Suomalaissyntyinen Toni Tuunainen, 45, on tuttu nimi monelle Ruotsin poliisille. Jonkin aikaa Tuunainen Ruotsin etsityin rikollinen. Hän teki useita arvokuljetusryöstöjä, mutta jäi kiinni vain yhdestä. Rahaa tuli, mutta onnea ei. Rikollisille poluille hän ajautui jo lapsena. Käänteentekevä oli kuitenkin hetki, kun ainoa luotettava aikuinen tappoi itsensä.
Toni oli vasta kolmevuotias, kun hän muutti synnyinkaupungistaan Rovaniemeltä Ruotsiin äitinsä kanssa. Äiti ja isä erosivat, mutta syytä ei koskaan kerrottu pienelle Tonille, joka ihmetteli, miksi ei saanut enää tavata isäänsä.
– Se oli synkkä mysteeri, joka minun oli vain pakko hyväksyä ja joka leimasi koko elämääni. Sillä tavalla asiat on minun perheessäni hoidettu; kaikki vaikeat jutut lakaistaan maton alle, Tuunainen kirjoittaa kirjassaan Olin Ruotsin etsityin rikollinen (Like-kustannus), joka ilmestyi tällä viikolla Suomessa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Toni Tuunaisen kirja julkaistiin jo vuosi sitten Ruotsissa ja nyt täällä Suomessa.
Isä toi joululahjan ulos
Tuunainen kuvaa kirjassaan, miten hänet riuhdottiin pois turvallisesta elämästään, mikä tarkoitti myös yhteyden katkeamista isään.
– En kuullut hänestä enää mitään. Vuosikausia matkustimme isoäidin luo viettämään joulua, ja silloin isä ajoi aina jouluaattona autolla talon eteen. Minun piti mennä ulos, oli pimeää ja kylmää, usein melkein 30 astetta pakkasta.
– Seisoimme jonkin aikaa auton vieressä ja tuijotimme toisiamme. En usko, että varsinaisesti keskustelimme. Sanottavaa ei ollut kovin paljon, kun tapasi kerran vuodessa ulkona kylmässä, kirjassa kerrotaan.
Isä antoi pojalle joululahjan ulkona, halasi ja toivotti hyvää joulua. Toni kyseli mummiltaan, miksi isä ei voisi tulla sisään. Vastaus oli, että hänellä ei ole aikaa. Poika ihmetteli, miksi jouluna muka ei ole aikaa.
– Luulin, ettei hän yksinkertaisesti halunnut olla tekemisissä kanssani. Paljon, paljon myöhemmin, kun olin 35-vuotias ja otin isääni taas yhteyttä, sain tietää, ettei se todellakaan ollut totta.
– Isä oli monta kertaa yrittänyt olla minun kanssani tekemisissä, mutta äiti oli saanut isoäidin suostumaan siihen, että minua kiellettiin tapaamasta isää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Toni muutti jo pikkulapsena Ruotsiin.
Väkivaltaa kotona
Ruotsissa kuvioissa oli myös isäpuoli, jonka äiti oli tavannut jo ennen Tonin muuttoa Ruotsiin. Äiti kun kävi Ruotsissa usein avioeron jälkeen. Isäpuoli oli äitiä kohtaan väkivaltainen.
– Näin väkivaltaa kotona, kun olin 3–9-vuotias. Mutta ei meillä kotona asiat olleet pelkästään huonosti. Siellä oli myös paljon rakkautta ja huolenpitoa. Tilanteet vaihtelivat. Ja ainahan lapsi rakastaa vanhempiaan, olivat he millaisia tahansa, Tuunainen kertoo MTV:n haastattelussa.
Toni kävi Ruotsissa suomalaista peruskoulua, eikä hän koskaan päässyt kunnolla sisälle ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja ruotsalaisten piireihin. Hän vietti aikaa maahanmuuttajien kanssa ja ryhtyi jo pienenä tekemään rötöksiä kavereidensa kanssa.
– Vietin koko lapsuuteni rikkinäisten, moniongelmaisten ihmisten keskellä, ja minusta se alkoi tuntua normaalilta olotilalta. Näin ja koin itse, miten väkivalta, rikollisuus ja päihteet tekivät tuhojaan perheissä. Kuulin sitäkin enemmästä. Me lapset ja nuoret puhuimme keskenämme, mutta emme koskaan viranomaisten tai muiden aikuisten kanssa, hän kuvaa kirjassaan.
Rikollisille teille Toni ajautui jo koululaisena. Hän käytti päihteitä, kuten alkoholia ja mietoja huumeita, ja alkoi tehdä kavereidensa kanssa murtoja. Rahantulo houkutti.
