Kreikan talousahdinko oli uutisissa päivittäin vuosikymmenen alkupuolella. Vaikka maan taloustilanne on parantunut, nuoret kärsivät yhä vaikeasta työllisyystilanteesta ja moni on päätynyt jättämään maan.
Kreikan viimeinen tukiohjelma päättyi elokuussa, mutta vahinko on jo tapahtunut sadoille tuhansille "menetetyn sukupolven” nuorille.
Kreikkalaisnuorten työllistyminen on yhä vaikeinta kehittyneissä maissa. Maan korkeasta nuorisotyöttömyydestä on puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet lukuisat alityöllistetyt nuoret, jotka pystyvät hädin tuskin elämään palkalla.
Sadat tuhannet koulutetut nuoret löytävät vain huonosti palkattuja pätkätöitä. Monet juuttuvat näihin töihin vuosikausiksi siinä, missä ne muualla kehittyneissä maissa ovat ohimenevä vaihe nuorten aikuisten elämässä.
Minimipalkka 600 euroa
28-vuotias Areti Stabelu valmistui yliopistosta pääaineenaan valtio-oppi vuonna 2011. Hän ei ole siitä lähtien löytynyt muuta kuin pitkittäisiä matalapalkkatöitä.
– Haluaisin tehdä jotakin luovaa. Kun valmistuin yliopistosta, halusin työskennellä poliittisena analyytikkona tai kansalaisjärjestöissä.
Koulutusta vastaavasta työstä ei ole Stabelulla ollut tietoakaan. Työskenneltyään vuosia matalapalkkatöissä, hänet irtisanottiin heinäkuussa tarpeettomana puhelintyöstään yhdessä 24 kollegansa kanssa.
Hän sanoo, ettei pitänyt työstä. Työ oli epämielekästä ja vei kaiken energian.
– Tein sitä vain rahan, en minkään muun takia.
Huonosti palkattu suorittava työ merkitsee kreikkalaisnuorelle yleensä minimipalkalla elämistä. Kuukauden minimipalkka on kriisin aikana pudonnut 800 eurosta 600 euroon. Neljänneksen kreikkalaisnuorista lasketaan elävän köyhyydessä.
Mielenosoitus Ateenassa heinäkuussa 2016.
Monien tilannetta on helpottanut se, että he ovat voineet asua vanhempiensa luona tai vanhemmat ovat muuten tukeneet heitä taloudellisesti. Stabelulla ei sitä mahdollisuutta ollut.
– Minun täytyi elättää itse itseni ja löytää aivan mitä tahansa työtä.
Niillä, jotka eivät asu vanhemmillaan, on todella vaikeaa
Niin ikään valtio-opista valmistuneella 28-vuotias Agapi Katroshilla on samalainen kokemus.
– Halusin uran, joka olisi luova ja inspiroiva. Olisin halunnut jatkaa opiskelua perustutkinnon jälkeen, mutta minulla ei ollut siihen rahaa. Olin optimistinen vielä silloin kun kriisi iski, mutta siinä vaiheessa, kun valmistuin, kaikille oli selvillä, miten syvällisesti kriisi vaikuttaa jokaisen elämään.
Kreikan velkakriisi puhkesi vuonna 2008. Katroshi valmistui kesällä 2011. Keskivertokreikkalaisen palkka oli hänen opiskeluaikanaan laskenut melkein viidenneksellä.
– Minä olin onnekas, sillä pystyin tuolloin asumaan vanhempieni luona. Niillä, jotka eivät voi asua vanhemmillaan, on todella vaikeaa.
Valmistumisensa jälkeisestä viidestä kuukaudesta Katroshi vietti kaksi matalapalkkaisissa toimistotöissä ja kolme työttömänä. Sitten hän näki ilmoituksen kynsikurssista ja kouluttautui kynsienhoitajaksi.
– Pidin aina omien ja ystävineni kynsien hoitamisesta. Jonkun ajan päästä ymmärsin, että itse asiassa pidän tästä työstä paljon.
Kauneudenhoitoala kasvaa
Naisten kauneudenhoito on yksi harvoista aloista, joka on ollut kasvussa kriisiajan Kreikassa. Ilmiö on havaittu myös muissa 2000-luvun kriisimaissa ja sitä on kutsuttu ”huulipunaindeksiksi”.
Termin keksijäksi väitetty kosmetiikkamiljardööri Leonard Lauder on selittänyt ilmiötä sillä, että ihmiset käyttävät rahansa huulipunan tai kynsienhoidon kaltaiseen yksinkertaiseen kauneudenhoitoon kriisiaikoina, kun heillä ei ole rahaa kalliimpaan, kuten vaikka kalliisiin muotivaatteisiin.
