Armi Aavikosta muistetaan hänen surullinen loppunsa ja kamppailu alkoholin kanssa. Vuonna 2005 ilmestyneen elämäkertakirjan mukaan ongelma nostettiin jo framille ennen kuin se oli edes ongelma.
Edesmennyt iskelmälaulaja Armi Aavikon vuonna 2005 julkaistusta elämäkertakirjasta (Minerva kustannus) on tehty uudelleenpainos. Kirjan on kirjoittanut Petri Tuunainen. Kirjaan on haastateltu Aavikon läheisiä, kuten hänen äitiään Anja Aavikkoa sekä siskoaan Marja-Liisa Kaurasta.
Tärkeät periaatteet
Kirjassa käydään vuonna 1977 Miss Suomeksi kruunatun koko elämänkaari läpi.
Julkisuudessa on toistuvasti nostettu esille Aavikon suhde alkoholiin, jonka kanssa hän joutui kamppailemaan loppuelämänsä vaiheet.
Aavikko aloitti showbisneksessä varsin nuorella iällä, vain 18-vuotiaana, kun hänet kruunattiin Miss Suomeksi ja samassa hötäkässä hän aloitti keikkailun laulaja Dannyn kanssa.
Vuosikymmenten ajan hän keikkaili ympäri Suomea sekä esiintyi laivoilla. Kirjassa kerrotaan, kuinka Aavikolla oli tärkeää pitää showbisneksen ohessa itsestään huolta, eikä sortua huonoille teille.
Varoittavien esimerkkien vuoksi hän eli hyvin terveellisesti ja oli päättänyt, ettei viihdemaailma sortaisi hänen omaa elämänkatsomustaan. Keikoillakin Aavikko piti elämänsä järjestyksessä, eikä antanut houkutuksille tilaa.
Keikkamatkoillaan Aavikko kävi lenkkeilemässä ja uimassa. Pitkät ajomatkat hän käytti usein lukemiseen ja käsitöihin.
– Ei hän absolutisti ollut, mutta “kohtuus kaikessa” oli hänen mottonsa alkoholin käytön suhteen. Keikkamatkoilla Armi pyrki käyttämään vapaa-aikansa mahdollisimman järkevästi, kirjassa kirjoitetaan.
Käänteentekevä lööppi
Aavikon elämässä tapahtui kuitenkin surullinen täyskäännös, kun hänen läheinen siskonsa Arja Aavikko menehtyi oman käden kautta 14. joulukuuta vuonna 1992. Kuolema koski Armia syvästi ja hänestä tuntui kuin osa hänestä olisi kuollut.
Aavikko sai apua suruunsa psykiatrilta, joka määräsi myös rauhoittavia lääkkeitä.
Aavikko puhui rehellisesti medialle tuskastaan, sillä hän halusi tarinallaan auttaa myös muita.
Vuosi kuoleman jälkeen ilmestyi lööppi, joka sai Aavikon kauhun valtaan. Seura-lehti oli tehnyt hänestä haastattelun, jossa Aavikko oli kertonut avoimesti surutyöstään. Hän kertoi toimittajalle, että oli hakenut tuskaansa lievitystä eri keinoin. Hän mainitsi siinä sivussa myös alkoholin, joka sai lopulta eniten painoarvoa lehtiartikkelissa.
Lopulta Seuran kannessa koreili Aavikon kuva ja sen päällä luki ”Armin syöksykierre”.
– Armilla oli ollut aina selkeä mielipide siitä, että alkoholin kanssa ei ollut leikkimistä, vaan kohtuus kaikessa. Jos kerran mokaat, se muistettaisiin vuosienkin päästä. Nyt oli tapahtunut juuri se, mitä Armi oli sydänjuuriaan myöten pelännyt: positiivinen julkisuus oli kääntymässä negatiiviseksi, kirjassa kerrotaan.
Lehtijutut kävivät toteen
Lehtiartikkelin myötä Aavikosta alkoi liikkua erinäisiä huhuja. Osa ihmisistä saapui katsomaan keikkoja ainoastaan siitä syystä, josko artisti olisi humalassa.
Aavikko oli kuitenkin aikaansa edellä ja ei voinut ymmärtää, miksi mielenterveys- ja alkoholiongelma on Suomessa tabu. Avoimuutensa myötä hän sai paljon kirjeitä ihmisiltä, jotka kertoivat oman surullisen tarinansa.
– Armi ei katunut avoimuuttaan ja rehellisyyttään, vaikka hänestä tehtiinkin lehdistössä psyykkisistä vaivoista kärsivä kaunotar sekä alkoholisti. Armin alkoholiongelmaa puitiin julkisesti, vaikka sitä ei ollut vielä edes olemassa. Armi alkoi pikkuhiljaa ymmärtää julkisuuden toista puolta ja viihdealan raadollisuutta. Samalla hän tajusi, kuinka vaikea siitä oli enää irtautua. Se tyttö, joka oli halunnut uskoa kaikista ihmisistä pelkästään hyvää, sai nyt tulla huomaamaan ihmisten pahuuden.
Aavikko yritti hakea vuosien aikana apua, puhui masennuksestaan avoimesti, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Vuonna 1994 keväällä hän tuli siihen pisteeseen, että ei löytänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin alkoholin.
– Armi alkoi käyttää alkoholia vaimentaakseen esiintymisten jälkeisen kohinan. Hän ei olisi halunnut juoda, mutta hän ei yksinkertaisesti enää jaksanut henkisen paineen alla. Syvä humala oli pakopaikka, jonne pystyi edes hetkeksi pakenemaan todellisuutta, kirjassa kirjoitetaan.
Laulaja joutui kamppailemaan lopulta alkoholin kanssa elämänsä viimemetreille saakka. Aavikko kuoli vain 43-vuotiaana 2. päivä tammikuuta vuonna 2002 keuhkokuumeeseen kotonaan Espoon Haukilahdessa.