Juha Vasku avaa väkivaltaista historiaansa kirjassaan "Ikuiset jäljet".
Vasku kertoo tehneensä Brasilian slummeissa jengirikollisena peräti yhdeksän henkirikosta. Vasku aloittaakin kirjansa toteamalla, että moni epäilee, että hänen tarinansa ei ole totta.
– Jotkut ovat sanoneet, että ei kukaan ole voinut elää tuollaista elämää. Mutta Brasilia on ihan eri maailma. Minun tarinani on vain yksi tuhansien ja tuhansien tarinoiden keskellä. Ei se ole edes pahin. Olen nähnyt ja kuullut paljon pahempia tarinoita, Vasku kertoo.
Vasku syntyi Kotkassa. Sieltä hän muutti perheensä kanssa pienenä lapsena ensin Valkeakoskelle. Vaskun ollessa viiden vanha hän muutti perheensä kanssa Brasiliaan isän saatua johtajan työn Yhtyneiden Paperitehtaiden tehtaalla.
Vasku viettikin Brasiliassa yläluokkaista elämää suhteessa muuhun väestöön. Vaskun mukaan hänen lapsuutensa oli hyvä.
– Lapsuus oli ihan ok. Se oli sellaista aikaa, kun rikkaat ja köyhät eivät eläneet niin erillään kuin nykypäivänä. Me asuimme sellaisella alueella, jossa oli kaikenlaisia perheitä ja siinä leikittiin lasten kanssa aina koulun jälkeen ja pelattiin kadulla palloa. Lapsuus siellä oli ihan ok, Vasku muistelee.
"Jengi tarjosi lämpöä, mitä perheeltä ei saanut"
Myöhemmin Vasku kuitenkin ajautui Brasiliasssa slummiin jengirikollisuuden pariin.
Vasku kertoo, että hänen isällän oli tehtaan johtamisesta kovat paineet ja alkoholia tuli kuvioihin paljon. Vasku kertoo saaneensa selkäsaunoja.
Vasku koki, että hän ei saanut vanhemmiltaan sellaista rakkautta, mitä hän olisi tarvinnut. Hän alkoi viettää aikaansa pikkurikollisten kanssa Sao Paulon kaupungin kaduilla.
– He veivät minut sinne jengiin. Tutustuin siihen porukkaan ja sitten liityin siihen ja aloin viettää aikaa heidän kanssaan. Olin heti tervetullut siellä.
Vasku kertoo kokeneensa jengissä lämpöä, veljeyttä ja tukea.
– Sain siellä ystävyyttä, mitä en saanut muualta.
"Henkirikokset painavat mieltä aina"
Vasku kertoo, että hänen kontollaan on muun muassa yhdeksän henkirikosta. Hän kertoo ajattelevansa tekemiään henkirikoksia todella pahalla mielellä.
– Niistä mä en haluaisi puhua. En edes muista, koska olen viimeksi nukkunut kunnolla. Ne painavat mieltä aina. Se (henkirikos) voi olla vaikka helppoa tehdä, mutta sitten kun katumus tulee – sitten se on rankkaa.
– Ja se tulee aina, siihen voi uskoa. Ei kukaan pääse siitä pois, Vasku sanoo päätään raskaasti pyöritellen.
Vasku kertoo olleensa rikoksia tehdessään nuori ja käyttäneensä alkoholia.
– Elämä oli sellaista kauheata kiirettä, että ei niitä (rikoksia) paljon pystynyt ajattelemaan. Olin haudannut ne pahat jutut aika syvälle.
Vasku kertoo, että katumus tuli vasta myöhemmin, kun hän alkoi kirjansa tiimoilta kaivaa muistojaan.
– Sitten oli rankkaa. Kaikki muistot tulivat. En pysty antamaan itselleni anteeksi monesta jutusta.
Vasku kertoo, että hän ei ole käsitellyt asioita ammattilaisen kanssa.
– En usko sellaisiin, en usko, Vasku toteaa.
"Kova tyyppi on se, joka pystyy elämään kunnolla"
Vasku kertoo nousseensa Sao Paulossa jopa paikallisen legendan asemaan, koska hän oli niin paha. Hän kertoo kuitenkin ymmärtävänsä nykyään, että kova tyyppi ei ole se, joka käyttää väkivaltaa:
– Kova tyyppi on se, joka pystyy elämään kunnolla tällaisessa maailmassa, mikä nykyään on. Se, joka tekee väkivaltaa, ei se ole mikään kova tyyppi.
Vasku pohtii, että eriarvoistuminen saattaa mennä pahemmaksi Suomessakin.
– Suomessa näköjään hallinto ja yhteiskunta ovat menneet aika pahasti pieleen. Mutta Suomi on niin pieni maa, että täällä on aika helppo korjata asioita, jos haluaa.
– Pitäisi välittää ja kunnioittaa. Kun annat itsesi, välität ja kunnioitat, niin se riittää. Jos olisin löytänyt jonkun silloin, joka olisi välittänyt minusta ja neuvonut kunnolla, niin minun elänmäni olisi ollut aivan erilainen.