Muillakin nuorilla on samanlaisia tarinoita. Yksi Katroshin kollegoista on koulutukseltaan arkeologi. Monet jättävät myös menemättä yliopistoon kokonaan ja pyrkivät suoraan työelämään lukion jälkeen.
Koulut kesken ja peliyritys pystyyn
25-vuotias Vasileios Karavasilis jätti opintonsa kesken ja perusti pelialan yrityksen.
– Isäni oli vuosia työttömänä. Se sai minut tajuamaan, etten voi vain odottaa valmistumistani. Minun oli tehtävä asiat itse selvitäkseni.
Hän perusti yhdessä viiden opiskelukaverinsa eNVy Softwares -nimisen yrityksen. He opiskelivat itsenäisesti pelisuunnittelua varsinaisten insinööriopintojensa ohessa. Hän sanoo, että korjattavaa löytyy myös maan koulujärjestelmästä.
– Yliopistot eivät opeta käytännöllisiä taitoja, jotka taas ovat niitä, joita työnantajat kysyvät. Kriisin aika yrityksillä ei myöskään ollut resursseja kouluttaa ketään.
Monet pyrkivät Karavasilisin tavoin työllistämään itse itsensä, kun muutakaan ei ole tarjolla. Hänen mukaansa tällainen ajattelu on Kreikassa uutta.
– Nyt täällä on paljon järjestöjä, jotka yrittävät saada opiskelijat pois yliopistojen ajattelutavasta ja kehittämään itse itseään ja omia taitojaan. Siihen on hyvä rohkaista ihmisiä, mutta meidän täytyy myös kertoa ihmisille, ettei se ole helppoa. Toisaalta tässä tilanteessa meillä ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa.
"En haluaisi lähteä Kreikasta"
Monet ovat valinneet lähteä pois Kreikasta. Kreikka on menettänyt viimeisen vuosikymmenen noin 4 prosenttia väestöstään eli noin 400 000 ihmistä.
Lähtijöistä noin 250 000 loppututkinnon Kreikassa suorittaneita työkykyisiä nuoria aikuisia. He lähtevät etsimään töitä muista EU-maista tai EU:n ulkopuolelta.
19-vuotias sosiologian opiskelija Kristina Lekka työskennellyt useita pätkiä tarjoilijana. Hän pelkää, että tilanne jatkuu valmistumisen jälkeenkin.
– En haluaisi lähteä Kreikasta, mutta tarjolla on vain yli 12-tuntisia työpäiviä baareissa 30 euron päiväpalkalla. Haluaisin erikoistua kriminologiaan ja löytää siihen liittyvän työn, mutta en tiedä, onko se enää mahdollista täällä, Lekka sanoo.
Ravintolatyöntekijät työskentelevät usein varsin pienellä palkalla. Mielenosoitus Ateenassa heinäkuussa 2016.
Vyönkiristys jatkuu vielä vuosia
Kreikan talous on osoittanut elpymisen merkkejä. Bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 2 prosenttia ja nuorisotyöttömyys laski loppukesästä ensimmäistä kertaa vuosiin alle 40 prosenttiin.
Korkeimmillaan nuorisotyöttömyys oli vuonna viisi vuotta sitten 58 prosentissa. Kreikan nuorisotyöttömyys on silti yhä Euroopan korkein. Myös Espanjassa ja Italiassa luvut ovat yli 30 prosentin.
Kreikan viimeinen rahoitusohjelma päättyi elokuussa ja nyt maan uskotaan pystyvän lyhentämään velkojaan ilman ulkopuolista tukea. Kaikkiaan 250 miljardin arvoisten tukiohjelmien rahat maa on käyttänyt lyhennyksiin saksalaisille ja ranskalaisille pankeille.
Tukiohjelmien päättymisestä huolimatta vyökiristykselle ei ole tiedossa loppua. Ellei Kreikan velkataakkaa kevennetä, jatkuu velkojenmaksu 2060-luvulle, eikä varsinaista helpotusta monien nuorten elämään ole näköpiirissä.
Englantilaisen Brightonin yliopiston globalisaatiotutkimuksen luennoitsija Vasilis Leontitsis, joka on seurannut muutamien nuorten kohtaloita kriisin alusta alkaen, sanoo, että vuosia jatkunut näköalattomuus hallitsee yhä nuorten elämää.
– Kreikan nuorten arkipäivä jatkuu äärimmäisen epävarmana.