Kirja-arvio: Shlomo Zabludowicz: Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi

Shlomo Zabludowicz syntyi arviolta 1916 puolanjuutalaiseen varsin vaatimattomaan perheeseen. Hän vietti varhaisaikuisuuden Puolan Lodzin juutalaisgetossa ja oli sittemmin sodan aikana pakkotyössä ja keskitysleirillä. Zabludowicz selvisi toisesta maailmansodasta elävänä toisin kuin hänen viisi sisarustaan ja vanhempansa. 

Kaikista maailman paikoista hän päätyi sodan jälkeen Ruotsin kautta Suomen Tampereelle, jossa ryhtyi yhteistyöhön Tampellan aseosaston kanssa. Vuosien saatossa asekauppiaaksi muuttuneesta Zabludowiczista tuli upporikas. 

Vaikka saksalaiset olivat yrittäneet tappaa kaikki juutalaiset, Zabludowicz ei nähnyt sodan jälkeen mitään ongelmaa siinä, että myi aseita myös silloiselle Länsi-Saksalle. Ylipäätään hän myi eri yhtiöidensä välityksellä asetietämystä ja aseita siinne, missä niitä kaivattiin. 

Tiedonmurusista hieno tietokirja

Tamperelainen toimittaja Matti Mörttinen on upoutunut tiedonmurusiin, joita vuonna 1994 Israelissa kuollut Zabludowicz jätti jälkeensä. Kyseessä ovat todellakin muruset, sillä asekauppias ei pitänyt melua itsestään. 

Myöskään Tampella ei halunnut levittää tietoja asekaupoista, joista Neuvostoliitto olisi saattanut suuttua. Siksi myös Tampellan tekemiset ovat edelleen osin hämärän peitossa. 

Kirja on alusta loppuun eräänlainen salapoliisikertomus, jossa tutkija yrittää päästää yhä lähemmäksi kohdettaan. Mörttinen täyttää taitavasti Zabludowiczin elämän aukkopaikkoja kertomalla esimerkiksi, mitä Zabludowiczin nuoruuden asuinpaikasta eli Lodzin getosta tiedetään. 

Aluella olleet noin 160 000 juutalaista saivat saksalaismiehityksen aikana elää aluksi omissa oloissaan mutta vähitellen väki alkoi vähentyä, kun kuljetukset keskitysleireille alkoivat. Kun paikka vapautettiin 1945, siellä oli enää alle tuhat juutalaista. Zabludowicz itse päätyi Auschwitsiin kirjan mukaan viimeisten joukossa. 

Toinen elämä Tampereella

Mörttinen kutsuu Zabludowiczin sodanaikaista nuoruutta ensimmäiseksi elämäksi. Toinen elämä alkoi ruotsalaisessa sairaalassa ja jatkui Suomessa asekauppiaana. Suomeen Zabludowicz saapui tiettävästi 1947 mutta tästä, kuten monesta muustakaan yksityiskohdasta ei ole varmuutta. 

Mörttinen on kaivanut monenlaisia asiakirjoja, museotietoja ja maahantulokaavakkeita selvittääkseen mystisen miehen menoja. Lisäksi joistakin lehtiartikkeleista on löytynyt lisätietoa. 

Suomessa Zabludowicz tutustui juutalaisyhteisöön ja elätti itsensä opettamalla juutalaisten lapsia. Todellinen "elintaso- ja vaikutusvaltaloikka" tapahtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun Zabludowicz kävi Israelissa ja sai sieltä toimeksiannon rekrytoida suomenjuutalaisia sotilaita Israelin itsenäisyystaisteluun ja tämän lisäksi hankkia aseita. 

Kumpikin toimi oli tehtävä hyvin salaisesti, sillä pestautuminen vieraan maan asevoimiin oli laissa kielletty. Tästä huolimatta 28 suomenjuutalaista lähti Israeliin niin sanottuihin mahal-joukkoihin. Viranomaisille kerrottu peitetarina oli, että suomenjuutalaiset lähtevät maataloustöihin Ruotsiin. Myöhemmin, kun suomalaisia aseita laivattiin Suomesta Israeliin, ne oli tulliasiakirjoissa merkitty maatalouskoneiksi. 

