Australialainen Kathleen Folbigg tuomittiin 18 vuotta sitten kolmen lapsensa murhasta ja yhden lapsen taposta 30 vuoden vankeusrangaistukseen. Uudet geenitutkimukset kuitenkin kyseenalaistavat oikeuden tulkinnan tapahtumista ja viittaavat siihen, että kaikki neljä kuolivat geenimuunnosten seurauksena. Kymmenet tutkijat vaativat nyt Folbiggin armahtamista.
Geeniperimää selvittäneet uudet tutkimukset kertovat, että ainakin kaksi Folbiggin lapsista kuoli todennäköisesti aiemmin tuntemattomaan geenimutaatioon, joka aiheuttaa komplikaatioita sydämen toiminnassa. Tapauksesta kertovat muun muassa CNN ja The Sydney Morning Herald.
Löydön jälkeen 90 tiedemiestä, joiden joukossa on kaksi australialaista Nobel-voittajaa, on pyytänyt Australian suurimman osavaltion New South Walesin kuvernööriä armahtamaan Folbiggin. Ja jos uudet todisteet pitävät paikkansa, kyseessä on yksi Australian historian suurimmista oikeusmurhista. Tapaus saattaa kuitenkin auttaa ymmärtämään myös kätkytkuolemia paremmin.
Kathleen Folbiggin elämä on pitkä ketju traagisia tapahtumia. Kun Folbigg oli vasta 1,5-vuotias, hänen isänsä puukotti tämän äidin hengiltä ja joutui vankilaan.
Kathleen oli hankala lapsi, jolla on käyttäytymisongelmia, jotka erään lääkärin mukaan saattoivat viitata siihen, että isä oli käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen.
Kaikki lapset kuolivat alle kaksivuotiaina
1980-luvun lopulla Kathleen meni naimisiin Craig Folbiggin kanssa. Esikoispoika Caleb syntyi, kun Kathleen oli 21-vuotias.
Caleb kuitenkin kuoli ollessaan vasta 19 päivän ikäinen. Kuolinsyyksi kirjattiin kätkytkuolema.
Kathleen tuli pian uudelleen raskaaksi ja vuonna 1990 syntyi toinen poika, Patrick. Neljän kuukauden ikäisenä vauva kärsi selittämättömän lapsen henkeä uhkaavan tapahtuman, joka tunnetaan englanniksi lyhenteellä ALTE (apparent life-threatening event). Sen seurauksena vauvalle tuli aivovaurio ja hän sai kouristuksia, jotka johtivat pojan kuolemaan neljä kuukautta myöhemmin.
Kolmas lapsi Sarah kuoli 10-kuukautisena. Kuolisyyksi merkittiin jälleen kätkytkuolema.
Kun neljäs lapsi, Laura, kuoli 1,5-vuoden ikäisenä maaliskuussa 1999, poliisi alkoi tutkia tapauksia.
Syytteet neljästä murhasta
Samaan aikaan hajosi Folbiggien avioliitto. Ex-aviomies löysi eron jälkeen vaimonsa päiväkirjan ja luki merkinnän, jota kuvaili oksettavaksi. Mies vei päiväkirjan poliisille.
Huhtikuussa 2001 Kathleen Folbigg pidätettiin. Häntä syytettiin kaikkien neljän lapsensa murhasta.
Vuonna 2003 alkaneessa oikeudenkäynnissä syyttäjä esitti Kathleenin tukehduttaneen lapsensa. Teorialle ei ollut oikeuslääketieteellistä tukea.
Sen sijaan syyttäjä pohjasi argumenttinsa isobritannialaisen lastenlääkäri Roy Meadowin lausuntoon, jonka mukaan "yksi kätkytkuolema on tragedia, kaksi on epäilyttävää ja kolme murha, kunnes toisin todistetaan". Syyttäjän mukaan todennäköisyys siihen, että kaikki neljä kuolemaa voisivat olla luonnollisia, oli samaa luokkaa kuin se, että siat lentäisivät.
Päiväkirjat syyttäjän todisteena
Syyttäjä vetosi myös Folbiggin päiväkirjoihin, jotka hänen mukaansa olivat käytännössä syyllisyyden tunnustus.
– Tunnen olevani maailman huonoin äiti. Pelkään, että (Laura) jättää minut nyt, kuten Sarah teki. Tiedän, että olin lyhytpinnainen ja joskus julma hänelle ja hän lähti, pienellä avustuksella, Kathleen oli kirjoittanut.
