Yksi osa olympialaisten taikaa ovat urheilijoiden erilaiset elämäntarinat. Pronssia ratamelonnassa voittaneen brasilialaisen Isaquias Queirozin vaiheista ei totisesti puutu dramatiikkaa.
Kun Queirozi ylitti maaliviivan pronssimitalistina 200 metrin kisassa ja nosti kätensä ilmaan, oli hetki herkkä monestakin syystä. Kun Queirozi oli lapsi, olivat hänen mahdollisuutensa nousta olympiatason urheilijaksi hyvin pienet.
Kolmevuotiaana Queirozi poltti itsensä pahasti, kun kattilallinen kiehuvaa teevettä kaatui hänen päälleen. Vammat olivat niin vakavia, että lääkärit kehottivat äitiä valmistautumaan poikansa kuolemaan.
Queirozi kuitenkin selvisi, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän koki lisää kauhunhetkiä. Poika joutui kidnapatuksi ja lapsenryöstäjien tarkoitus oli adoptoida hänet rahan toivossa.
Tilanteessa oli kuitenkin onnea, sillä Queirozi löydettiin nopeasti läheiseltä kaakaoviljelmältä ja palautettiin nopeasti äitinsä luo vahingoittumattomana. Vuosi oli muutenkin raskas, sillä perheen isä kuoli.
Munuainen poistettiin
Kymmenvuotiaana pojalle sattui uudestaan paha onnettomuus, kun hän kiipesi puuhun katsomaan kuollutta käärmettä. Hän putosi, osui kiveen ja menetti tajuntansa. Queiroz sai vakavan sisäisen verenvuodon ja taisteli elämästään.
Pojan munuainen jouduttiin poistamaan, ja hän toipui pitkään sairaalassa kaukana kotoa. Miehen lempinimi Sem Ri tarkoittaakin puuttuvaa munuaista.
Se ei kuitenkaan estänyt häntä nousemasta seitsemän vuotta myöhemmin junioreiden maailmanmestariksi ja lopulta olympiamitalistiksi kotiyleisönsä edessä.
– Oli todella hienoa voittaa mitali kaikkien kohtaamieni vaikeuksien jälkeen, Queiroz sanoo.
Mitali oli miehelle jo kisojen toinen, sillä 1000 metrin kisassa ratameloja voitti hopeaa.
Lähteet: AP, BBC, The Sun