Petteri Piironen piiskasi suojattinsa keihäänheiton MM-kisoissa sijoille 1 ja 2, mikä huomioitiin Vuoden valmentaja -tittelillä Suomen Urheilugaalassa. Vielä ei ole tietoa missä Piiroisen tietotaito on Rion olympialaisten jälkeen.
Kenialainen Julius Yego kiskaisi maailmanmestariksi hirmutuloksella 92,72 ja egyptiläinen Ihab Abdelrahman tempaisi hopeaa 88,99-metrisellä heitollaan. Piirosen suojateilleen ammentama keihäsosaaminen sai arvostuksen Suomessa.
- Tämä on hieno kunnianosoitus. Ei tämä elämää mullista mihinkään, aamulla lähdetään ajamaan kohti Kuortanetta ja valmentamaan urheilulukion oppilaita. Eli sama arki jatkuu. Hieno tunnustus, hyvältä se tuntuu, Piironen sanoi Vuoden valmentaja -nimityksen jälkeen.
Piirosen mielestä hänen suojattiensa menestys perustuu arkipäiväiseen, päivä kerrallaan etenevään, työhön. Hän on valmentanut suomalaisista muun muassa Teemu Wirkkalaa, mutta ovatko loistavat tulokset saaneet Suomen päättäjät vetämään Piirosta takaisin vain suomalaisten valmentajaksi?
- No. Kyllä tietysti aina keskusteluja käydään, milloin missäkin saunanlauteilla ja muualla, mutta kaikki on auki. Miksei, voi olla, että valmennan Suomessa ihan päätoimisena valmentajana ensi vuonna tai edelleen kansainvälisiä urheilijoita tai ehkä valmennan jossain muussa maassa, Piironen pyöritteli tiistaina.
- Tämä kesä mennään ihan samalla kuviolla, Rion olympialaisiin mennään poikien kanssa ja yritetään saada siellä menestystä. Sen jälkeen katsotaan.
Rikkautta myös Suomeen
Keihäänheitolla on suomalaisessa urheilumenestyksessä suuri rooli, onko Piironen saanut vastustusta siitä, että hän on nostanut "väärät miehet" maailman kärkeen?
- En ole kokenut, että kukaan olisi näreissään. Koen, että tämä on rikastuttanut keihäskeskustelua suomalaisten valmentajien kesken. Harjoittelun suhteen on tullut avarakatseisuutta, Piironen kokee.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Avoimuus on keihäänheitossa suuri rikkaus. Tanhuvaarassa järjestettiin marraskuussa keihässeminaari, jossa muun muassa Piironen ja saksalaisheittäjä Thomas Röhler jakoivat omia näkemyksiään harjoittelusta.
- Se oli äärimmäisen hyvä seminaari. Röhler toi omaa hyvin erityyppistä näkemystä harjoitteluun verrattuna siihen, mihin Suomessa on totuttu. Ehkä se avaa silmiä, että harjoittelua voi tehdä monella tapaa. Sitä kautta saadaan monipuolisempaa ja parempaa keihäsvalmennusta Suomeen.
Piirosen valmentamissa urheilijoissa on yksi merkittävä ero. Hän kokee, että suomalaiset urheilijat tottuvat lähtökohtaisesti tarkkaan suunnitelmallisuuteen.
- Juliuksella ja Ihabilla on todella vaatimattomat olosuhteet, mistä on lähdetty. He ovat olleet kaksikymppisiä, kun he ovat päässeet varsinaisen valmennuksen pariin. He ovat joutuneet käyttämään luovuutta ja valtavasti omaa ajattelua, kun ovat halunneet kehittyä ja oppia tekniikkaa.
- Ehkä ero on siinä, että pojat ovat vähän luovempia ja funtsivat tiettyjä juttuja harjoittelussa ja pystyvät soveltamaan. Suomalaiset tarvitsevat ehkä selkeämmin ohjeita, että "tee justiinsa näin". Luovuus ja oman pään käyttäminen harjoittelun suhteen on ehkä vähän heikompaa, Piironen sanoo.
Ensi kesän olympialaisista Piironen odottaa vielä viime vuoden MM-karkeloita kovempaa kisaa. Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen täytyy onnistua äärimmäisen hyvin, että kultamitali matkaa Suomeen.