Lue uhrien ja silminnäkijöiden traagiset kertomukset – Amnestyn raportit Ukrainasta todistavat venäläissotilaiden häikäilemättömästä julmuudesta

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on tutkinut ja haastatellut kahtakymmentä venäläissotilaiden raakuuksien kohteeksi joutunutta tai niitä todistanutta ihmistä Ukrainassa.

Amnestyn keräämät todisteet osoittavat, että täysin viattomia ja aseettomia siviilejä on tapettu koteihinsa ja kaduille.

Kuusi luodinreikää isän selässä, yksi äidin rintakehässä

Pahuus saapui Vorzelin kylään, hieman yli 50 kilometriä Kiovasta länteen, torstaina 3. maaliskuuta. Kahdeksantoistavuotias Katerina Tkachova oli perheensä kanssa kotonaan, kun heidän kotikatuaan laskeutui useita Z-kirjaimella merkittyjä panssarivaunuja.

Perhe oli pysytellyt piilossa talon kellarissa, kunnes perheen äiti Nataliya ja isä Valeryi lähtivät kadulle tarkistamaan, mitä siellä tapahtui. Katerinalle äiti ja isä sanoivat, että odota täällä.

Sitten Katerina kuuli ammuskelua kadulta. Katerina nousi ripeästi kellarista pihalle. Hän odotti panssarivaunujen lähtevän pois, jotta voisi hypätä aidan yli naapurin pihalle.

– Halusin tietää, ovatko he elossa. Katsoin aidan yli ja näin äitini makaamassa selällään tien toisella puolella ja isän mahallaan toisella puolella tietä. Näin isoja reikiä hänen takissaan.

Katerina uskaltautui vanhempiensa luokse seuraavana päivänä. Isän selässä oli kuusi luodinreikää ja äidillä pienempi luodinreikä rintakehässä.

Katerina kertoi Amnestylle, että hänen vanhempansa olivat täysin aseettomia ja pukeutuneet tavallisesti, mitä nyt siviilit pukevat.

Viikon päästä vapaaehtoistyöhön osallistunut henkilö auttoi Katerinaa lähtemään Vorzelista. Vapaaehtoistyöläinen kertoi Amnestylle, että oli nähnyt Katerinan vanhempien ruumiit kadulla.

"He huomasivat meidät ja avasivat tulen välittömästi"

Venäläisjoukot miehittivät myös Butshan pohjoispuolella olevan Hostomelin kaupungin helmi-maaliskuun aikana. Butshasta Hostomeliin on noin kymmenen minuutin automatka.

Ensimmäisten päivien aikana, kun Venäjä oli miehittänyt Hostomelin, Taras Kuzmak kuljetti ruokaa ja lääkkeitä pommisuojissa oleville kaupunkilaisille.

Torstaina 3. maaliskuuta noin puolikahden aikaan iltapäivällä Kuzmak kuljetti tarvikkeita Hostomelin pormestarin Yuri Prylypkon ja kahden muun miehen kanssa. Täysin odottamatta heidän autoaan kohti ammuttiin. Tulitus tuli venäläisten aseista suuren asuinkeskuksen suojista.

Miehet yrittivät poistua autosta. Toinen kahdesta miehestä, Ivan Zorya, oli jo kuollut ja pormestari kaatui haavoittuneena maahan. Kuzmak ja toinen eloonjäänyt mies piiloutuivat kaivinkoneen taakse. Sen turvissa he pysyttelivät tunteja.  

– Huomattuaan meidät he avasivat tulen välittömästi, mitään varoituksia ei tullut. Kuulin pormestarin äänen. Tiesin, että hän oli haavoittunut, mutten tiennyt, oliko hän haavoittunut kuolettavasti vai ei.

Kuzmak kertoi Amnestylle, että oli käskenyt pormestaria makaamaan liikkumatta. Kuzmakin mukaan venäläiset sotilaat ampuivat uudelleen heitä kohti noin kello kolmen aikoihin. Noin puolen tunnin kuluttua pormestari kuoli Kuzmakin mukaan.

– Tajusin, että hän ei pitänyt enää elonmerkkejä. Sitten kuulin hänen viimeisen korahduksensa.

Kuzmakin kertoman mukaan Zoryalla ei ollut päätä. Kuzmak arvelee Amnestylle, että venäläissotilaiden on täytynyt käyttää isokaliiperisia aseita.

Kaksi hostomelilaista kertoi Amnestylle myös nähneensä pormestarin ruumiin lähellä kirkkoa. Prylypkolle pidettiin useita päiviä myöhemmin pikaiset hautajaiset.

Myös muut Amnestyn haastattelemat kaupunkilaiset vahvistivat, että pormestari on nähty kuljettamassa ruokaa ja lääkkeitä tavallisella henkilöautolla ympäri kaupunkia.

"Laittomia murhia ja raiskauksia"

Amnesty keräsi myös kolme muuta lisäselvitystä laittomista murhista ja raiskauksista Kiovan lähialueilta.

Nimettömänä pysytellyt nainen Kiovan itäpuolella sijaitsevasta kylästä kertoi Amnestylle, että 9. maaliskuuta kaksi venäläissotilasta tunkeutui hänen taloonsa.

Naisen mies tapettiin ja sen jälkeen sotilaat raiskasivat naisen useasti samalla, kun uhkasivat häntä aseella osoittaen. Naisen nuori poika oli piiloutunut läheiseen pannuhuoneeseen.

Nainen ei pystynyt pakenemaan poikansa kanssa kylästä.

Butshassa asunut 24-vuotias Milena kertoi Amnestylle kotikadullaan tapahtuneista raakuuksista. Milena näki kadulla naisen makaamassa talonsa edustalla.

Kuolleen naisen äiti kertoi Milenalle, että venäläiset sotilaat olivat ampuneet naisen, kun hän oli katsellut aidan yli venäläistä sotilasajoneuvoa.

Volodymyr Zakhliupanyy Hostomelista kertoi Amnestylle, että hän pakeni vaimonsa kanssa kaupungista hyökkäyksen alkupäivinä. Heidän 39-vuotias poikansa Serhiy oli päättänyt jäädä kaupunkiin.

Perhe soitteli alkuun joka päivä, ja Serhiy kuvaili kaupungissa käytäviä rajuja taisteluita. 4. maaliskuuta isä ei enää saanut yhteyttä poikaansa.

Perheen ystävät, jotka olivat jääneet kaupunkiin, yrittivät etsiä Serhiytä. He kävivät tarkistamassa erään kellarin, jossa Serhiyn tiedettiin olleen turvassa.

– Kun ystävämme kysyivät naapureilta, ovatko he nähneet Serhiytä, he vastasivat, että venäläissotilaat veivät hänet pois.

Perheen ystävät löysivät Serhiyn myöhemmin saman talon takana olleilta autotalleilta, jossa poika oli piileskellyt. Häntä oli ammuttu päähän.

MTV Butshan joukkohautojen äärellä: Tyrmistys valtasi paikalliset asukkaat - "Saatana tuli luoksemme Putinin hahmossa"

Lue myös:

    Uusimmat