Jemina, Miila ja Krista löysivät tavan auttaa hengenhädässä olevia koaloja – adoptioilla hurja suosio: "Ne on ne pienet teot”

Kolme suomalaisnaista päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja auttaa Australian maastopaloissa kärsineitä koaloja rahalahjoituksella.

Kuukausia jatkuneissa Australian maastopaloissa arvioidaan kuolleen jo miljardi eläintä, lukuun sisältyy vähintään 25 000 koalaa. Jopa joka kolmannen Australian koalan pelätään kuolleen.

Murheelliset uutiskuvat liekkien keskeltä pakoon yrittävistä tai hengiltä palaneista koaloista ovat koskettaneet ihmisiä ympäri maailman. Yksi heistä on kauhajokelainen Jemina Mäntyniemi, 20. Hän murehti eräänä tammikuisena päivänä äitinsä kanssa Australian kohtaloa. Myöhemmin äiti lähetti tyttärelleen kuvia erään koalasairaalan koaloista.

– Sinä myöhäisenä iltana päätimme, että haluamme kantaa pienen kortemme kekoon, Jemina kertoo.

Massiivisten maastopalojen edessä tulee avuton olo

Jemina päätti adoptoida äitinsä kanssa australialaisesta koalasairaalasta pahoista palovammoista kärsivän Paul-koalan 25 eurolla. Ei Paulia toki sairaalasta Suomeen lennätettäisi, vaan summa oli käytännössä lahjoitus, jolla Jemina tuki koalasairaalan toimintaa.

Jemina kertoi lahjoituksestaan Facebookin Naistenhuone-ryhmässä, johon kuuluu yli 170 000 suomalaisnaista. Paul-koalan ”adoptio” herätti ryhmässä suurta kiinnostusta. Moni ilmaisi halunsa tarttua itsekin toimeen ja tehdä lahjoituksen koalasairaalalle.

Yksi Jeminan esimerkkiin tarttuneista on 24-vuotias salolainen Miila Pulkkinen.

– On kauhean traagista, kun paloja ei saa rajoitettua eikä tiedä, miten voisi auttaa. Tulee kauhean avuton olo, Miila kuvailee Australian palojen herättämiä tuntemuksia.

Australian tilanne oli riipaissut Miilaa. Kun hän törmäsi mahdollisuuteen auttaa hädässä olevia eläimiä helposti ja inhimillisellä summalla, ei päätös ollut vaikea. Miila kysyi vielä aviomieheltään suostumuksen ”adoptioon”. Mies valitsi adoptoivaksi Hockey Luna -nimisen koalan, jääkiekkomiehiä kun on. Hockey Luna on nuori koala, joka on joutunut petoeläimen hyökkäyksen kohteeksi, kärsii punkkien aiheuttamasta anemiasta ja silmään tarttuneesta klamydiasta.

25 euroa tuntuu pieneltä summalta

Myös Haminasta kotoisin oleva Krista Paavola, 21, törmäsi Facebookissa Jeminan aloittamaan keskusteluun koalojen adoptoimisesta.

– Kyllä se tuntuu tosi pahalta, Krista sanoo Australian maastopaloista.

Hetken harkinnan jälkeen hän adoptoi Jeminan tavoin Paulin, jonka kehosta 90 prosenttia on palovammojen peitossa. Eläinraukan kohtalo tuntui Kristasta kamalalta ja 25 euroa pieneltä summalta siihen nähden, kuinka paljon se auttaisi viattomia luontokappaleita.

Samaa mieltä on Miila. Hän on kumppaninsa tavoin opiskelija, ja pariskunnalla on pieni lapsi, mutta 25 euron lahjoitus koaloille ei kaada heidän talouttaan.

”Meillä olisi varaa toimia enemmänkin”

Jemina on ollut iloinen koalasairaalaan ja adoptiomahdollisuuden saamasta huomiosta.

– Netti osaa olla julma paikka, mutta usein sieltä löytyy lempeä oikeina hetkinä, Jemina sanoo.

Netti on paitsi väylä auttaa ja levittää tietoa myös kanava, jonka kautta toisella puolella maapalloa kärsivien eläinten tuska tulee iholle. Koalojen kohtalo ei ole koskettanut vain suomalaisnaisia. Koalasairaala kertoo Facebook-sivuillaan, että ”adoptoijien” määrä on ollut niin suuri, että sen sivut ovat kaatuneet

Pienetkin teot merkitsevät

Kaikki kolme haastateltua ”adoptoijaa” aikovat jatkaa lahjoitustaan myös ensi vuonna. He uskovat, että pienistä puroista kasvaa suuri virta. Että omilla teoillaan voi edes yrittää vaikuttaa.

– Me suomalaiset olemme etuoikeutettua kansaa, ja meillä olisi varaa toimia enemmänkin ympäristön hyväksi toisin kuin monissa muissa maissa. Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Ne on ne pienet teot, Jemina muistuttaa.


Lue myös:

    Uusimmat