– Se ei voi tapahtua uudestaan. Häpeän itseäni. En voi kertoa (miehelleni) siitä, koska hän pelkäisi jättää vauvaa minulle.
Kathleen Folbigg ei tunnustanut, teolle ei löydetty mitään ilmeistä motiivia eikä kukaan ollut nähnyt hänen murhaavan lapsiaan. Hänen tuomittiin kuitenkin kolmen lapsensa murhasta ja yhden taposta.
Folbigg sai lopulta 30 vuoden vankeustuomion. Ehdonalaiseen hän voi päästä aikaisintaan 60-vuotiaana istuttuaan tuomiosta 25 vuotta.
Kätkytkuoleman syytä ei tiedetä
Kätkytkuoleman englanninkielinen termi Sudden Infant Death Syndrome eli SIDS otettiin käyttöön vuonna 1969 luokittelemaan pikkulasten selittämätöntä kuolemaa.
Kätkytkuolemaksi kutsutaan tapausta, jossa terveeksi merkitty vauva kuolee yllättäen. Vauva voi lakata hengittämästä tai vauvan sydän pysähtyy, mutta aina kuolinsyy ei selviä ruumiinavauksessakaan. Suomessa kätkytkuolema on yleisin imeväisikäisten kuolinsyy.
Nykyisten tutkimusten mukaan geneettiset syyt saattavat selittää jopa kolmanneksen kätkytkuolemista.
Voisiko geenimutaatio selittää kuolemat?
Vuonna 2015, kun valitustie oli kuljettu loppuun, Folbiggin asianajajat pyysivät New South Walesin kuvernööriä avaamaan tutkimukset uudelleen. He vetosivat uusiin tutkimustuloksiin kätkytkuoleman osalta.
Samaan aikaan Folbiggin asianajajat lähestyivät professori Carola Vinuesaa ja pyysivät häntä sekvensoimaan eli tutkimaan kuolleiden lasten geeniperimää sen selvittämiseksi, oliko lapsilla geneettinen mutaatio, joka on voinut aiheuttaa kätkytkuolemat.
Tutkimusten aikana Vinuesan tutkimusryhmä löysi Folbiggin perimästä aiemmin tuntemattoman variantin CALM2-geenissä. Geeni säätelee sitä, miten kalsium liikkuu sisään ja ulos sydänsoluista. Tutkimusten mukaan muunnokset tässä geenissä voivat aiheuttaa pikkulapsille sydänongelmia. Myös molemmilla Kathleen Folbiggin tyttärillä todettiin sama geenimuunnos.
Osavaltion tuomari ei kuitenkaan avannut virallista tutkintaa uudelleen. Viime vuoden marraskuussa tapaukseen tuli uusi käänne, kun tanskalaisprofessorin johtama kansainvälinen tutkimusryhmä kertoi, että myös Folbiggin ja hänen kahden tyttärensä geenivariaatio saattoi aiheuttaa sydänongelmia.
Tutkijoiden mukaan geenivariantti muutti vauvojen sydämen rytmiä ja altisti sydänvaivoille, erityisesti vauvojen saamien lääkkeiden vaikutuksesta. Sarah-vauva sai antibiootteja yskään ja Laura parasetamolia ja pseudoefedriiniä hengistystie-elinten tulehdukseen.
– Uskomme, että geenivariantti on nopeuttanut kahden tyttölapsen luonnollista kuolemaa, tutkijat kirjoittivat EP-Europace-julkaisussa julkaistussa artikkelissa.
Tutkijat löysivät molemmista Folbiggin pojista toisen geenivariaation, joka on hiirillä aiheuttanut epileptisiä kohtauksia. Nyt tutkitaan, voisiko tämä olla johtanut poikavauvojen kuolemaan. Patrick-vauvalla oli kouristuksia ennen kuolemaansa.
Yli 90 tutkijaa anoo armahdusta
Uudet geenitutkimukset eivät vielä ole vapauttaneet Kathleen Folbiggia, mutta vaikutusta niillä on ollut. Yli 90 tutkijaa on allekirjoittanut vetoomuksen Folbiggin armahtamiseksi.
Tapauksella voi olla merkitystä myös maailmanlaajuisesti, kun kätkytkuolemia aletaan ymmärtää paremmin. Uudet tutkimukset voivat myös johtaa siihen, että aiemmin rikoksina pidetyille pikkulasten kuolemille löytyykin luonnollinen selitys. Näin saattaa käydä myös Kathleen Folbiggin tapauksessa.