Bangladeshilaisessa kahvilassa tehtiin viime viikolla verinen kahvilaisku, jossa kuoli 20 ihmistä. CNN on koostanut silminnäkijöiden sekä heidän omaistensa ja ystäviensä kertomuksista tarinan siitä, miten kaikki tapahtui. Juttua varten on kerätty tietoja myös muun muassa uutisista.
Opiskelija, joka ei hylännyt kahta ystäväänsä. Kahdeksan ihmistä nääntymässä kuumuuteen pikkuruisessa vessassa. Kokki sidottuna tuoliin räjähteiden kera. Kaikki he olivat tunteja terroristien vankeina kahvilassa Dhakassa Bangladeshissa viime perjantaina.
Sisällä oli tukahduttavan kuuma.
Vessaan ei ollut tarkoitus mahtua kahdeksaa ihmistä, mutta kahdeksan heitä oli Holey Artisan -leipomon toisessa kerroksessa pelosta jäykkänä. He eivät saaneet happea.
Tunteja aiemmin yksi asemiehistä oli kävellyt ovelle.
– Jos olette bengaleja, tulkaa ulos! hän oli huutanut.
Kukaan ei vastannut.
– Jos olette muslimeja, tulkaa ulos!
Kukaan ei vastannut.
Asemies lukitsi oven kuvitellen, ettei sisällä ollut ketään. Toisaalta jos joku oli onnistunut kiertämään asemiehen, hän tukehtuisi kopissa varmasti kuoliaaksi.
Suosittu leipomo-ravintola
Kaksi vuotta sitten Holey Artisan –leipomo oli avioparin vastasyntynyt lempilapsi varakkaalla Gulshanin alueella diplomaattikortteleiden tuntumassa. Vaimo oli himoinnut oikeaa leipää, ja mies oli päättänyt toteuttaa toiveen.
Leipomon bagelit ja croissantit olivat arvokkaita, keskivertobangladeshilaisella ei ollut niihin varaa.
Leipomolta oli näkymä kauniille Gulshan-järvelle, ja paikka oli perheiden ja diplomaattien suosiossa.
– Tämä oli meidän lapsemme, sanoi yksi perustajista Ali Arsalan.
– Aloitimme, jotta voisimme tarjota ihmisille pakoa arjesta, hiukan iloa.
Useimpina iltoina Arsalan olisi ollut ravintolan puolella ruuhkaiseen päivällisaikaan, mutta perjantai oli hiljainen. Hän haki pitsan ja jälkiruoan ja oli aikeissa palata myöhemmin mukanaan äitiyshousut italialaiskokille, jonka vaimo oli raskaana.
Sitten hän muutti mielensä. Housut voisivat odottaa.
Jälleennäkemisiä ja syntymäpäiväjuhlat
Noin kello 20.30 leipomossa oli 20 asiakasta ja suunnilleen saman verran henkilökuntaa.
Faraaz Hossain tapasi pitkästä aikaa opiskelukavereitaan Abinta Kabiria ja Tarishi Jainia. He kaikki kävivät koulunsa Yhdysvalloissa, mutta olivat nyt kaupungissa osa harjoittelussa ja osa vierailemassa perheensä luona.
Hasnat Karmi puolestaan oli tuonut perheensä juhlimaan nuorimmaisensa, Rayan, kahdeksatta syntymäpäivää.
Makoto Okamura taas söi päivällistä kuuden muun japanilaisen kanssa. Hän oli menossa pian naimisiin kihlattunsa kanssa.
Seitsemännellä kuulla raskaana ollut Simona Monti puolestaan oli pian palaamassa Italiaan synnyttämään ja oli viettämässä läksiäisiään ystäviensä kanssa.
Heistä kaikista vain syntymäpäiväjuhlia viettämässä ollut Hasnat Karim perheineen eläisi aamunkoittoon saakka.
Loikka pelasti hengen
Asemiehet hyökkäsivät suunnilleen klo 20.45.
Tarjoilija Diego Rossini muistaa sen selvästi, koska hän oli juuri ottanut tilauksen ja oli suuntaamassa keittiöön.
Kuusi miestä farkuissa ja t-paidoissa syöksyivät sisään ovesta mukanaan laukku täynnä aseita. He avasivat tulen umpimähdään ja huusivat ”Allahu Akbar!" eli “Jumala on mahtava”.
Asiakkaat sukelsivat pöytien ja tuolien alle. Työntekijät ryntäilivät etsien suojaa.
Rossini puikahti yläkertaan. Mukaan liittyi useita työntekijöitä, jotka tunsivat leipomon pohjaratkaisun.
Rossini hyppäsi naapuritalon katolle. Hän loukkasi selkänsä ja makasi siellä tunteja. Mutta loikka pelasti hänen henkensä.
Tarjoilija Shumon Reza teki samoin.
– Niiden muutamien sekuntien aikana olin varma, että kuolen, hän sanoi.
Mutta myös hän selvisi.
Yrityksiä raapia ovea
Loput piiloutuivat pikkuvessaan, jota käytettiin väliaikaisesti jauho- ja hiivavarastona. Siksi lämpötila oli kohonnut taivaisiin lähes hapettomassa tilassa.
Tämän vessan oven asemies lukitsi.
Yön kuluessa loukkoon jääneet yrittivät raapia puista ovea saadakseen sisälle edes vähän raitista ilmaa.
– Olemme täällä. Rikkokaa seinä ja pelastakaa meidät, he vetosivat puehuin ja tekstiviestein ravintolan omistajille ja heidän sukulaisilleen.
Myös he selvisivät.
Kaksi poliisia tuli paikalle äänekkäiden laukausten hälyttämänä.
