Kanadassa asuminen on liian kallista eikä koteja riitä kaikille. Asuntokriisin siemen kylvettiin jo 1990-luvulla.
Kanada kärsii pahasta asuntokriisistä, ja erityisesti maan suurimmissa kaupungeissa asumiskustannukset ovat nousseet huolestuttavan korkeiksi. Pahaksi äitynyt tilanne on monen asian summa, mutta pelkistetysti voisi sanoa, että asuntoja on liian vähän ja ne ovat monille liian kalliita.
Yhteiskunnallisiin asioihin keskittyneen tutkimusinstituutti Canadian Centre for Policy Alternativesin ekonomistin Alex Hemingwayn mukaan kriisin siemenet kylvettiin jo 1990-luvulla. Silloin aiempina vuosikymmeninä julkisilla varoilla tuetun asuntorakentamisen rahoitusta leikattiin rajusti ja eri hallinnon tasoilla lakattiin rakentamasta kohtuuhintaisia asuntoja. Niitä tarvittaisiin maahan nyt kipeästi lisää.
– Viime vuosina siihen on panostettu uudelleen, mutta vuosikymmenten ajan investointeja tehtiin liian vähän, Hemingway sanoo STT:n puhelinhaastattelussa.
Kriisin taklaamiseksi investointeja kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen tulisi Hemingwayn mukaan lisätä erityisesti liittovaltiotasolla.
Asuntorakentaminen on parin viime vuosikymmenen aikana myös vähentynyt merkittävästi siitä, mitä se oli ennen. Asuntopula näkyy Hemingwayn mukaan jo tavoissa, joilla ihmiset elävät.
– Nuoret asuvat vanhempiensa luona pidempään kuin haluaisivat. Ihmiset asuvat kimppakämpissä vastoin tahtoaan, mutta se on ainoa tapa, johon heillä on varaa. Olen kuullut jopa eronneista pariskunnista, jotka asuvat yhä yhdessä, koska heillä ei ole varaa asua erillään.
"Kerrostalokielto" Vancouverin riesana
Asumiskustannuksiltaan maan kalleimpiin kaupunkeihin kuuluu maan länsirannikolla sijaitseva Vancouver. Marraskuussa siellä oli maan kalleimmat vuokrat: yhden makuuhuoneen asunnosta sai pulittaa keskimäärin noin 2 610 Kanadan dollaria (noin 1780 euroa) ja kahden makuuhuoneen asunnosta noin 3 430 dollaria (noin 2 340 euroa) kuussa.
Kohtuullisena rajana maassa on pidetty sitä, että kotitalouden tuloista enintään 30 prosenttia kuluu asumiseen. Vancouverissa ja sen suurkaupunkialueella vuokralaiset käyttävät kuitenkin keskimäärin yli 60 prosenttia tuloistaan asumiseen.
Vancouverissa asuntokriisiä syventää Hemingwayn mukaan erityisesti kaavoitus. Kaupungissa rakennetaan matalasti, koska kaavoituksen vuoksi suurelle osalle alueita voi rakentaa vain omakotitaloja tai kaksi- tai kolmekerroksisia taloja. Hemingway luonnehtii tätä jopa kerrostalokielloksi.
– Kun olemme keskellä asuntopulaa ja näin voimakasta kriisiä, on absurdia, että Vancouverin kaltaisessa kaupungissa suurimmalle osalle asumiseen tarkoitetuista alueista ei voi rakentaa kerrostaloja.
Vuokra-asuntojen puutetta on Hemingwayn mukaan entisestään syventänyt muun muassa se, että asunnon omistamista tuetaan maassa erittäin voimakkaasti.
– Maan niukkuuden vuoksi mille tahansa asuntorakentamiseen käytettävissä olevalle tontille on yleensä ollut kannattavampaa rakentaa omistusasuntoja kuin vuokra-asuntoja.
Vancouverin kaupungin mukaan asuntoja tarvittaisiin lisää jopa 100 000 kotitaloudelle.
