Kasper Kivistö on aina tiennyt olevansa poika, mutta synnytyslaitoksella hänet merkittiin tytöksi. Koulussa Kasper taisteli oikeudestaan luistella hokkarit jalassa – nyt hän taistelee siitä, etteivät nykyiset ja tulevat nuoret enää joutuisi valitsemaan oikean sukupuolensa ja lisääntymisoikeutensa väliltä. Hän joutui.
Kasper Kivistö ei missään vaiheessa ”tajunnut” olevansa poika – hän oli poika, mutta ymmärsi sitten ehkä nelivuotiaasta lähtien, että maailma ei kohdannut häntä sellaisena. Että tässä on nyt jotain, mikä ei ole kohdillaan.
– Virallisesti minut merkittiin (syntyessä) tytöksi, mutta minä en ole koskaan kokenut, että olisin syntynyt tyttönä. Olen syntynyt ihan tällaisena kuin olen, mutta tietyt piirteet aiheuttivat sitten tiettyjä käsityksiä synnytyslaitoksella, Kasper kertoi Huomenta Suomessa perjantaiaamuna.
Ristiriitatilanteet pahentuivat, kun Kasper meni kouluun, jossa tytöt ja pojat esimerkiksi ohjattiin syömään eri jonoissa eri puolilta ruokalinjaa.
– Ihan lähtien siitä jaottelu oli hyvin vahvaa. Se aiheutti tosi, tosi, tosi paljon stressiä ja ahdistusta koulussa.
Kasper pakotettiin yleensä tyttöjen jonoon.
– En myöskään saanut mennä pelaamaan lätkää kavereideni kanssa, vaan minut pistettiin kaunoluistelemaan ynnä muuta. Ja kun en halunnut kaunoluistimia käyttää, niin jouduin esittämään, että ne sattuivat jalkoihini. Feikki-itkin, että minun on pakko saada käyttää hokkareita, koska minun jalat eivät mahdu näihin (kaunoluistimiin).
– Tavallaan piti sellaisen fyysisen kivun kautta saada se, mitä olisi pitänyt saada ihan vaan sillä, että hei, minusta nyt vaan tuntuu ihan oikeasti paremmalta näin, Kasper selittää.
Pienistä asioista tuli järjetöntä, jokapäiväistä kamppailua.
– Olen nyt kolmikymppinen ja muistan vieläkin ala-asteelta niitä paniikkeja ja hirveitä ahdistuksia, kun itkee jossakin pukukopissa sitä, että te ette voi pakottaa minua.
Koulunkäynti oli sukupuolijaottelun takia vaikeaa Kasperille.
”Translaki pitää saada muuttumaan, ettei me valtiona steriloida meidän junnuja”
Kasper aloitti sukupuolenkorjausprosessin reilusti päälle kaksikymppisenä. Kynnys siihen oli todella korkea, sillä hänen kouluaikoinaan transsukupuolisuudesta ei puhuttu.
– Minä jotenkin luulin, että minusta tulee tosi friikin näköinen ja yhteiskunta hylkää minut ja kaikkea. Mutta eihän se todellisuudessa millään tavalla ollutkaan tositilanne, Kasper toteaa.
Nyt Kasper ajaa sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia Trasek ry:n varapuheenjohtajana. Kun häneltä kysytään, mikä asia voisi muuttaa kaiken tapahtuneen hänen itsensä kannalta paremmaksi, vastaus on karu.
– Sanotaan, että minun kohdalla se on myöhäistä. Minut on Suomen valtio jo vaatinut steriloitavaksi, ja minä olen käynyt sen koko prosessin jo läpi ja tehnyt sen päätöksen, että luovun kyvystäni hankkia koskaan biologisia lapsia, Kasper sanoo.
Kasper kuitenkin toivoo, ettei seuraava sukupolvi joudu kokemaan samaa.
Lue myös: LM: Isä synnytti ensimmäistä kertaa Suomessa
– Tuolla on tälläkin hetkellä niitä viisitoistakesäisiä, jotka joutuvat käymään koulua niin, että he ovat siinä opettajien ja oppilaiden armoilla. He eivät saa omaa nimeään ja niitä tunnuksia, mitä heidän kuuluu, ja he joutuvat tavallaan kärsimään koulussa siitä.
– Ja sitten, kun he alkavat täyttää 18 ja pääsevät siihen (sukupuolenkorjaus)prosessiin, niin siinä vaiheessa pitäisi 18-vuotiaana pystyä tekemään se päätös, että haluanko koskaan enää lapsia. Eli todellisuudessa se, millainen meidän translaki on nyt, pitää saada muuttumaan – ettei me valtiona steriloida meidän junnuja.
”Minut on vaadittu steriloitavaksi, vaikken ole koskaan tehnyt kenellekään pahaa”
Translaki herättää voimakkaita tunteita ja mielipiteitä, joita Kasperista asianomaisena tuntuu välillä hurjalta kuunnella.
– Poliitikot puhuvat tästä teoreettisena kysymyksenä, ja itse sinä elät sitä elämää ja teet niitä päätöksiä ja joudut kertomaan sinun äidille, että sinusta ei ikinä tule mummoa minun kauttani. Toivoisin, että ihmiset saisivat tehdä päätöksiä omasta elämästään, Kasper sanoo.
– Meillä (Suomessa) ei esimerkiksi lapsille toistuvasti pahaa tehneille ihmisille ole kemikaalista sterilointia, ja sitten minut on kuitenkin vaadittu steriloitavaksi, vaikken ole koskaan tehnyt kenellekään pahaa. Siitä tulee olo, että kuinka pahana ihmisenä minua pidetään, ja miten joku toinen voi katsoa oikeudekseen viedä minun loppuelämän päätöksiä minulta pois?
Mitä Kasper toivoisi vanhemmilta, joiden tytöt eivät halua pukeutua prinsessamekkoihin tai pojat teräsmiespaitoihin? Katso koko video ylhäältä.