Ruud Gullit: Miten katsoa jalkapalloa? Näin ymmärrät kuningaspelin paremmin. Gummerus. 2018. 270 s.
Ruud Gullitin menestys valmentajana ei ole ollut huippuluokkaa. Pelaajana hän sen sijaan jäi kaikkien mieleen 1980- ja 90-luvuilla, valittiinpa hänet vuoden jalkapalloilijaksikin Euroopassa 1987.
Gullit, jonka näin kymmenientuhansien muiden lailla pelaavan Hollannin paidassa MM-karsintaottelussa Suomea vastaan Olympiastadionilla loppukeväällä 1989, on kirjoittanut hieman hajanaisen mutta silti kelpo kirjan jalkapallon niin taktisista perusteista kuin taustoista. Venäjän MM-kisoista kiinnostunut aloittelija saa tästä hyötyä ja knoppitietojakin irti.
Sanottakoon, että vahva, nopea ja tyylikäs Gullit muuten teki sen ainoan maalin yllä mainitussa ottelussa viime minuuteilla.
Hollanti, AC Milan, Barcelona
Oranssi on Hollannin pelipaidan väri. Gullit käy läpi niin pelikuvioita, pelipaikkojen rooleja, erikoistilanteita kuin pelitapoja esimerkein Hollannin maajoukkueen ja hollantilaisten seurojen peleistä. (On myös graafisia esityksiä havainnollistamiseksi.)
Myös 1990-luvun huippuseura AC Milan toimii mallina, sillä Gullit pelasi menestyksekkäästi sen punamustassa paidassa. Roolinsa on myös FC Barcelonalla, jonka tämän nykypelin dna on hollantilaista.
Tämä ei ole paljastuskirja, vaan oppikirja ja jalkapallokulttuurikirja. Se kurkistaa myös pelikentän ulkopuolelle, pukukoppiin ja nykyfutiksen taustatekijöihin.
Gullit pyrkii löytämään mainitsemistaan pelaajista aina hyvää, vain harvaa hän kritisoi, silloinkin pehmeästi. Entisenä ammattilaisena hän tietää huippujalkapalloilijaan kohdistuvat odotukset ja paineet, ja pelaajan itse tuntemat paineet. Kiuasta ei kannata lämmittää liian kuumaksi.
Kovat paineet uhkaavat musertaa
Paineet ovat kovat. Avoimesti ahdistuksestaan on puhunut muun muassa FC Barcelonan juuri jättänyt espanjalaislegenda Andrés Iniesta. Saksalainen maalivahti Robert Enke murtui paineen alla ja teki itsemurhan vuonna 2009.
Kirjan luku psykologiasta onkin opuksen tärkeää antia. (Minä tosin en ennen tätä lukukokemusta ollut kuullut haptonomista.)
”Sinulle ei tule toista kertaa”, todettiin Gullitin aikana raa’asti AC Milanissa. On pakko onnistua, kun kentälle pääsee. Ammattilaisuus on tylyä. Kuviot, pelipaikan roolin ja juoksuliikkeet voi oppia ja sisäistää, mutta ankarin peli käydään pelaajan korvien välissä.
Jalkapallo on ”ajatusleikki”, mutta myös mielen tasapainon ja itsetunnon hallintaa. Tähän seikkaan on huippu-urheilussa vaikeaa kiinnittää liikaa huomiota. On kyettävä tulemaan toimeen ryhmässä menettämättä omaa itseään.
Jos ei pääse aloituskokoonpanoon, turhautuminen iskee ja omakuva on koetuksella. Valmentajien onkin kiinnitettävä erityistä huomiota reservipelaajiin. Heitä tarvitaan, koska kukaan ei tätä nykyä jaksa pelata kymmeniä otteluja kaudessa väsymättä.
Sano ’ei’ selkääntaputtajille
Pelaajan on myös osattava sanoa ei selkääntaputtajille ja hyvää tarkoittaville sukulaisille, jotka haluaisivat olla mukana ammattilaisen elämässä. Parikymppisen huippupelaajan on myös hyvä löytää tasapaino pelin vaatimusten ja muun elämän ulkoisten tekijöiden, kuten hienojen autojen, kauniiden naisten ja mainoskampanjoiden välillä.
Mutta itse peliin liittyen Gullit tiivistää näkemyksensä: ”Se, joka hallitsee keskikenttää, hallitsee koko ottelua.” Tämä ei välttämättä merkitse pallonhallintaa, vaan tilan hallintaa.
Onko näin? MM-kisoissa on 64 ottelua väitteen vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. Gullit antaa kirjallaan tähän neuvoja.