvailee tanssin lisänneen erityisesti hänen kohdallaan tervettä itsevarmuutta sekä -tuntoa, sekä muuttanut hänen suhtautumistaan omaan kehoon. Hän kokee tanssilla olleen myös vapauttava vaikutus.  

– Olen oppinut sitä, että vitsi, kun tämän ikäisenä pystyn omaksumaan uutta tietoa. Minulla on tullut ihan erilaiset sinunkaupat kehooni, sekä arvostus kehoani kohtaan, että se pystyy kehittymään ja ottamaan oppia ja löytämään uusia tapoja liikkua ja olla. 

Kova palo esiintyjäksi

Esiintyminen itsessään on Niemellä ollut verissä jo pienestä lapsesta lähtien: Tuusulasta kotoisin olevan Niemen teatteriharrastus sai alkunsa ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Ala-asteen näytelmäkerhoissa Niemi kävi ahkerasti ja myöhemmin oli mukana myös Keravan nuorisoteatterissa. Luonnollinen siirtymä yläasteen jälkeen olikin teatteriharrastuksen siivittämänä Helsingin Kallion lukioon. 

Palo näyttämölle on ollut kova pitkään. Aivan ensikosketus näyttämölle tuli kuitenkin jo paljon aiemmin, kuin ala-asteella. 

– Meidän äiti on kertonut, että kun olin noin 2-4-vuotias ja oli isoveljeni päiväkodin joulujuhla, ja sitten siellä lavalla oli ollut hänen päiväkotiryhmänsä ja sen päiväkodin täti oli kysynyt, että kuka haluaisi olla kettu niistä, ketkä olivat siinä lavalla. Ja sitten minä olin äidin sylistä sieltä yleisöstä huutanut, että "minä, minä haluan olla kettu" ja olin sitten rimpuillut ja juossut sinne lavalle, ja ollut sitten kettu. Siitä se on lähtenyt, Niemi naureskelee.   

Lue myös: Jarkko Niemen vauhdikas TTK-veto valloitti tuomarit: "Hurmaava esitys"

Hakeutuminen myös näyttelijän uralle on aina ollut Niemelle selkeä valinta, vaikka lukioaikana hän väläyttelikin mielessään eri vaihtoehtoja sille, jos siivet esiintyjänä eivät kannakaan. Jos asiat olisivat menneet toisin, olisi Niemi mahdollisesti hakeutunut oikeustieteelliseen, erityispedagogiikan pariin taikka mainosalalle. 

Niemi kuvailee olleensa aina hyvin määrätietoinen tavoitteissaan sekä motivoitunut niiden saavuttamiseksi. Tulosta tuli jo lukiossa, jolloin hän sai ensimmäisen pääroolinsa ohjaaja JP Siilin elokuvassa Hymypoika.

Hyvin tärkeää Niemelle on se, että hän saa elää elämää, jossa riittää tarpeeksi vaihtelevuutta sekä monipuolisuutta. Hyviä haasteita pitää olla, ja niitä hän uraltaan toivookin. 

– Jatkuva, monipuolinen ja haastava. Se pitäisi minut tavallaan varpaillaan. Mutta niin, ettei se ruokkisi jotain riittämättömyyden tunnetta. 

Yllä olevalla videolla Jarkko Niemi kertoo, mitkä roolit ovat olleet hänelle erityisen tärkeitä, millaista elämää elää töidensä ulkopuolella sekä millainen ihminen hän kokee itse olevansa.

Alta näet Jarkko Niemen TTK-tansseja. 

Lue myös: Jarkko Niemi jakoi TTK-parketilla koskettavan henkilökohtaisen tarinan – vaelluskokemuksen vastoinkäymisestä tuli yksi elämän käännekohta