Rikastuminen alkoi saunassa

Asekaupan alkaminen alkoi suomalaiseen tyyliin saunasta, tai niin ainakin tarina kertoo. Zabludowicz oli nimittäin saunassa Tampellalle työtä tekevän eläköityneen kenraalin kanssa. Zabludowicz halusi ostaa Tampellalta kranaatinheittimiä, mutta kenraali ehdotti, että israelilaiset voisivat valmistaa niitä itse. 

Tiettävästi tästä kohtaamisesta sai sitten alkunsa yhteisyritys, jossa israelilaiset valmistivat Tampellan aseita suomalaisten avustamana ensin itselleen ja sitten vähän muillekin. 

Mörttinen näkee tässä hieman hämärässä aseyhteistyössä jatkoa sodanjälkeiselle asekätkentäjutulle. Mörttinen kutsuu Tampella-yhteistyötä "sofistikoituneeksi asekätkennäksi". 

Sodan hävinneen Suomen sotilaalliset voimavarat olivat vähäiset, mutta israelilaisten kanssa tehdyn yhteistyön avulla aseteknologian kehittäminen pystyttiin kuitenkin pitämään omissa käsissä. Suomalaiset osasivat ainakin israelilaisten mielestä tehdä hyviä kranaatinheittimiä, tykkejä ja niiden ammuksia. 

Tappaa talossa ja puutarhassa

Israelin puolustusministeri Moshe Dayan kehui aikoinaan, että vuoden 1967 kuuden päivän sodan voiton taustalla olivat ranskalaiset hävittäjät ja Tampella-tyypin kranaatinheittimet. Näitä heittimiä mainostettiin pitkään lauseella "pisimpiä kantomatkoja ja parasta tarkkuutta", johon alan ammattilaiset lisäsivät, että "tappaa talossa ja puutarhassa".

Kirjassa käydään läpi tarkasti, tai niin tarkasti kuin mahdollista, erilaisia yritysjärjestelyjä, joiden kautta aseita myytiin. Lopputulokseksi jää, että eri toimijat halusivat, että aseiden myyntiprosessi jää mahdollisimman hämäräksi. Tässä tosin auttoivat suomalaiset viranomaiset, jotka yleensä uskoivat Tampellan omat ilmoitukset sellaisenaan. Kun Tampellan aseiden oli oletettu päätyneen Algerian sisällissodan kapinallisille, viranomaisille riitti Tampellan vakuutus, jonka mukaan aseet oli toimitettu Italiaan.

Aseita myytiin kaikille halukkaille

Kirjassa listataan asekaupan levinneen täysin käsistä 70- ja 80-luvuilla. Nicaraguan sisällissodassa kumpikin osapuoli käytti Tampella-tyypin aseita. Niitä päätyi myös Etelä-Afrikan apartheid-hallinnolle ja Pinochetin Chilelle. Iranin shaahin armeija käytti näitä aseita ja kun valta vaihtui, "jatkui asetehtailu, jonka tuotteet muistuttivat erehdyttävästi tampellalaisia innovaatioita".

Natsi-Saksan keskitysleiriltä selvinnyt Shlomo Zabludowicz keräsi asekaupoilla sievoisen omaisuuden eikä joutunut koskaan tutkinnan kohteeksi kaupoistaan. Kirjan mukaan Zabludowicz vietti loppuelämänsä Israelissa, jossa palasi pyhien kirjojen pariin ja valmisti viimeisinä vuosinaan patoja ja kattiloita. 

Miljardiomaisuus periytyi kahdelle lapselle, jotka riitelivät niin kovasti omaisuudesta, että eivät ole enää väleissä keskenään. Suomessa kaksikosta tunnetumpi on Zabludowiczin poika Chaim eli "Poju", jonka omaisuuden arvo oli vuosikymmen sitten arviolta kolme miljardia dollaria. Hän on muun muassa Tapparan suurin omistaja Tamhockey yhtiön kautta.