Ensi viikonloppuna pidetään neljä eri puoluekokousta, yksi niistä on vasemmistoliiton. Huomenta Suomessa vieraillut Li Andersson siirtyy tuolloin vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi.
– Sovittiin nyt toimintatavaksi tämä kaikkia koskeva jäsenäänestys nyt, hienoa että saatiin järjestettyä se ja olen tosi tyytyväinen että se tulos oli näin hyvä.
Anderssonin mukaan Paavo Arhinmäki on uudistanut vasemmistoliittoa puheenjohtajakaudellaan.
– Ajattelu siitä, että halutaan edistää oikeudenmukaista tulojakopolitiikkaa ja työllisyyttä ympäristöä huomioivalla, on kyllä juurtunut puolueeseen syvälle.
Andersonin mukaan suurimmat vasemmistoliiton haasteet liittyvät näkyvyyteen. Myös monimuotoisuuden esille tuominen on tärkeää.
– Vasemmistoliitto on puolue, jossa on monen näköisiä ihmisiä mukana, sekä Jari Myllykosken kaltaisia poliitikkoja, että minun kaltaisia politikkoja. Se ei tarkoita, että me oltaisiin meidän poliittisista tavoitteista eri mieltä.
Vasemmistoliiton imagossa on Anderssonin mukaan vielä työstettävää. Hänen mukaan puolue pyrkii tulevaisuudessa olemaan vielä aloitteellisempi tärkeiksi koettujen asioiden nostamisessa keskusteluun.
– Työelämän kysymykset nostetaan syksyn aikana esille ja tehdään omia avauksia, että saadaan työelämäkeskustelun painopistettä siirrettyä sinne mihin se meidän mielestä kuuluisi. Puhutaan enemmän työntekijöiden jaksamisesta, työhyvinvoinnista, millä ehdoilla työtä tehdään, tuleeko Suomessa kaikki enää palkalla toimeen, että sitä edistettäisiin. Että se olisi itsestäänselvyys, ihan sama ollaanko julkisella vai yksityisellä sektorilla töissä.
Anderssonilla on laajat verkostot
Yhtenä voimavaranaan Andersson pitää laajaa kontaktiverkostoaan, jota hän loi jo vasemmistonuorten puheenjohtaja ollessaan.
– Minulla on ystäviä, joiden kanssa olen tehnyt pitkään politiikkaa. Koen, että siitä on hyötyä kun tuntee vasemmistoliiton toimijoita koko maasta, idästä ja Lapista. Saan valtakunnallisen näkemyksen kentän asioihin omissa ulostuloissani.
Anderssonin sanotaan haastavan myös sdp:tä ja vihreitä, mutta hän itse toteaa päätavoitteena olevan hallituksen haastamisen.
– Tällä hetkellä meillä on poikkeuksellisen oikeistolaista politiikkaa tekevä hallitus. Vaikuttaa, että Sipilän ja kumppaneiden tavoite on tehdä mahdollisimman paljon peruuttamattomia muutoksia meidän hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin. Meidän haaste on tuoda esiin, että mitkä on meidän vaihtoehdot sille politiikalle mitä nyt tehdään. Sitten äänestäjät arvioivat itse, mikä oppositiopuolue siinä on parhaiten onnistunut.
Leikkauksista huolimatta keskustan kannatus ei ole juuri heilunut, mutta Andersson uskoo useiden ajattelevan leikkauksia epäoikeudenmukaisina, eikä vain hyväksyvän niitä.
– Ei ehkä keskustan kannatukseen ole vaikuttanut niin paljon, mutta jos katsoo kokoomusta, niin kyllähän ne on kipuilleet hallituksessa, vähän eri syistäkin ehkä myös. Kyllä luulen, että on paljon suomalaisia, jotka ajattelevat, kuinka epäoikeudenmukaista tämä hallituksen säästöpolitiikka on ollut.
– Oppositiopuolueiden tehtävä on tuoda esille, että tämän tyyppinen leikkauspolitiikka ei ole työllisyyden parantamisen näkökulmasta perusteltua, eikä tasa-arvon näkemyksestä järkevää, Andersson toteaa.
Kilpailukykysopimus ei saa kehuja
Anderssonin mielestä ay-liikkeet ajettiin kilpailukykyneuvotteluissa ahtaaseen paikkaan.
– Niillä ei ollut hyviä mahdollisuuksia puolustaa palkansaajia. Tämä on ollut mielenkiintoinen prosessi, jos miettii valtiovallan ja hallituksen toimia. Pakkolakiuhkauksilla käytännössä pakotettiin työmarkkinaosapuolia sopimaan tästä kokonaisuudesta, eikä se sopimus ole mielestäni hyvä. Ei palkansaajan etujen mukainen, eikä edusta sellaista työmarkkinapolitiikkaa, jonka näkisin Suomen talouden kannalta järkevänä, Andersson sanoo.
Suomalaiset työmarkkinat kuitenkin kaipasivat Anderssonin mukaan rauhaa.
– Luulen, että paras asia jonka sopimus voi tuoda, on rauhaa suomalaisille työmarkkinoille. Tällaiselle laajalle työmarkkinasovulle oli varmasti tilaa, mutta sisältö ei ole mitä tarvitaan. Se on liian epätasapainoinen ja siellä taas tehdään mittavia tulonsiirtoja palkansaajilta työnantajille.
Andersson ei ole vakuuttunut aiemmista tulonsiirroista ja niiden aikana tehdyistä lupauksista.
– Jos katsoo niitä tulonsiirtoja mitä tehtiin, työllisyys- ja kasvusopimus silloin kun päätettiin äärimaltillisesta palkkalinjasta, niin sitä vasten luvattiin työpaikkoja, yhteisöveroalennusta vasten luvattiin työpaikkoja. Eivät ne ole realisoituneet, eivät ne näy meidän tilastoissa juuri ollenkaan.
– Meidän pitäisi panostaa työn kysyntään. Onhan se suomalaisten firmojenkin näkökulmasta parasta, että on kuluttajia, jotka ovat valmiita ostamaan.
Andersson myös kertoo vasemmistoliitolla tulee olemaan oma presidenttiehdokas, mutta ei usko itse asettuvansa ehdolle.
– Oma ehdokas tulee varmasti olemaan, mutta ei vielä tiedetä kuka se ehdokas tulee olemaan, niitä keskusteluja käydään varmaan viikonloppuna Oulussa. En pidä lainkaan todennäköisenä (että asetun ehdolle) meillä on kyllä paljon hyviä ehdokkaita siihen paikkaan vasemmistoliitossa.