Pikkusisko Kati Lahti kertoo, että siskokset kävivät syvimmät keskustelut Kirsin viimeisten elinvuosien aikana.
Laulajalegenda Kikka, oikealta nimeltään Kirsi Viilonen, tunnettiin eläessään läpi Suomen räväkkänä artistina, jonka uran sekä elämän vauhdikkaat sekä traagisetkin vaiheet ovat monille ainakin osittain tuttuja.
Edesmenneen laulajan pikkusisko Kati Lahti antoi harvinaisen haastattelun Kaj Kunnaksen ja Paavo Nurmen kirjoittamaan Kohtaaminen II -kirjaan (Mistake Media).
Lahti kertoo kirjassa siskosten rosoisesta lapsuudesta, ja siitä, kuinka ydinperhe särkyi. Päihteet ja epävakaat kotiolot jättivät jälkensä siskoksiin, mutta onnellisia muistoja löytyy mummolasta. Siskokset viettivätkin lapsuudessa paljon aikaa Helmi-mummun luona.
Lahti seurasi vieressä Kikan menestyksen hetkiä ja myös sitä, kun suosio alkoi menestysvuosien jälkeen hiipua.
– Kun Kirsi oli uransa huipulla, olin huolissani siitä, mitä menestyksestä ja suosiosta saattaa seurata. Olin huolissani, koska tiesin Kirsin taustan. Meidän yhteisen taustan.
– Kirsi oli ollut korkealla jalustalla, jolta hän oli pudonnut. Hän oli sairastunut julkisuuteen ja kadottanut oman identiteettinsä. Kikan rooli oli vienyt hänet mennessään. Hän ei enää löytänyt omaa herkkyyttään.
LUE MYÖS: Päihteiden kanssa taistellut Kikka yritti viime hetkillä paluuta – läheiset kertovat laulajan tarinan: "Saatoin hänet hautaan"
Kikka alkoi erakoitua 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alkuun mennessä hänen päihdeongelmansa oli karannut jo käsistä. Lahti yritti auttaa isosiskoaan ja tämän perhettä parhaansa mukaan.
– Kun yritin huolehtia Kirsistä, oma perheeni ja jaksamiseni jäivät taka-alalle. Totta kai se vaikutti minuun ja perheeseeni. Tiedostan nyt, että en ajatellut asioita ammattimaisesti, vaan annoin tunteilleni vallan. Näin Kirsin rakkaana, jota halusin auttaa kaikin keinoin. Jouduin myös itse hakemaan ammattiapua.
"Hän itki vuolaasti"
Lahti kertoo kirjassa, että hän aavisti lopun olevan lähellä kuukausi ennen Kikan kuolemaa. Kikka menehtyi 3. joulukuuta 2005. Kikan piti tulla tyttärensä kanssa samana päivänä siskonsa luo kylään.
– Juttelimme puhelimessa puolitoista tuntia edeltävänä iltana. Kuulin hänen äänestään, että kaikki ei ole hyvin. Kirsi kertoi, kuinka paljon rakastaa minua ja kuinka kiitollinen hän on yhteisistä hetkistämme. Hän itki vuolaasti.
Seuraavana aamuna Kikka ei enää herännyt.
– Olin sokissa seuraavat kuukaudet. Lehdistö teki työtään, toimi kärkkäästi ja yritti saada minulta kommentteja viikkojen ajan. Se oli ahdistavaa. Pystyin toimimaan, kun Kirsi kuoli. Mutta se tunne, se surun määrä, lamaannutti minut henkisesti.
Syvimmät keskustelut Kirsin viimeisten elinvuosien aikana
Lahti hankki Kikan kuolemaan jälkeen ammattiapua surutyöhön.
– Minut pelasti perheeni ja vuosien psykoterapia. Pystyin ottamaan avun vastaan. Olen 54-vuotias, ja saan edelleen opetella sitä, mitä elämä on.
– Saan lohtua siitä, että Kirsi ja minä olimme sanoneet toisillemme kaiken. Syvimmät keskustelut kävimme Kirsin viimeisten elinvuosien aikana. Välillämme oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja molemminpuolinen luottamus. Kirsi tiesi, että olen hänen rinnallaan myös silloin, kun hän on tehnyt huonoja valintoja. Pidimme yhtä loppuun asti, Lehti kertoo kirjassa.