Huippujengin viimeinen koitos on edessä illan jaksossa, joka on samalla sarjan viimeinen.
Illalla Huippujengissä nähdään, kun Leena Harkimo ja Antti Reini pistävät peliin kaikkensa ja tavoittelevat Tocllarajun (6035 m) huippua.
Vaikka vain yksi porukasta voi päästä huipulle, on matka itsessään ollut sellainen kokemus, ettei juuri kukaan tippuneista osaa harmitella retkikunnasta tippumista.
Osa lähteekin Perusta mukanaan monia uusia ajatuksia elämästä ja itsestä.
– Tietyllä tavalla minulle tuli sellainen oivallus, että ihmisen pitää toteuttaa elämässään tällaisia irtiottoja, kun tulee mahdollisuus, Harkimo miettii.
– Kannattaa tehdä asioita, joista tykkää. Elämä ei voi olla pelkästään arjen puurtamista ja työssä käyntiä ja muuta. Pitää ottaa aikaa muuhunkin, hän lisää.
Tuija Pehkonen myöntää, että hänen tuli matkalla mietittyä paljon erilaisia asioita.
– Tärkeimmät hetket liittyvät itseni voittamiseen. Sain sieltä aika paljon itsevarmuutta. Pystyn tekemään sellaisen asian, mikä pelottaa ihan hulluna. Yllätyin myös herkemmästä puolestani, että se on niin vahva.
Myös Jukka Hildén koki, että matkalla läheiset tulivat vain tärkeämmiksi, kun heidän kanssaan ei voinutkaan olla koko ajan.
– Minulla on harvoin aikaa olla itseni kanssa. Elämä yksinkertaistuu ja oivaltaa ne oikeasti tärkeät asiat, missä voisi elämässä vähän petrata ja panostaa. Prioriteetit tulevat aika paljon selkeämmiksi. Perhe oli mielessä ja ikävä oli kova. Löysin myös itsestäni jotain rauhallisuutta, Hildén kertoo.
"Matka kirkasti ajatuksia"
Lola Wallinkoski kokee, ettei matka herättänyt hänessä itsestä uusia oivalluksia, vaikka kokemus olikin ainutlaatuinen.
– Kyllä minä olen käynyt ne vaiheet jo läpi. En ajatellut, että tuo olisi minulle mikään henkinen valaistumisen reissu. Olen tehnyt niitä henkisiä matkoja pitkällä aikajänteellä aika paljon, hän kertoo.
Myös Minna Parikka kuvailee tuntevansa itsensä niin hyvin, ettei hän helposti opi itsestään täysin uusia asioita.
– Olen ollut elämässäni usein epämukavuusalueella ja se opettaa aika paljon itsestä. Matka vahvisti tiettyjä asioita, esimerkiksi sitä, millainen ihminen olen. En ole ollenkaan pitkäpinnainen, vaan nopean työn tekijä. Se on tärkeä hyväksyä, että jos ei ole jonkunlainen, niin miksi yrittää mennä sitä omaa luonnetta vastaan, Parikka pohtii.
Antti Reinin kohdalla matka vahvisti luottoa omaan intuitioon ja elämään.
– Uskalletaan olla osa tätä kaikkea ja pitää ympäristöä samanarvoisena kuin olemme itse. Oma maailma selkiytyy. Pelko katoaa, Reini filosofoi.
Myös Antti Luusuaniemi koki matkan niin, että se kirkasti ajatuksia, joita hän oli jo käynyt läpi päässään.
– Olen ollut teatterista virkavapaalla ja sellaiset asiat kirkastuivat, että mihin suuntaan töissäni haluan mennä. Myös perheen merkitys vaan korostui, Luusuaniemi sanoo.
Uusia toimintatapoja elämään
Osa kiipeilijöistä koki todellisia ahaa-elämyksiä matkan varrella, kun pääsi irti tutuista arjen ympyröistä.
Erityisesti vuoristotaudin sairastanut Janne Niinimaa huomasi matkan olleen itsensä tutkiskelua.
– Olin tyytyväinen siihen, miten pystyin toimimaan, että ei kiukustu ihan pienistä ja sellaista. Se on kantanut nyt aika pitkälle. Oli hienoa huomata, että pystyy muuttamaan toimintatapojaan, kun tilanne vaatii. Ei teltan tarvitse olla 5000 metrissä, että voi tehdä asioita toisella tavalla. Omia toimintatapojaan voi muuttaa, Niinimaa toteaa.
Ohjelmasta aivan alkuvaiheessa pudonneelle Cristal Snow'lle matka oli avartava erityisesti oman uran kannalta.
– Ymmärsin Perussa itsestäni ja elämästäni aika isojakin juttuja. Työn kannalta tajusin, että haluan oikeasti taas tehdä musiikkia, Snow sanoo.