Helsingin huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnio kasasi uransa aikana ympärilleen poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen piirin eri alojen ihmisiä.
Tuoreessa Keisari Aarnio -kirjassa Helsingin Sanomien Susanna Reinboth ja Minna Passi ovat haalineet ensimmäistä kertaa yksien kansien väliin myös Aarnion toimittajiin kohdistamaa yhteydenpitoa.
Median kannalta kiusallisin kysymys on se, ovatko toimittajat käyttäneet Aarniota nimettömänä lähteenä hänen omia rikosepäilyjään käsittelevissä uutisissa. Journalistin ohjeet kehottavat suhtautumaan tietolähteeseen kriittisesti erityisesti kiistanalaisissa asioissa, koska lähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Kirjassa päätellään, että Aarnio vaikutti merkittävästi itseään koskevaan uutisointiin. STT eritteli kirjasta ja esitutkintamateriaalista tapauksia, joissa Aarnion roolia hänen rikosepäilyä koskevien juttujen lähteenä ei näytetä avatun yleisölle.
SK:n Pernaa: Vastuuta ei siirretty
Aarnion huume- ja virkarikosjutun esitutkintamateriaalin perusteella Aarnio viestitteli omaa rikostutkintaansa koskevasta jutusta esimerkiksi Suomen Kuvalehden toimittajan kanssa. Vuonna 2008 huumepoliisien virkarikostutkinnan aikaan toimittaja luetutti ja tarkistutti sähköpostikirjeenvaihdon perusteella Aarniolla tämän rikostutkintaan liittyvää juttuluonnosta.
Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan on mahdotonta kirjata yhtä menettelytapaa siitä, miten nimettömien lähteiden kanssa tulisi menetellä. Hänen mukaansa lähteiden luotettavuus pitää arvioida tapauskohtaisesti.
– Jos poliisi- tai rikosasioita koskevissa jutuissa on käytetty nimettömiä lähteitä, niitä on ollut aina useampia kuin yksi. Jutuissa olevat tiedot ovat lisäksi olleet niin merkittäviä, että ne olisi julkaistu huolimatta siitä, onko yksi lähde ollut itse tutkinnan kohteena vai ei.
Sama toimittaja on uutisoinut Aarnion rikosjutusta myös viimeisen huume- ja virkarikostutkinnan aikana. Pernaan mukaan kaikkien juttujen julkaisupäätökset ja sisältö on aina ratkaistu toimituksessa.
IL: Käytimme useita lähteitä
Kirjassa otetaan esiin myös Iltalehden toimittajan viestittely Aarnion kanssa vuoden 2013 huume- ja virkarikostutkinnan aikaan. Esitutkinnan perusteella viestittelyä käytiin sen jälkeen kun HS julkaisi uutisensa Aarnion virkarikosepäilyistä.
Toimittaja pyysi viestissä Aarniota soittamaan "pöytäkirjan ulkopuolella tai pöytäkirjaan". Myöhemmin toimittaja viestitti, että juttu oli kasassa ja hän voi lähettää sen Aarniolle. Aarnion mielestä jutussa oli pari korjattavaa asiaa, ja toimittaja ilmoitti korjanneensa jutun alkua.
Iltalehti julkaisi uutisen Aarnio-jutun päätodistajasta eli prostituoitu Saarasta päivä HS:n uutisen jälkeen.
Iltalehden päätoimittaja Petri Hakala sanoo, että jutussa on käytetty useita lähteitä. Myös toimittaja sanoo näin STT:lle sähköpostiviestissä.
– Aarnio ei halunnut kommentoida asiaa lainkaan, mutta täsmensi tai korjasi jotain asiavirhettä liittyen prostituoidun taustaan. Aarnio halusi vielä erikseen korostaa, ettei hän ottanut juttuuni kantaa. Hän ainoastaan täsmensi tietoa, joka aikanaan oli ollut julkisuudessa.
– Kirjailijat päättelevät, että Aarnio olisi antanut minulle Saaraa koskevat taustatiedot. Johtopäätös on väärä ja valheellinen. Sain taustatietoja useammalta kuin yhdeltä poliisilta myös RHU:n (Helsingin huumepoliisin) ulkopuolelta.
Helsingin käräjäoikeus langetti Aarniolle loppuvuodesta kolmen vuoden Trevoc-rangaistuksen päälle 10 vuotta lisää vankeutta muun muassa törkeistä huume- ja virkarikoksista. Tuomio ei ole lainvoimainen, vaan jutun puinti jatkuu hovioikeudessa.
2:10
