Veronica Mikkola, 31, oli menossa ystävänsä kanssa kuvaamaan karhuja Kuusamossa sijaitsevalle petoeläinten ruokinta- ja kuvauspaikalle, kun matkalla sattui yllättävä käänne: karhut olivat ehtineet kojun pihalle ennen kuin opas turisteineen ehti paikan päälle.
– Olimme kojulle johtavalla polulla, kun oppaalle soitettiin, että pennut ovat jo siinä suoalueella, jonka reunalla koju on. Siinä vaiheessa jännitti aika paljon, Mikkola kertoo.
"Tuli tunne, että uskallanko tuosta edes kävellä"
Jännitys saavutti vielä huippunsa juuri ennen kojulle saapumista, kun Mikkola kohtasi yhden karhuista vain muutaman metrin päässä polulta.
– Jotakin evästä sillä karhulla siinä varmaan oli, koska se ei meistä niinkään välittänyt ja pääsimme kävelemään kojulle ripeästi. Rauhallisesti, mutta kuitenkin nopeasti piti liikkua. Siinä vaiheessa ei vielä todellakaan uskaltanut kuvia ottaa, Mikkola kertoo.
– Kyllä se sanattomaksi veti. Tuli sellainen tunne, että uskaltaako tuosta edes kävellä. Oli ensimmäinen kerta, kun näin karhun luonnossa, hän jatkaa.
Luontokuvauksessa on haasteensa
Kun Mikkola pääsi kojulle, oli jo kiire saada kamera kuvausvalmiiksi – karhunpennut kun olivat jo puussa.
– Kun kojuun päästiin sisälle, yritin reippaasti kaivaa kameran esiin repun syövereistä. Tilanne oli todella nopeasti ohi. En siinä kohtaa, kun karhut vielä puussa olivat, ehtinyt paljon miettiä, mitä kuvaa ja miten kuvaa.
Luontokuvaaminen ei aina ole helppoa ja tilanteet voivat mennä ohi nopeastikin tai niitä voi joutua väijymään tuntikausia. Mikkola on harrastanut luontokuvausta noin vuoden verran.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin karhuja. Sen takia mukaan lähdinkin, kun ystävä suositteli. Oli niin mahtavan kuuloinen juttu, että pitihän se käydä katsomassa.
Mikkola kertoo kuulleensa, että karhuemo saattaa ajaa pentunsa puuhun turvaan, jos uroskarhuja on lähellä.
– Tuntui kyllä, että nämä pennut olivat ihan vaan leikkisällä tuulella, Mikkola pohtii.
Vieressä jökötti haarahaukka
Mikkolan kuviin tarttui myös haarahaukka, joka oli puussa karhujen välittömässä läheisyydessä. Lintu ei ollut moksiskaan vieressä kiipeilevistä karhunpennuista.
Isommat linnut, kuten haarahaukat ja merikotkat eivät karhuista piittaa. Kuva: Veronica Mikkola.
– Eivät ne linnut karhuista välitä, ovat varmaan aika tottuneet niihin. Opas sanoi, että katsokaapa, mikä tuossa on, ja että siitä kannattaa myös ottaa kuvia. Haarahaukkaa ei ihan joka päivä näe, Mikkola kertoo.
Metsähallituksen suunnittelijana ja oman yrityksensä luonto-oppaana työskentelevä Pekka Veteläinen kertoo, että haarahaukka on yleinen maailmalla, mutta Suomessa se on harvinainen. Myös merikotkat vierailevat usein kuvauspaikoilla.
– Karhut eivät välitä merikotkista, eivätkä merikotkat välitä karhuista. Molemmat ovat ravintoketjuissaan huipulla. Ne eivät ole uhkana toisilleen, eivätkä kilpaile toistensa kanssa, Veteläinen sanoo.
Vinkit luonnossa liikkujille
Veteläinen antaa muutaman varoituksen sanan, jos ihminen sattuu kohtaamaan karhuemon luonnossa.
– Silloin kannattaa puhua jotakin, että karhuemo huomaa ihmisen saapuneen paikalle. Sitten täytyy rauhallisesti palata takaisin siihen suuntaan, mistä on tullutkin. Juoksemaan ei saa lähteä. Tilanne voi olla vaarallinen, jos ihminen joutuu karhunpentujen ja emon väliin.
Veteläinen kertoo, että karhuemo saattaa myös tehdä valehyökkäyksen.
– Emo tekee sen pelotellakseen häiritsijän pois. Sen näkee kyllä emosta, onko se tosissaan, vai tekeekö se valehyökkäystä. Jos kyseessä on valehyökkäys, emo tekee itsestään suuremman, kuin mitä on ja tulee ikään kuin pomppimalla kohti. Oikeassa hyökkäyksessä sillä on korvat luimussa ja se tulee matalampana eteenpäin.
Kun poikaset olivat laskeutuneet puusta alas, emo antoi niille halauksen. Kuva: Veronica Mikkola.
Karhut kiehtovat Mikkolaa, joka on kuullut kertomuksia siitä, miten taitavasti ne osaavat ihmistä väistää.
– Ne välttelevät kyllä varmasti viimeiseen asti ihmistä. Oli mahtavaa kuvata niitä, kun ne siellä suolla touhusivat. Samalla huomasi myös, kuinka helposti ne piiloutuvat. Jos suon laidalla ovat, niin eihän niiden muuta tarvitse, kuin käydä pitkäkseen, niin ovat aivan näkymättömissä siellä kasvillisuuden seassa. Karhut voivat olla koko rungon pituudeltaan makuulla, Mikkola kertoo.
– Tykkään kyllä karhuista, enkä sillä tavalla osaa niitä pelätä. Totta kai kunnioitan niitä siinä mielessä, että jos luonnossa karhuemon kohtaisi, niin olisi varmasti ihan erilainen mieli ja ajatusmaailma siinä kohtaa. Kyllä siinä vaiheessa kamerat todellakin pysyisivät siellä repussa, hän naurahtaa.
Veronica Mikkolan muita luontokuvia on nähtävillä Facebookissa.