Joensuulaisella Tuomo Turusella on hieman harvinaisempi harrastus, sillä mies etsii karhujen pesiä sekä seuraa mesikämmenten elämää.
Kiinnostuneisuus karhuja kohtaan on kestänyt jo yli 20 vuotta. Hurjiltakaan kohtaamisilta ei ole vältytty.
– Karhut kiinnostavat minua paljon, mitä ne ovat ja tekevät. Varsinkin aiemmin ne tuntuivat myyttisiltä eläimiltä, kun en tiennyt niistä vielä niin paljoa. Mutta nyt kun niiden kanssa on ollut paljon tekemisissä, niin huomaa, että aika samanlaisia elukoita ne ovat kuin muutkin, Turunen kertoo.
Karhut heräilevät kevättalvella
Pian eletään jälleen jännittäviä aikoja, kun karhut alkavat heräilemään talviuniltaan. Sitten Turunen saa jälleen uusia karhunpesiä tutkittavakseen. Hän on vieraillut lukuisissa karhunpesissä elämänsä aikana.
– Pesät vaihtelevat paljon. Pääasiassa karhut kaivavat pesän ojanpenkkaan tai mättääseen, mutta toisinaan on ollut tapauksia, ettei niillä ole ollut kunnollista talvipesää lainkaan. Tuolloin karhut ovat jääneet vain makoilemaan kuusen juureen, taitellen suojakseen vain oksia.
– Pesiä leimaa aina se, että ne ovat hirveän hyvässä piilossa. Karhu on myös tarkka yksityisyydestään, sillä jos pesä paljastuu syksyllä, karhu yleensä hylkää sen.
Ison karhun pesä hämmästytti
Ensimmäiset mesikämmenet heräävät ja lähtevät liikkeelle jo maaliskuussa, mutta Pohjois-Karjalan alueella tyypillisesti ensimmäiset karhuhavainnot tehdään huhtikuun puolenvälin tienoolla. Kun karhu kömpii pesästään, voi sen jälkiä seuraamalla löytää pesän.
– Keväällä hiihdän ja etsin karhujen jälkiä. Seuraan takajälkiä pesäpaikkojen toivossa. Toissa keväänä kävin ison karhun pesässä melkein sattumalta, sillä olin hiihtänyt koko päivän ja palaamassa jo autolle, kun karhun jäljet tulivat vastaan. Hiihdin 100 metriä jälkiä pitkin ja pesä löytyi.
Hurja kohtaaminen jäi mieleen
Puolestaan kesäisin karhuharrastus jatkuu karhun jälkien tarkkailuna ja etsimisenä koiran kanssa. Toisinaan karhun kanssa kohdataan silmästä silmään.
– Olen nähnyt karhun niin monta kertaa, että en edes muista. Tavallisesti kohtaamiseen ei liity mitään isompaa dramatiikkaa, mutta 12 vuotta sitten sattunut tapahtuma on jäänyt mieleen. Tuolloin kohtasin emokarhun, joka teki minua kohti kaksi valehyökkäystä. Karhu pelasi kissan kokoisille pennuilleen aikaa päästä tilanteesta pois. Tuona hetkenä kohtaaminen vähän hirvitti, mutta ei minulla kyllä silloin tehnyt mieli mennä ohjeiden mukaan makoilemaan, vaan kyllä minä juoksin, Turunen muistelee.
Yleensä karhu aistii ihmisen ja poistuu vähin äänin paikalta.
– Karhu pyrkii väistämään ihmistä, sillä on sellainen lymyilevä luonne, että karhu piiloutuu pöheikköihin tai puronvarsiin.
Tuomo Turusen mielestä karhu ei ole vaarallinen, mutta tarkkaavainen saa aina olla – erityisesti jos karhu on liikkeellä pentujen kanssa tai urokset ovat liikkeellä kiima-aikaan.
"Karhut mukana töissä"
Turunen työskentelee rajavartijana, joten karhu- ja luontoharrastus kulkee myös työssä mukana.
– Karhut ovat meillä läsnä aina töissäkin, Turunen nauraa.
– Itse asiassa näin karhun ensimmäisen kerran kunnolla vuonna 2001, kun karhu tuli töissä suolla vastaan. Seurasimme aitiopaikalla, kun se kulki suolla. Se oli säväyttävä kokemus.
Pohjoiskarjalaiseen elämään mahtuu myös muunlaista luontoharrastusta. Turusen mielenkiinnon kohteena ovat ilvekset, ahmat ja linnut. Turunen julkaisee kuvaamaansa materiaalia YouTube-kanavallaan sekä Facebookissa.
– Kaikkein rakkaimpia lajeja karhujen ohella ovat metsälinnut ja -hanhet, mies päättää.