Korkeita vuokria on pyritty kaupungissa suitsimaan muun muassa lyhytaikaisia eli alle 90 päivän vuokrauksia sääntelemällä sekä niin sanotulla tyhjän kodin verolla. Verolla pyritään siihen, etteivät asunnot seisoisi tyhjillään tai vajaalla käytöllä, vaan ne vuokrattaisiin pitkäaikaisesti kaupungissa työskenteleville ja asuville ihmisille. Jos asunto on kalenterivuoden aikana ollut alle puoli vuotta vuokralla tai asuinkäytössä, saa omistaja maksettavakseen veron, joka on kolme prosenttia kiinteistön arvioidusta arvosta.
Maahanmuutto ennätyslukemissa
Lokakuussa pääministeri Justin Trudeaun hallitus julkisti uuden maahanmuuttosuunnitelmansa. Sen tarkoituksena on vakauttaa väestönkasvua ja lieventää painetta asuntomarkkinoilla, Kanadan yleisradioyhtiö CBC kertoi.
Hallituksen mukaan runsas maahanmuutto rasittaa maan asuntosektoria, työmarkkinoita sekä sosiaalipalveluja.
Ennätyksellisiin lukemiin kasvanut maahanmuutto nosti maan väkiluvun yli 41 miljoonaan aiemmin tänä vuonna. Peräti 96 prosenttia väestönkasvusta johtui maan tilastokeskuksen mukaan maahanmuutosta.
Hallituksen suunnitelman mukaan ensi vuonna maahan päästettäisiin 90 000 ihmistä vähemmän kuin aiemmin oli suunniteltu, ja vuosina 2026–2027 luku vähenisi yhteensä vielä 30 000:lla. Tämä johtaa hallituksen mukaan väestön vähenemiseen 0,2 prosentilla seuraavan kahden vuoden aikana, ja vähentää siten myös painetta rakentaa uusia asuntoja.
Kiristykset maahanmuutossa kohdistuvat ulkomaisiin opiskelijoihin ja työntekijöihin, sillä maa pyrkii vähentämään maassa tilapäisesti asuvien määrää ja siten helpottamaan vuokramarkkinoiden painetta. Maan hallitus on asettanut tavoitteekseen vähentää väliaikaisesti maassa asuvien määrää viiteen prosenttiin väestöstä vuoteen 2027 mennessä. Tämän vuoden maaliskuussa luku oli CBC:n mukaan 6,2 prosenttia.
Rakenteellisia ongelmia
Viime vuosina Kanadassa on nähty suuri piikki tilapäisten asukkaiden määrässä ja se on osittain vaikuttanut myös asuntojen hintoihin ja vuokriin, Hemingway myöntää.
– Mutta meillä oli asuntokriisi kauan ennen kuin tämä tapahtui. On väärin syyttää näitä ihmisiä, koska asuntopolitiikassamme ja -järjestelmissämme on pitkäaikaisia, rakenteellisia ongelmia kaikilla hallinnon tasoilla, hän sanoo.
Hemingwayn mukaan esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden ohjelmien uudistuksista olisi hyvä keskustella. Kanadalaiset yliopistot veloittavat hänen mukaansa opiskelijoilta kohtuuttomia lukukausimaksuja ja ovat alkaneet luottaa niistä saatuihin tuloihin toimintansa rahoittamiseksi.
– Mielestäni poliitikkojen ei kuitenkaan pitäisi käyttää asuntokriisiä tekosyynä maahanmuuton rajoittamiseen.
Hän myös huomauttaa, että uudet tulokkaat voivat myös edistää muun muassa maan taloutta ja monimuotoisuutta sekä auttaa uusien asuntojen rakentamisessa. Maassa on pulaa rakennustyöntekijöistä.
Uskon, että voimme samanaikaisesti toivottaa maahanmuuttajat tervetulleeksi ja ratkaista asuntokriisin. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa millään tavalla.