Yhdysvallat 2009. Ohjaus: Nora Ephron. Käsikirjoitus: Ephron Julie Powellin romaanista Julie & Julia sekä Julia Childin & Alex Prud'hommen Julia Child -muistelmateoksesta My Life in France. Tuottaja: Ephron, Laurence Mark, Amy Robinson, Eric Steel. Kuvaus: Stephen Goldblatt. Leikkaus: Richard Marks. Musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams, Stanley Tucci, Chris Messina, Linda Emond, Helen Carey, Jane Lynch, Frances Sternhagen, Deborah Rush: 125 min
Julia Child (1912–2004) oli kulinaarinen jättiläinen sanan joka merkityksessä. Iso ja roteva amerikkalainen kokkasi tiensä maannaistensa ja -miestensä sydämiin tuomalla ranskalaisen keittotaidon salat myös angloamerikkalaisten ulottuville.
Julie Powell, newyorkilainen bloggaaja, inspiroitui Childin Mastering the Art of French Cooking -kirjaklassikosta vuonna 2002. Powell päätti valmistaa opuksen kaikki 524 reseptiä yhden vuoden aikana ja jakaa kokemuksen lukijoidensa kanssa. Tempauksen lopputuloksena syntyi kirja – ja tämä elokuva.
Aiheelle on vaikea kuvitella parempaa ohjaajaa kuin Nora Ephron. Ephron, joka muistetaan mm. sellaisista täysosumista kuten Uneton Seattlessa (1993; ohjaus ja käsikirjoitus) ja Kun Harry tapasi Sallyn… (1989; käsikirjoitus), osaa kuljettaa rinnakkain kahta näinkin erilaista tarinalinjaa.
Ensimmäinen alkaa toisen maailmansodan jälkeisestä Pariisista, jonne Julia (Meryl Streep) ja Paul Child (Stanley Tucci) muuttavat miehen työn perässä. Toisessa eletään syyskuun 2001 terrori-iskun jälkeistä arkea pizzerian yläkerrassa, missä elämäänsä tympääntynyt Julie (Amy Adams) haaveilee kirjailijan urasta.
On myönnettävä, että Julia Childin hämmästyttävä elämä ansaitsisi kieltämättä kokonaan oman elokuvansa. Pariisilaisjaksot ovat ehdottomasti elokuvan värikkäintä, eloisinta ja riemukkainta antia. Toisaalta juuri 2000-luvun nykyisyys on omiaan antamaan sodan jälkeiselle joie de vivrelle sen täyden merkittävyyden.
Erinomaisen Amy Adamsin tulkitsema, masennuksestaan pikkuhiljaa ylös ponnistava Julie löytää esikuvansa positiivisuudesta ja lannistumattomasta asenteesta lohdutuksen, joka on omiaan tarttumaan myös katsojaan. Harras keskittyminen hyvään ruokaan – ensin sen laittamiseen ja sitten siitä nauttimiseen – on parasta palsamia sielulle.
Julie & Julia on elokuva, jota kannattaa mennä katsomaan joko täysin vatsoin tai juuri ennen unohtumatonta herkuttelua. Parasta olisi, jos leffan päätteeksi voisi istuutua suoraan ranskalaiselle illalliselle: hyvä ruoka, viini ja ystävät saavat sielun soimaan ilosta – niin kuin tämä elokuva.
Ihana, ihana Meryl Streep on jälleen kerran ilmestys vailla vertaa. Hänen Julia Childinsa ei missään vaiheessa lässähdä korkealla äänellä kiekuvaksi karikatyyriksi, vaan hänen lämpimän humoristinen olemuksensa huokuu eletyn elämän rikkautta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Julie & Julia on harvinainen Hollywood-elämys, jollaisista saadaan nauttia ehkä vain kerran pari vuosikymmenessä. Hengeltään ja rakenteeltaan se muistuttaa Paistettuja vihreitä tomaatteja (1991),
voimakkaiden ja rakastettavien naisten unohtumatonta tarinaa kahden vuosikymmenen takaa.
Katso elokuvan traileri .
Lue lisää elokuvasta ja osallistu kilpailuun.
Teksti: Outi Heiskanen