– Lapsuuteni oli rankka. Tietenkin kasvuympäristö, kuten myös ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, vaikuttavat ihmiseen.
Tuntui petokselta
Elämän kovin paikka Tonille koitti 19-vuotiaana, kun hän oli jo ajautumassa kunnolla rikosten tielle ja isäpuoli surmasi itsensä.
Äiti ja isäpuoli olivat eronneet vähän aiemmin. Eron jälkeen Toni oli lähentynyt entisestään isäpuolensa kanssa.
– Hän oli ainoa, joka jarrutti minua. Meillä oli yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Hän toimi rakennusalalla ja minulla oli siellä tulevaisuudenturva työelämään. Hän olisi pystynyt auttamaan minua.
Isäpuoli kuitenkin masentui erosta pahasti. Eron jälkeen Tonin välit äitiinsä huononivat.
Ahdinkonsa takia isäpuoli päätyi itsemurhaan, vaikka hänellä olisi vielä ollut Toni ja oma poika lähellään.
– Kun hän tappoi itsensä, minulla ei ollut enää ketään miespuolista esikuvaa. Se suru vaikutti minuun niin paljon, että en enää toiminut normaalisti. Ainoat, jotka huomasivat minut, olivat rikolliskaverit. Suruni muuttui vihaksi ja minusta tuli tosi vihainen nuori mies, Toni kuvailee MTV Uutisille.
Isäpuoli oli kertonut Tonille lähtevänsä lomalle Espanjaan, mutta tosiasiassa hän surmasikin itsensä kotiinsa. Tonille se oli äärimmäisen kova pala.
– Otin sen henkilökohtaisena petoksena, että hän sanoi lähtevänsä lomalle ja hän olikin suunnitellut itsemurhan. Se huijaus tuntui petokselta. Hän jätti minut yksin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kuva laskettelureissulta Leviltä 90-luvun puolivälistä. Toni oli perheensä kanssa laskettelemassa Sälenissä vain hieman ennen äidin ja isäpuolen eroa.
Isäpuoli jätti kirjeen Tonille
Isäpuoleni oli kuollut. Kun hänen ruumiinsa kannettiin ruumispussissa ulos, työnnettiin ambulanssiin ja ajettiin oudon hitaasti pois, vajosin entistä kovempaan sokkiin. Poliisit kyyditsivät minut poliisiasemalle, missä antoivat minulle kirjeen, jonka isäpuoli oli minulle kirjoittanut, ja lisäksi hänen avaimensa ja lompakkonsa. Luin kirjeen. Hän pyysi anteeksi, että oli tehnyt niin kuin teki. Hän pyysi minua pitämään huolen pikkuveljestä. Ja varmistamaan, ettei äiti ikinä pääsisi lähellekään hänen hautaansa.
Isäpuoleni oli kaikista kahnauksista huolimatta ollut minulle tuki ja turva ja hyvä neuvonantaja kaikenlaisissa asioissa. Aikuistuessani olin ollut hyvinkin riippuvainen hänestä. Minulle oli hyötyä esimerkiksi hänen suhteistaan rakennusalalla.
Kahden vuoden ajan voin todella huonosti. Elin kuin sumussa. Siinä vaiheessa aloin käyttää aineita ihan kunnolla. Usein ja paljon. Menetin kokonaan elämänhallinnan
Pidän monia ympärillämme olleita ihmisiä osasyyllisinä isäpuolen itsemurhaan, koska he karttoivat häntä, kun hän tarvitsi heitä kaikkein eniten.
Silloin, 19-vuotiaana, päätin että pärjäisin yksin enkä ikinä pyytäisi apua tai rahaa, en keneltäkään.
Näin Tuunainen kuvaa kirjassa aikaa isäpuolen itsemurhan jälkeen.
Avopuoliso pysynyt rinnalla aina
Pelastava tekijä Tuunaisen elämässä oli kuitenkin suomalaisnainen, jonka hän tapasi vuonna 1993, vain hiukan ennen isäpuolen kuolemaa.
Pariskunta on ollut nyt yhdessä jo 27 vuotta. Avopuoliso on pysynyt rinnalla kaikista Tonin rikoksista huolimatta.
– Hän ei tiennyt yksityiskohtia siitä mitä tein, mutta tietenkin hän on ymmärtänyt, että en ollut mikään tavallinen työssäkävijä. Monesti hän yritti puhua minut ympäri, jotta aloittaisin tavallisen elämän.
Naisella itselläänkin oli rikkinäinen lapsuus, joten hän ei tuominnut puolisoaan.
– Hän on jaksanut, koska kasvoi itse vastaavissa oloissa kuin minä. Hän on nähnyt minut ihmisenä. Kai rakkaus on ollut pääsyy, että hän on pysynyt, Toni sanoo.
