Mopokolarissa vakavasti loukkaantunut nuori mies muistuttaa, että asenteella on suuri merkitys toipumisprosessissa.
Videolle kojelautakameraan tallentunut liikenneonnettomuus, joka voisi sattua kelle tahansa.
Elokuun 15. päivä siitä tuli seitsemän vuotta. Mopokolarista, jonka seurauksena Jussi Vasaman, 23, elämä muuttui.
Ensimmäistä kertaa uuteen ammattikouluun Itä-Espoosta Vantaalle mopoillut Jussi ei kaksipyöräistä käynnistäessään arvannut, miten koulumatka tulisi päättymään.
Risteyksen takaa tuli rekka. Siihen Jussi mopoineen törmäsi. Arvata saattaa, että nuorukainen oli onnettomuudessa altavastaajan roolissa.
– En muista onnettomuudesta paljon mitään, Jussi kertoo.
Jälkikäteen hänelle on kerrottu, että kolari oli kaupungin vika. Risteysalue oli huonosti suunniteltu, hengenvaarallinen.
Jussi ei muista onnettomuuden jälkeisiä kuukausia.
Kyky puhua, syödä ja kävellä menivät
Jussi vältti kuoleman kuin ihmeen kaupalla. Lääkärit sanoivat, että asiaan vaikutti Jussin nuori ikä – aivot pystyvät nuorena selviämään paremmin.
Muutama kuukausi onnettomuuden jälkeen Jussi havahtui sairaalasängyltä.
– Heräilin ja katselin ympärilleni, missä olin.
Toetessaan 16-vuotias tajusi, että oli ollut onnettomuudessa. Törmäys rekkaan ei vienyt Jussin henkeä, mutta vei kyvyn kävellä, puhua ja syödä.
Kaikki olisi opeteltava alusta.
Periksi ei anneta
Ja Jussi päätti, että hän kyllä opettelisi.
– Pakko oli tsempata.
Jussi halusi mahdollisimman hyvään kuntoon. Hän tahtoi kävellä, syödä ja puhua. Elää elämäänsä.
Jussi ei aikonut antaa periksi.
– Joskus tuli sellaisia ajatuksia, mutta en antanut niille valtaa. Oli oma taistelutahto, se ettei luovuta.
Jussilla riitti taistelutahtoa toipumiseen.
Läheisten läsnäolo lämmitti
Tahdonvoiman ja kuntoutuksen lisäksi Jussia kannustivat perhe sekä mopojengistä tutut toverit.
– He (kaverit) tukivat paljon. Laittoivat viestejä WhatsAppissa ja Facebookissa ja tulivat käymään luonani, Jussi kertoo.
Välittäminen lämmitti.
– Tuntui hyvältä, ettei jäänyt yksin.
Eläinrakas Jussi pääsi koiraterapiaan
Ihmisten lisäksi apua ovat tuoneet koirat, joihin eläinrakas Jussi tutustui koiraterapiassa. Koirille allerginen nuorukainen koki koiran läheisyyden ja läsnäolon tuovan lisää voimia ja tsemppiä.
Ongelmana oli ainoastaan Jussin koira-allergia.
– Otin antihistamiinia mukaan aina kun oli koiraterapiaa. Yhtenä päivänä päätin, että lopetan sen ja siedätyin.
Nyt sinnikkäällä Jussilla on oma koira.
Koiran läheisyys tuo Jussille voimaa.
Laulu kirkastaa mielen
Koiraterapia on päättynyt, fysioterapia jatkuu. Edelleen Jussi käy lisäksi puheterapiassa. Siellä nuori mies on innostunut laulamisesta, josta on muodostunut rakas harrastus, vaikka ennen onnettomuutta Jussi ei laulamisesta ollut kiinnostunut.
– Laulu on mieltä avaavaa. Laulu kirkastaa mielen, Jussi kertoo tajunneensa.
Lisäksi laulaminen tuo kaivattua puhetreeniä.
Erityisesti Jussi pitää suomalaisesta popista, rokista ja iskelmästä. Soittolistalta löytyy Juha Tapiota, Teleksiä, Uniklubia, Timo Rautiaista ja Yötä.
"Tsemppiä riittää"
Seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen Jussin toipuminen on hyvällä mallilla: syöminen onnistuu, joskin hitaasti, puhe on varmasti osin lauluharrastuksen vuoksi ymmärrettävää.
Kävely tosin tuottaa vielä hankaluuksia. Jussi kertoo kuitenkin haluavansa luopua hiostavasta nilkkatuesta.
– Tsemppiä riittää. Jos en heti onnistu, lähden aina yrittämään uudestaan.
Arpi muistuttaa Jussia onnettomuudesta.
Haaveissa muutto omaan kotiin
Tällä hetkellä Jussi asuu vanhempiensa luona Espoossa. Hän on osallistunut myös asumiskokeiluun, mikä sujui vaikeuksista huolimatta suhteellisen hyvin.
– Tykkään olla omassa rauhassa. Oli kuitenkin haasteita, kun kaikki pitää itse hommata ja tehdä.
Tulevaisuudessa, parin vuoden jälkeen, Jussi toivoo, että hän voi muuttaa omaan kotiin.
– Toivoa on tullut lisää. Sitä luottaa parempaan huomiseen.
Luovuttaa ei saa
Jussi haluaa muistuttaa nuoria mopoilijoita ja kaikkia liikenteessä olevia pitämään järjen päässään.
Myös vakavasti loukkaantuneille Jussilla on kannustava viesti:
– Keep fighting. Pidä motivaatio korkealla.
Jussi uskoo, että päätös parantua oli avainasemassa hänenkin selviytymistarinassaan. Hän muistuttaa, että luovuttaa ei saa.
– Se on tärkeää.