Merja Paukama ja hänen 94-vuotias isänsä ajoivat taksilla hotelliin mukanaan vain puhelin ja yllä olleet vaatteet.
Jyväskylässä palossa vaurioituneessa senioritalossa asunut Merja Paukama havahtui savunhajuun saatuaan juuri imuroitua yhdeksän aikaan perjantai-iltana. Hän on asunut Palokassa sijaitsevassa talossa 94-vuotiaan isänsä kanssa talon valmistumisesta eli maaliskuusta 2018 saakka.
– Aluksi ajattelin, että imurini on kärähtänyt. Isä sanoi sitten, että tuolla pihallahan on ihan kauhea savu. Kävin katsomassa parvekkeelta ja näin, että savua tosiaan oli paljon. Lähdin pihalle katsomaan, että mikä palaa.
Ulos päästyään Paukama havaitsi, että kadun varressa oli hälytysajoneuvo.
– Ja sitten näin, että meidän talon kuudennen kerroksen katon välitilasta löi lieskoja. Sitten alkoi tulla lisää paloautoja. Läksin nopeasti takaisin sisälle, koska isä ja koira oli saatava ulos.
Hänen palattuaan sisälle koko talossa soivat jo palohälytykset.
– Kun olin menossa sisään kotiovesta, palomies tuli vastaan ja sanoi, että pitää mennä ulos. Kun kerroin, että sisällä on 94-vuotias isä, hän antoi minun mennä hakemaan isän.
Paukama pääsi hissillä alas rollaattorilla liikkuvan isänsä kanssa.
– Se minua ihmetyttää, että kun kotimme sisällä ja parvekkeen katossakin on monia sprinklereitä, että miten ne eivät lauenneet. Todella mielenkiinnolla kyllä odotamme, että mitä näistä talon rakenteista nyt kerrotaan, sanoo asukastoimikunnan puheenjohtajanakin toimiva Paukama.
Lue myös: Senioritalo roihusi Jyväskylän yössä, 168 evakuoitiin – saiko kynttilä aikaan miljoonavahingot?
Apteekkipalvelu järjestyi
Kotoa mukaan lähtivät vain puhelin ja avaimet sekä yllä olleet vaatteet. Ne olivat molemmilla yllä lauantainakin.
– Mutta apteekkipalvelu järjestettiin niin, että kävin juuri hakemassa meidän molempien lääkkeet. Mutta koiralleni en reseptilääkettä saanut. Sillä reppanalla on epilepsia, Paukama kertoo.
Heidän talossaan sijaitsee myös Mehiläisen hoivayksikkö, jossa on vuodepotilaita.
– Heidäthän sitten siinä evakuoitiin vuoteissaan.
Paukama kertoo asukkaiden kokoontuneen ensin pihan grillikatoksen ympärille, mistä heidät pian ohjattiin tien toisella puolella sijaitsevalle Palokan koululle ja kirjaston tiloihin. Kaiken kaikkiaan kolmen talon kompleksissa on noin 190 asukasta.
Lue myös: Senioritalon öinen palo löi pelastuslaitoksen ällikällä – videolla näkyy, kun liekehtivät kattomateriaalit romahtavat: "Ei pitäisi päästä niin nopeasti leviämään"
"Tärkeintä on, että kaikki ihmiset ovat kunnossa"
Merja Paukama kirjautui heti isänsä kanssa hotelliin kolmeksi yöksi.
– Meitä oli siinä kahdeksan asukasta, ja päätimme, että koska meillä on kotivakuutukset, ja tässä tilanteessa vakuutus korvaa hotelliyöpymiset. Otimme heti taksin ja ajoimme hotelliin.
Paukamalle oli lauantaina puolenpäivän aikaan vielä epävarmaa, saako kotoa mennä hakemaan tavaroita.
– Toiset sanovat, että voi mennä, ja toiset, että ei voi mennä.
Merja Paukama ei osaa sanoa, mitä he nyt eniten kotoaan kaipaisivat, paitsi vaihtovaatteita. Hänen tiedossaan ei ole, että oma koti olisi kärsinyt palovahingoista, vesivahingoista ehkä.
– Isä on hyvin sopeutuvainen, ja nyt kun lääkkeetkin on hoidettu, ei meillä ole mitään hätää. Materia on materiaa, tärkeintä on, että kaikki ihmiset ovat kunnossa. Olen itse sairaanhoitaja ja ollut töissä sydänteho-osastolla, joten olen nähnyt elämässäni monenlaista.
"Auttajia on ollut paljon"
Paukama on kaikin puolin tyytyväinen pelastajien ja viranomaisten toimintaan. Informaatiota ja apua on saatu.
– Sinne ilmestyi hyvin pian Punaisen Ristin ihmisiä ja Kriisikeskus Mobilen väkeä, ja näkyi siellä olevan Suomen Ladunkin vapaaehtoisia. Soitin myös yhdelle ystävälleni, joka järjestää ruoka-apua, ja hän toi meille voileipiä.
Ennen hotellille lähtöä isä ja tytär kokivat muutakin spontaania apua.
– Isä asui ennen siinä aivan lähellä, ja pian pihalle tuli isän entisiä naapureitakin tuomaan isälle takkia ja huolehtimaan. Ja nyt olemme saaneet valtavasti viestejä, että miten voimme auttaa.
– Ja yksi näiden Ilona-talojen asukastoiminnan ohjaaja tuli lomaltaan kirjaamaan asukkaita ja huolehtimaan. Auttajia on ollut paljon, ja se on tosi ihanaa.
Hotellin palveluitakin Paukama kiittelee vuolaasti.
– Kun olimme päässeet hotellihuoneeseen, niin hetken päästä oveen koputettiin, ja koiralle tuotiin vesi- ja ruokakuppi, herkkupaloja ja kakkapusseja.
Merja Paukamalla itsellään ei ole varsinaisia asuntohuolia, sillä hänen edellinen kotinsa on yhä myymättä ja hän voi asua siellä siihen saakka, että nykyiseen kotiin pääsee palaamaan.
– Mutta isä ei sinne pysty tulemaan, koska se on hissitön talo. Täytyy nyt alkaa sitten kysellä tuolta sosiaalipuolelta, että mitä teemme. Isä on kuitenkin turvapalvelun asiakas, ja hänellä on turvaranneke.