Miia Pallonen, 29, toimi yhteensä viisi vuotta kehitysvammaisten työtoiminnassa. Nyt vakinaisessa työsuhteessa oleva Miia kokee, että avotyötoiminnasta saatava korvaus ei ollut tarpeeksi työn vaativuuteen nähden. Kehitysvammaliiton mukaan avotyötoiminnan järjestämisessä on monia puutteita.
Miia Pallonen avaa tottuneesti Kätilötalon ovet Töölössä ja tarttuu mopin varteen. Työ aikana ei laiskotella. Se tulee kaikille selväksi.
Miia on tällä hetkellä tuetussa työsuhteessa. Tie työsuhteeseen ei kuitenkaan ollut mutkaton, sillä Miialla on lievä kehitysvamma ja vaikea kuulovamma.
– Muut ajattelee, että me ei osata. Mutta miten sitä, jos ei anneta näyttää, että osataan.
Kehitysvammaliiton mukaan korkeintaan 600 kehitysvammaista henkilöä tekee työsuhteista palkkatyötä Suomessa. Palkkatyössä on siis ainoastaan murto-osa, noin 2 prosenttia työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä.
Vammat eivät hidasta Miian elämää. Hän asuu Espoossa yksin, on koulutukseltaan verhoilija ja toimii tällä hetkellä siistijänä ja ompelijana.
Lue myös: Autistinen lapsi sai raivokohtauksen ja uupunut äiti puhkesi itkuun – sitten apuun riensi odottamaton sankari: "Palautti uskoni siihen, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä"
Käteen jäi alle kolme euroa päivässä
Yli kolmasosa kehitysvammaisista ihmisistä osallistuu työtoimintaan tai muuhun työllistymistä tukevaan toimintaan. Nyt vakituisessa työsuhteessa oleva Miia oli myös työtoiminnassa viiden vuoden ajan.
Miia toimi avotyötoiminnassa eri työpaikoissa. Hän muun muassa lajitteli postia ja hyllytti kirjastossa kirjoja, viisi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Vaikka avotyötoiminta oli mukavaa, ei siitä saatava työosuusraha ollut linjassa työmäärän ja sen vaativuuden kanssa.
Avotyötoiminnassa oleva henkilö tekee tavallisia töitä tavallisella työpaikalla. Hän ei kuitenkaan saa työstään palkkaa. Työtoiminnassa ollessaan Miia sai kunnan maksamaa työosuusrahaa, joka vaihteli 5 ja 10 euron päiväkorvauksen välillä. Vähimmillään käteen jäi rahaa päivässä alle 3 euroa, sillä 7 euron työosuusrahasta vähennettiin hieman yli neljän euron lounasmaksu. Näin Miialle jäi käyttöön ainoastaan noin 60 euroa kuukaudessa.
– Olin aika nuori silloin, enkä ymmärtänyt sitä raha-asiaa. Ajattelin, että hienoa, että on työpaikka.
Miia kertoo, avotyötoiminnassa tehtävän työn olleen aivan yhtä raskasta kuin nykyisessä vakituisessa työssä tehtävä työ.
– Ei siellä peukaloita pyöritelty, vaan täysiä tehtiin töitä niin kuin muutkin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Miia ei pelkää imuria, eikä moppia. Hän käy siivoamassa työparinsa kanssa Kätilötalon tilat säännöllisesti.
Kehitysvammaiset ihmiset jäävät vuosiksi avotyötoimintaan
Kehitysvammaliiton työllistymisen asiantuntijan Simo Klemin mukaan kehitysvammaisten ihmisten osallistuminen avotyötoimintaan on hankala asia monesta eri näkökulmasta.
– Avotyötoiminnassa oleva henkilö ei saa palkkaa, eikä hänelle kuulu mitkään muutkaan työsuhteen oikeudet. Avotyötoimintaa ei ole laissa säädelty, Klem kommentoi.
Avotyötoiminnan alkuperäinen ajatus on ollut toimia väylänä palkkatyöhön. Monesti kehitysvammaiset kuitenkin jäävät avotyötoimintaan vuosiksi sen sijaan, että heille tarjottaisiin työsuhteista työtä. Klemin mukaan kukaan ei seuraa sitä, kuinka pitkään kehitysvammaiset henkilöt ovat avotyötoiminnassa.