Tonin mielestä kotona odottanut avopuoliso toi tärkeää turvaa ja luottamusta myös niinä hetkinä, kun hän kodin ulkopuolella teki rikoksiaan.
– Puolisoni on ollut ratkaiseva tekijä siinä, että istun yhä tässä ja olen mikä olen. Jos häntä ei olisi ollut, olisin ehkä jatkanut rikoksia pitempään ja elänyt kovemmin siinä elämässä. Hänen läsnäolonsa on jarruttanut minua.
–Olen myös joutunut ajattelemaan paljon sitä, mitä valintani ovat aiheuttaneet hänelle. Paljon murheita, surua ja hankaluuksia. Siitä olen pahoillani.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Toni Tuunainen tapasi avopuolisonsa vuonna 1993. Pariskunta on ollut yhdessä jo 27 vuotta.
Kasvokuva joka puolella
Onnellisesta parisuhteesta huolimatta Tuunaisen rikokset kovenivat vuosien aikana. Murrot pahenivat ryöstöisiksi ja lopulta hän alkoi tehdä arvokuljetusryöstöjä. Vuosien aikana Tuunainen teki niitä useita eri porukoissa, mutta hänet on tuomittu vain yhdestä. Siitä viimeisestä, josta hän jäi kiinni heinäkuussa 2003.
– Poliisit olivat seuranneet meitä muutaman kuukauden ennen tätä ryöstöä. Se päättyi ampumavälikohtaukseen, mutta pääsin karkuun.
Tuunainen etsintäkuulutettiin ja hänen kasvokuvansa komeili Ruotsin ja Suomen iltapäivälehdissä. Hänestä tuli Ruotsin etsityin rikollinen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tuunaisen pakomatkasta uutisoitiin myös Suomessa.
Tuunainen pakoili pari päivää, kunnes hän itse ilmoittautui poliisille. Hän totesi, että pakoilu olisi liian vaikeaa. Eikä hän halunnut enää aiheuttaa enempää kärsimystä ja vaikeuksia lähipiirilleen.
Tuunainen tuomittiin viideksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan, josta hän istui 3 vuotta ja 9 kuukautta. Vapauduttuaan hän jatkoi vielä pari vuotta rikoksia, mutta kymmenen vuotta sitten hän jätti ne lopullisesti.
Pääsiäisenä vuonna 2009 Tuunainen joutui viimeisen kerran tutkintavangiksi, kun hän kertomansa mukaan puolusti itseään baarissa syntyneessä kahakassa. Kuukausi vankilassa teki tehtävänsä.
– Olin jo kypsä siihen elämään ennen sitä. Arkielämä oli koko ajan ongelmallista ja rikollinen elämä tuhosi minua. Olin uupunut ja väsynyt. Silloin päätin, että nyt riittää.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Toni Tuunaisen kasvokuva oli kaikkialla arvokuljetusryöstön jälkeen vuonna 2003.
Sovinto oli pakko tehdä itsensä kanssa
Vuoden 2011 tammikuusta saakka Tuunainen on ollut rehellisissä töissä. Rikokseton elämä on ollut vapauttavaa ja rentoa. Miehen luonnekin on muuttunut.
– Alussa ei ollut helppoa, kun irtauduin vanhasta ja jätin sen aikaiset kaverit. Oli vaikeaa muuttaa oma ajatusmaailma, kun on tottunut ajattelemaan kuten rikollinen. Kesti myös kauan antaa itselleen anteeksi omat väärät valinnat.
Tuunainen ei rikoksissaan vahingoittanut fyysisesti muita ihmisiä, mutta hän uhkasi heitä väkivallalla. Henkisesti hän aiheutti kärsimystä monelle.
Ajoittain rikollisten välillä tuli väkivaltaisia välienselvittelyjä, joihin Tuunainen myös osallistui.
Toni ei kuitenkaan kadu mennyttä elämäänsä.
– Minulla on ollut hirveät taistelut itseni kanssa, mutta nyt voin sanoa tehneeni sovinnon. En voi painaa loppuelämäni ajan itseäni alas menneisyyteni takia. On ollut pakko itselleen anteeksi ja opetella tykkäämään itsestään, hän kertoo.
Lue myös: Sen piti olla viimeinen keikka – suomalaissyntyisen Tonin arvokuljetusryöstö Ruotsissa meni karmivalla tavalla pieleen: "Minun piti tehdä vielä yksi onnistunut isku"
Ei yhteyttä vanhoihin kavereihin
Tuunainen on istunut vankilassa yhteensä viisi vuotta eri pätkissä. Nykyään hän ei pidä enää yhteyttä rikollisiin kavereihinsa. Moni on kuollutkin, osa lopettanut rikokset ja osa jatkaa yhä.
