Suomen asema miesten keihäänheiton suurmaana on murenemassa nopeaa vauhtia, näkee MTV Sportin yleisurheiluselostaja Antero Mertaranta.
Suomessa on totuttu siihen, että viimeistään keihäänheittäjät pelastavat arvokisojen mitalisaaliin kelvolliseksi. Riossa ainoan mitalin nappasi nyrkkeilijä Mira Potkonen, kun kolmesta keihäänheittäjästä kaksi jäi jo karsintaan ja Antti Ruuskanen oli finaalissa lopulta kuudes.
Mertarannan mielestä Suomen aseman murenemiseen on useampia syitä. Yksi niistä on se, että keihäänheitto on levinnyt vahvasti uusiin maihin. Nyt arvokisamitalistit eivät tule enää järjestään Euroopasta, vaan huippuheittäjiä nousee muun muassa Afrikasta ja Aasiasta - 12 edellisestä MM-tai olympiamitalista viisi on mennyt Euroopan ulkopuolelle.
Toinen syy on suomalaisten huippuheittäjien ikärakenne.
– Ruuskanen on 32-vuotias ja Tero Pitkämäki 33. Maailmalla on tullut täysin uusi 22-27-vuotiaiden heittäjien sukupolvi, Mertaranta toteaa viitateen muun muassa Saksan 90-luvulla syntyneisiin huippuihin, etunenässä tuore olympiavoittaja Thomas Röhler.
Ruuskasen ja Pitkämäen takana onkin tulossa valtava pudotus. Moninkertainen arvokisakävijä Ari Mannio on 29-vuotias, eikä hän ole noussut odotetulle tasolle 2012 EM-pronssinsa jälkeen. Lisäksi potentiaalia omaava Lassi Etelätalo, 28, on ollut jatkuvasti loukkaantuneena.
Ari Mannio ei ole noussut odotetulle tasolle.
Karu todellisuus lävähtää vasten kasvoja selatessa alle 20-vuotiaiden maailmanlistaa: 50 parhaan joukossa ei ole tällä kaudella yhtäkään suomalaisnimeä, mutta listalla on muun muassa kaksi heittäjää Grenadasta ja kolme Intiasta.
– Ei pidä kuvitella, että nuorista kavereista, jotka heittävät nyt 75 metriä, jalostuisi yhtäkkiä tähtiä. Intian 18-vuotias Neeraj Chopra on heittänyt tällä kaudella 86,48. Nämä ovat niitä lahjakkuuksia. Joni Karvinen puhkaisi ainoana nuorena suomalaisheittäjänä 80 metriä tänä kesänä, hän on 22-vuotias. Suomessa puhutaan myös Sampo Lehtolasta, mutta ei hän ole enää nuori - hän on 27-vuotias.
– Perinteitä Suomessa on, harrastajiakin on mukavasti, vaikkakin vähenemään päin kaikilla mittareilla. Mutta kenestä jalostuu se huippuheittäjä, jos niitä ei löydä 20-vuotiaista? Tie on todella pitkä, Mertaranta linjaa.
"Sisäisistä riidoista päästävä eroon"
Mertaranta huomauttaa, että Suomen keihäsmaine pysyy vielä muutaman vuoden hengissä Ruuskasen ja Pitkämäen harteilla. Mutta missä ovat seuraavat tämän kaksikon kaltaiset potentiaaliset menestyjät?
– Suomi on pieni maa, harrastajapohjat ovat ohuet ja kilpailu on kovaa eri lajien välillä. Vaikka meillä on perinteitä keihäässä, meillä lahjakkuudet menevät usein muihin lajeihin, varsinkin joukkuelajeihin. Myös painilla on loistavat arvokisaperinteet, mutta siinäkin on tavallaan sama tilanne, Mertaranta linjaa.
Selostaja nostaa esiin myös sen, että yksilölajeissa harjoittelu on erilaista. Työ tehdään täysin itse, eikä tuloksen suhteen voi piiloutua kenenkään taakse. Lisäksi joukkuelajeissa on vahva sosiaalinen ulottuvuus.
Iso osa Suomen keihäänheittoperinnettä on myös vahva valmennusosaaminen. Se on herättänyt paljon puhetta lähivuosina, sillä osa valmentajista on tehnyt yhteistyötä ulkomaalaisten heittäjien kanssa - esimerkkeinä Petteri Piironen ja Kimmo Kinnunen. Mertaranta ei missään nimessä pidä tätä huonona asiana, mutta toivoisi, että parhaat voimat valjastettaisiin ensisijaisesti suomalaisheittäjien käyttöön.
– Suomalaisen keihäänheiton sisäisistä riidoista pitäisi päästä eroon. Keihäänheitossa on vähän sama tilanne kuin mäkihypyssä - on erilaisia leirejä, joiden näkemykset eroavat toisistaan.
– Yhteistyö ulkomaalaisten urheilijoiden kanssa avartaa valmentajankin näkemystä. Sellainen mustasukkaisuus, että ei saisi valmentaa ulkomaalaista urheilijaa, ei ole hyvästä. 
Keihäänheittäjä Julius Yego on ollut suomalaisen Petteri Piirosen valmennuksessa.
Mertaranta nostaa esille myös vahvojen lajiperinteiden taustapuolen. Onko jatkuva menestys tuonut otteisiin tyytyväisyyttä, mikä on tunnetusti kehityksen pahin vihollinen?
– Maailmalla tehdään koko ajan vimmatusti töitä, uusiudutaan ja löydetään urheilijoita uusiin lajeihin, esimerkkinä uusien keihäsmaiden menestyjät. Meidän pitää elää ajan hermolla, mikä on tosiasia koko ihmiselämän kohdalla. Pitää olla koko ajan kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, miten muut tekevät asioita ja poimia niistä poimia mahdollisimman hyvät eväät, Mertaranta summaa.
Tilastolähde: iaaf.org
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.