– Yli puolet avotyötoiminnassa olevista kehitysvammaisista henkilöistä on ollut toiminnassa yli kaksi vuotta. Tämä on kestämätön tilanne.
Halutaanko minut oikeisiin töihin?
Puolitoista vuotta sitten Miialle kävi mäihä. Hänelle tarjottiin vakituista työtä Väylä ry:n kautta. Väylä ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä.
– Olin ihan äimänä, että minutko halutaan oikeisiin töihin.
Miian ensimmäinen homma oli maskotin ompeleminen. Tämä oli verhoilijaksi kouluttautuneelle naiselle mieluinen työ. Pian ompeluhommat jatkuivat ja Miia ompeli Väylä ry:n asiakkaalle yli sata kangaskassia.
Miia saa ansaita 737,45 euroa kuukaudessa, jotta eläke säilyy. Tuon summan hän saa nyt tililleen joka kuukausi. Työtoiminnassa ollessaan Miia saama työosuusraha vaihteli 140 ja 200 euron välillä.
Ensimmäisenä palkkapäivänä Miia ei ollut uskoa silmiään, kun tilille kolahti yli lähes 600 euroa enemmän kuin aikana, kun hän toimi työtoiminnassa.
– Silloin tuntui, että oikeasti arvostetaan työntekijää. Kuuluuhan siitä työstä maksaa palkkaa, kun tehdään oikeita töitä.
Mitä väliä diagnoosilla?
Miian mukaan työnantajien pitäisi rohkeasti palkata kehitysvammaisia työntekijöitä. Hän kokee, että monella kehitysvammaisella olisi annettavaa työelämässä.
– Moni varmasti haluaa töihin. Tässä ollaan kaikki ihmisiä, mitä väliä diagnoosilla.
Vaikka työtoiminta, ei ollut Miialle oikea paikka, hän kokee, että monelle kehitysvammaiselle siitä on kuitenkin hyötyä.
– Se on hyvä, että työtoimintaa on olemassa, sillä kaikki eivät pysty palkkatöihin. On hyvä, että jotain tekemistä, eikä tarvitse kotona vaan möllöttää.
Vaikka avotyötoiminnassa on vakavia puutteita, Klemin mukaan siitä voi olla myös hyötyä monelle kehitysvammaiselle ihmiselle.
– Voi olla, että avotyötoiminta voi joskus olla sopiva vaihtoehto esimerkiksi tapauksissa, joissa työn tuottavuus on hyvin pientä. Tällöin työnantajan ei välttämättä kannata palkata henkilöä työntekijäksi, mutta kehitysvammaisella henkilölle toiminnassa oleminen voi olla tärkeää.
Lue myös: TikTok joutui syrjintäkohun keskelle - rajoitti kehitysvammaisten, lihavien ja queer-ihmisten videoiden näkyvyyttä
"Pitäisi antaa kokeilla"
Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on sekä koulutus että halua työntekoon. On arvioitu, että ainakin 3 000 henkilöä voisi työllistyä työsuhteiseen palkkatyöhön.
– Suomessa on tällä hetkellä noin 2 000 avotyötoiminnassa olevaa kehitysvammaista henkilöä. Heistä suurin osa haluaisi ja olisi valmiita palkkatöihin.
Klemin mukaan kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen esteenä on monia asioita. Hänen mukaan kehitysvammaisia ihmisiä tulisi mahdollisuuksien mukaan ennemmin tukea kuin holhota ja hoivata. Ylihuolehtimiseen sortuvat sekä kehitysvammaisten ihmisten lähipiiri että kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevät.
– TE-palvelut eivät myöskään tunnista kehitysvammaisia ihmisiä potentiaalisina työntekijöinä. Sen sijaan työnantajat ovat usein kiinnostuneita kuulemaan kehitysvammaisten ihmisten työllistämisestä ja siitä tuesta, mitä työpaikoille tarjotaan kehitysvammaisten työntekijöiden palkkaamiseksi.
Myös Miia uskoo, että "kädestä pitämisen" -kulttuuri hankaloittaa kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä. Hänen kokemuksen mukaan kehitysvammaisten ihmisten perään katsotaan liikaa, eikä heille monesti anneta tarpeeksi vastuuta.
– Pitäisi rohkeasti antaa kokeilla, maksaa työstä palkkaa ja katsoa sitten, mitä tapahtuu.