Rabiul Karim ja Salauddin Khan kuolivat välittömästi räjähtävän kranaatin sirpaleista.
Rabiul Karimin oli ollut määrä palata kyläänsä seuraavana päivänä mukana tuliaisia nuorelle pojalleen ja syntymättömälle lapselleen.
Leipurin viimeiset hetket
Ravintolassa oli helvetti irti.
Leipuri Miraj piileskeli nurkassa, mutta asemiehet huomasivat hänet.
– Kaikki muut onnistuivat pakenemaan, mutta sinä et, yksi asemiehistä sanoi.
– Se tarkoittaa, että Jumala haluaa sinun kuolevan.
Hyökkääjät veivät leipurin ulos ja sitoivat hänet tuoliin pommien ja kaasukanisterien kanssa. Hänestä tulisi heidän ihmiskilpensä.
Asemiehet erottelivat muslimit ei-muslimeista.
Muslimeille annettiin ruokaa ja vettä.
Kun aamunkoitto läheni, hyökkääjät määräsivät jäljellä olevan henkilökunnan valmistamaan aterian, jotta muslimit voisivat syödä ennen Ramadan-paastoa.
Kaveria ei jätetä
Karut kuvat kertovat kauhun hetkistä tapahtumapaikalla.
Isisiin sidoksissa olevilla sivustoilla julkaistiin kuvia, joiden on väitetty olevan peräisin kahvilasta. Verisiä uhreja makaa kaatuneiden pöytien ja tuolien keskellä vieressään puoliksi syötyjä aterioita.
Erään nuoren naisen lautasliina on yhä hänen rinnallaan.
CNN ei kuitenkaan ole pystynyt itsenäisesti varmistamaan kuvien aitoutta.
Opiskelukavereitaan tapaamassa ollut Faraaz Hossain sai käskyn. Hän saisi lähteä mukanaan muutama hijabiin pukeutunut nainen, mutta hänen naispuoliset ystävänsä eivät saisi poistua.
Faraaz Hossain päätti jäädä ystäviensä luokse.
Kaikki päättyi operaatio Salamaan
Paikalla olleiden perheenjäsenet kiiruhtivat tapahtumapaikalle ja vastailivat läpi yön loukussa olevien tekstiviesteihin. He anoivat poliisilta lisätietoja.
Poliisilla ei kuitenkaan ollut paljoa kerrottavana. Poliisi yritti ottaa yhteyttä asemiehiin, mutta yritys torjuttiin, poliisi kertoi myöhemmin.
Kello 3 aamuyöllä maan pääministeri Sheikh Hasina kutsui koolle turvallisuusviranomaisia. Panttivankitilanne oli kestänyt niin pitkään, että oli aika käyttää voimakeinoja.
Kestäisi kuitenkin vielä useita tunteja, ennen kuin tapahtumapaikalle mentäisiin sisään. Kommandojoukoilla oli matkaa paikalle 120 mailia koillisesta Sylhetin kaupungista.
Kello 5 varhain aamulla lähes 9 tunnin jälkeen operaatio Salama alkoi.
Panssariajoneuvot repivät rikki ravintolan aidat. 50 minuutin ajan Gulshanin alue kaikui tulituksen ääntä. Meteli oli niin kova, että läheisten autojen varashälyttimet rävähtivät päälle.
Asemiehet tiesivät, mitä oli tulossa. He osoittivat ruumiita lattialla ja sanoivat:
– Me olemme pian kuten he. Nähdään taivaassa.
Sitten oli tuoliin sidotun leipurin vuoro.
Harva halusi muistella tapahtumia
Kun kaikki oli ohi, viisi hyökkääjä makasi kuolleena lattialla. Kuudes saatiin kiinni elävänä.
Kommandojoukot saivat pelastettua 13 panttivankia. Paikalta löydettiin kuitenkin myös 20 kuolonuhria: 9 italialaista, 7 japanilaista, yksi intialainen, kaksi bangladeshilaista ja yksi amerikkalainen.
Heidät kaikki oli hakattu tai puukotettu kuoliaaksi.
Selviytyneet olivat sunnuntaina toipumassa armeijan sairaalassa. Jotkut kertoivat tarinansa, mutta suurin osa sanoi, ettei halua käydä muistojaan läpi.
Terroristit aivan tavallisia nuorukaisia
Kun hyökkääjien kuvat alkoivat levitä, ihmiset alkoivat puhua. Vaikka Dhaka on 7 miljoonan asukkaan kaupunki, ihmiset tuntevat siellä toisensa.
Asemiehet olivat nuorukaisia, jotka moni kaupunkilainen tunsi. Yksi oli jonkun pojan opiskelukaveri, toinen jonkun pikkuserkku.
Faiz Sobhan paikallisesta ajatushautomosta nimeltä Bangladesh Enterprise Institute sanoo CNN:lle, että hyökkääjien tausta oli hämmentävä.
– He olivat tavallisia tyyppejä jotka hengailivat kahviloissa, urheilivat ja olivat Facebookissa. Tämä on uusi trendi radikalisoitumisessa.
Sietämätön vastuu
Holey Artisan –leipomon perustajajäsen Ali Arsalan tuntee itsensä lyödyksi.
Hänen lempilapsensa on leimattu ikuisiksi ajoiksi Bangladeshin historian verisimmän iskun muistomerkiksi.
Hän ei ole varma, avaako hän paikkaa uudestaan. Mutta kuka häntä voisi syyttää.
– En voi koskaan enää taata kaikkien turvallisuutta, hän sanoo.
– Siinä on vastuu, jollaista on hyvin vaikea sietää.