Tänään julkaistu Suomen eliölajien uusi uhanalaisuusarviointi eli Punainen kirja kertoo karua kieltä. Suomen luonto köyhtyy edelleen. Arvioiduista yli 22 000 lajista 11,9 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi. Edellisessä arvioinnissa uhanalaisten lajien osuus oli 10,5 prosenttia. Suhteellisesti eniten uhanalaisia lajeja on lintujen ja sammalien lajiryhmissä.
Noin kolmannes maamme linnuista ja sammalista on uhanalaisia. Uhanalaisten lajien osuus on suuri myös jäkälissä, putkilokasveissa, perhosissa ja pistiäisissä. Tilanne on näissä kaikissa lajiryhmissä huonontunut edellisestä arvioinnista. Selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Äärimmäisen uhanalaisia ovat esimerkiksi naali, ankerias, kiirunankello, punasotka ja peltosirkku.
Pikkuapollo luokitellaan vaarantuneeksi. Kuva: Mikko Kuussaari
Tunturien ja soiden lajit vaarassa
Noin 10 prosenttia Suomen hyönteislajeista on uhanalaisia. Joidenkin hyönteisten osalta on tapahtunut parannusta, sillä monet eteläiset lajit ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä. Toisaalta yli 200 perhoslajia on entistä uhanalaisempia, vaikka 152 lajin tila onkin parantunut.
Lajien uhanalaistuminen jatkuu kaikissa elinympäristöissä
Nopeinta uhanalaistuminen on tuntureilla, soilla, vesissä ja kallioilla. Niiden lajistossa on tapahtunut vain yksittäisiä muutoksia parempaan. Tunturilajeista uhattuina ovat etenkin perhoset ja putkilokasvit, jotka kärsivät muun muassa ilmastomuutoksen vaikutuksista.
Kultapahtasammal luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Kuva: Kimmo Syrjänen
Yli 700 lajia kärsii metsien muuttumisesta
Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä ja perinneympäristöissä. Osa niiden lajistosta on uhanalaistunut, mutta samaan aikaan toisten lajien tilanne on parantunut. Uhanalaistuminen on kokonaisuutena hitaampaa kuin tuntureilla ja soilla. Metsissä ja perinneympäristöissä elää eniten lajeja, mikä osaltaan selittää uhanalaisten lajien suurta määrää.
Suurin uhka elinympäristöjen väheneminen ja laadun heikkeneminen
Lajien uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset, jotka ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille. Yleisimpiä niistä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.
Toiseksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttanut syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu, mikä on 639 lajin uhanalaisuuden syynä. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin tunturilajien uhanalaistumiseen.
Ankeriaan tilanne on heikentynyt niin Suomessa kuin Euroopassakin. Nyt laji luokiteltiin äärimmäisne uhanalaiseksi.
Suojelun lisäksi elinympäristöjä on hoidettava
Punaisen kirjan mukaan lajien uhanalaistumisen pysäyttämiseksi on tehtävissä paljon. Suojelualueet eivät yksin turvaa lajien säilymistä, vaan monimuotoisuus on huomioitava kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä.
Punaisessa kirjassa esitetään, että aktiivisia suojelu-, ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä tulisi lisätä erityisesti soiden ja lintukosteikkojen lajiston turvaamiseksi.
Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin nyt viidennen kerran. Työtä koordinoi Suomen ympäristökeskus ja mukana oli 180 asiantuntijaa yliopistoista, luonnontieteellisistä museoista, Luonnonvarakeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta ja Suomen nisäkästieteellisestä seurasta. Mukana oli myös asiantuntijaharrastajia ja eläkkeellä olevia luonnontieteilijöitä.