Tuija Pehkonen kertoo, että Perun vuoristo vaati paljon fyysisesti, mutta hän hämmentyi ennen kaikkea siitä, kuinka herkillä hän oli läpi matkan.
Radiojuontaja Tuija Pehkonen joutui jättämään retkikunnan Huippujengi-ohjelmassa, sillä ärhäkkä vatsatauti ei ottanut hellittääkseen.
Matka Perun Andeilla vaati veronsa fyysisesti, mutta myös henkinen puoli oli vahvasti läsnä matkalla.
– Ehkä tietyllä tapaa hämmennyin vähän siitä, että herkempi puoleni oli siellä niin vahva. Mietin, että olenko oikeasti näin herkkä. Ihmisissä on kuitenkin monta puolta. Joku saattaa olla reipas ja vahva, mutta sitten sen toisen puolen hyväksyminen itsessään ei ole aina maailman helpointa. Tuolla oli vähän pakko. Siellä ei pysty yhtään feikkaamaan, hän kertoo.
– Välillä ärsytti, koska kamerat kuitenkin olivat siinä koko ajan ja olisi ollut kiva, jos olisi ollut mahdollista pitää joku suojamuuri. Oli pakko hyväksyä, että olen tässä sellaisena kuin olen. Ei sitä kauheasti voi peitellä. Olisin varmasti huono näyttelijä, Pehkonen pohtii.
Nainen kuvailee, että kuukauden aikana oppi huomaamaan mitä asioita on oikeasti ikävä.
– Se tilanne on niin riisuttu. Sinulla on tasan ne vaatteet, mitä tarvitsee käyttää ja niin edelleen. Ei ole mitään ylimääräistä. Sen huomaa, että mitä ja ketä kaipaa.
Muun muassa kallion seinämää myöten laskeutuminen oli Tuija Pehkoselle mahdollisuus itsensä ylittämiseen.
Hän toteaa, että matkan fyysinen haastavuus tarjosi mahdollisuuden itsensä ylittämiseen.
– Oli mahtavaa, että pystyi siihen. En tiedä, miten se näkyi ohjelmassa, mutta siinä hirvitti ronskimpaakin kaveria, kun nostetaan tästä Perun vuoristoon, yöllä on pakkasta ja kasvoihin saa laittaa 50-kertoimista aurinkosuojaa, henki ei oikein kulje ja olet yksin eikä ole yhteyttä mihinkään.
Tuija Pehkonen kiipesi vatsataudista huolimatta.
Pehkoselle merkittävimmät hetket liittyivät itsensä ylittämiseen ja voittamiseen.
– Sain sieltä aika paljon itsevarmuutta. Pystyn tekemään sellaisen asian, mikä pelottaa ihan sikana. Joku hetki, kun ajattelet, että et jaksa jatkaa ja sitten jatkatkin ja jatkat vielä lisää ja pääset perille. Hirveän usein ei ole edes mahdollisuuksia päästä koettelemaan äärirajojaan. Koen, että ne olivat aika tärkeitä juttuja.