Suomessa vierailleen yhdysvaltalaisen Jeff Kinneyn kirjoittamat ja piirtämät Neropatin päiväkirjat ovat houkutelleet vitseillään, sarjakuvamaisilla piirustuksillaan ja arkisilla tapahtumilla lapsia lukemaan kirjoja.
Tähän mennessä sarjan kirjoja on myyty jo 200 miljoonaa, ja niitä on käännetty kaikkiaan 56 kielelle.
– Eniten tykkään tavata lapsia eri puolilla maailmaan kuten Helsingissä. On etuoikeus tavoittaa niin monta lasta ja kertoa heille tarinoita, joihin he voivat samaistua, kertoo Kinney.
Neropatin päiväkirjat ovat varhaisteinin Gregin sarjakuvamaisia päiväkirjoja, joissa hän antaa palautetta kohtaamistaan vääryyksistä - mutta ei näe omia puutteitaan.
Neropatin päiväkirja: Kylmää kirjaa 2018, WSOY
Jos maapallo tosiaan kuumenee, toivottavasti se ei käy liian vikkelästi. Koska tätä menoa mä vielä ratsastan kamelilla lukioon.
– Uusin kirjani kertoo lumimyrskystä ja siitä, kuinka Gregin kotikatu muuttuu talviseksi taistelutantereeksi vähän kuin lasten Game of Thrones -elokuva.
Yhdysvalloissa Massachuttesin pikku kaupungissa asuva Jeff Kinney kertoo eläneensä normaalin lapsuuden.
– Hahmo perustuu omiin lapsuuden kokemuksiini, koska halusin kirjoittaa jotakin, mihin voi samaistua. Meille kaikille tapahtuu hauskoja ja kiinnostavia asioita. Jos kirjoittaisimme niistä, meillä olisi kokoelma hauskoja tarinoita.
Kinney paljastaa etteivät hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa tarjoa materiaalia Gregin hahmoon, sillä he ovat niin kovia urheiljoita eivätkä yhtään Gregin kaltaisia.
Kirjaan tarvitaan yli 350 vitsiä
Edellinen Neropatin päiväkirja oli Suomessakin viime vuoden myydyin lasten- ja nuorten kirja eikä ihme, sillä tarinat ovat samaistuttavia ja tosia.
– Siskollani oli barbinukke ja sen kenkä juuttui nenääni. Minun piti mennä sairaalaan sen vuoksi.
Jokaiseen kirjaan tarvitaan ensin reilut 350 vitsiä. Kovin työ on piirtäminen, joka vie 16 tuntia päivässä kahden kuukauden ajan.
Kolmastoista Neropatin päiväkirja Kylmää kyytiä valmistui aikataulussaan yhdeksässä kuukaudessa.
– Haluan piirtää kuin lapsi, mutta haastan itseäni käyttämään niin vähän viivoja kuin mahdollista, mikä on mielestäni sarjakuvalle ominaisinta, paljastaa Kinney.