– En ole elämäni aikana tavannut yhtään rikollista, jolla on oikeasti hyvä elämä. Se ei ole onnellista elämää. Onni ei tule rahasta, sen löytää itsestään, hän kertoo oppineensa.
Tuunaisellakin oli välillä rahaa paljonkin. Yhdestä ryöstöstä sai helposti satojatuhansia euroja, ja saalis jaettiin tekijöiden kesken. Raha ei kuitenkaan tehnyt onnelliseksi.
– Juhlin paljon ja ostin kaikkea turhaa. Ei sitä rahaa käyttänyt mitenkään järkevästi. Nykyään minulla on paljon tasapainoisempi elämä ja parempi elintaso.
Velkaa Tonille jäi rikoksista noin 30 000 euroa, koska osa veloista ehti vanhentua. Hän on saanut velkansa maksettua pois. Nyt hänellä on jopa asuntolainaa ja yhteinen talo puolisonsa kanssa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Juhlat kuuluivat Tonin elämään tiiviisti rikollisina vuosina. Vaikka bileitä riitti, ei elämä ollut kuitenkaan kevyttä. Kuva Tukholman yöstä vuodelta 1997.
Yhteys isään syntyi aikuisena
Tänä päivänä Toni on tekemisissä biologisen isänsä kanssa. Nyt miehet voivat tavata ja jutella enemmänkin kuin vain joulutoivotusten verran.
Toni otti itse isäänsä yhteyttä lopetettuaan rikokset.
– Häpeä esti minua soittamasta hänelle aiemmin, koska tiesin, että hän kysyisi mitä teen työkseni. En halunnut valehdella.
Isältään hän on saanut vastauksia myös lapsuudessa vaivanneisiin kysymyksiin, kuten siihen, miksi vanhemmat erosivat. Samalla Toni on oppinut itse puhumaan tunteistaan ja ongelmistaan.
Äidin kanssa Tonilla on ollut vaikeuksia ja suhde on edelleen hankala. He ovat vain ajoittain tekemisissä ja usein kontaktit ovat päättyneet riitoihinkin.
– Isäpuolen itsemurhan aikaan suhteemme muuttui vaikeaksi. Äiti ei ole koskaan puhunut siitä, miten itsemurha vaikutti häneen.
Omia lapsia ei tule
Tärkein sukulainen Tonille on aina ollut Rovaniemellä asuva mummo. Isoäiti on jo yli 90-vuotias. Toni soittelee mummonsa kanssa viikoittain ja näkee tätä Suomessa käydessään.
Mummo tietää lapsenlapsensa rikoksista, kävihän hän katsomassa tätä vankilassakin.
– Kaikkea hän ei tiedä. Mummo on aina huolehtinut minusta ja ollut huolissaan. Meillä on ollut hyvä suhde, mutta koska hän asui Suomessa, en halunnut puhelimessa kertoa hänelle kaikkia huoliani.
Omia lapsia Tuunaisella ei ole eikä niitä ole aikomus hankkiakaan.
– Tein sen päätöksen jo aikaisin, että lapsia ei tule. Avopuolisoni on ollut samaa mieltä. Meillä kummallakin on ollut ongelmallinen lapsuus eikä minussa ole isämateriaalia. En olisi voinut olla rikollinen ja isä samaan aikaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Toni osti itselleen Bemarin vuonna 2000. Hän ajoi autoa ilman ajokorttia peräti 17 vuotta. Suomi-reissuilla avopuoliso oli aina ratissa. Rikokset lopetettuaan Toni hankki itselleen ajokortin.
"Taistele, älä lähde rikolliselle tielle"
Nykyään Tuunainen tekee rikollisuutta ehkäisevää työtä muun muassa lukioissa ja koulukodeissa yhdessä nuorisotyöntekijöiden kanssa. Hän luennoi ja valistaa nuoria siitä, että rikollinen elämä ei kannata.
Vuosien aikana Tuunainen on oppinut sen, että pelkästään yksi luotettava aikuinen on tärkeä ja riittävä nuorelle. Jos omista vanhemmista ei ole siihen, harrastusseuroissa oleva valmentaja voi yhtä lailla olla luottohenkilö. Tuunaisella ei sellaista ollut.
Nykyään Toni osaisi myös antaa fiksuja ohjeita nuorelle itselleen. Saman viestin hän kertoo tapaamilleen nuorille.
– Jos voisin, sanoisin sille 19-vuotiaalle Tonille, että mene pyytämään apua ja taistele, älä lähde sille rikolliselle tielle. Älä pyydä apua ihmisiltä, jotka haluavat vain käyttää sinua hyväksi.